Viimeaikoina olen pannut merkille, että vastaan tulee kiihtyvällä tahdilla projekteja joissa vaiheistus on täysin sekaisin.
Kaikki nämä ongelmakohteet ovat "tietomallikohteita" ja tilaajaorganisaatiolla on kenties epärealistisia luuloja siitä mitä saadaan aikaiseksi kun tehdään suunnitelmat mallintaen.
Suunnittelun tilaukset on tehty ihan kelvollisesti, viitattu YTV2012 vaatimuksiin, kerrottu jopa mallintamisen käyttötarkoituksista. Jopa tietomallisuunnitelma löytyy. Eli ihan hyvää luettavaa ja kohtalaisen helppo tarjota kohdetta näiden speksien mukaisesti (vaikka joissakin kohteissa on copy/pastettu tarjouspyyntöön kaikki asiat, mitä on googlella löydetty).
Tarkennan, että puhun vain muutamasta kohteesta. Ei asiat ole kaikissa kohteissa hakusessa.
Kun nämä muutamat projektit lähtevät liikkeelle hankevaiheella, niin suunnitteluryhmä huomaa vähän ajan päästä tekevänsä yleissuunnittelua. Tilaajaorganisaatio haluaa nähdä kanavia Solibrissa, tsekata jopa risteilyjä. Ongelma on se, että TATE-tarvitsee hanke- ja ehdotusvaiheen, ennen kuin voidaan siirtyä yleissuunnitteluun.
Ei suunnittelu nyt ihan näin kulje.
Oma projektinvetäjämme ei välttämättä kyseenalaista tätä ongelmaa, vaan alkaa aivan liian aikaisessa vaiheessa mallintaa tate-tekniikkaa. Ja tämän mallinnuksen lopputulos ei kerro kenellekään mitään. Koska tilaohjelmakin on vielä haussa, niin miksi ihmeessä pitäisi mallintaa kanavaa kattoon? Tarkkuustaso on aivan liian tarkka verrattuna suunniteluvaiheeseen.
Suomalaisessa vaiheistusmenettelyssä on erittäin kelvolliset vaiheet, joita kunnioittamalla saadaan aikaiseksi hyvä lopputulos. Skippaan ao. listassa rakentamisen valmistelut jne. joissa "normaali" TATE-suunnittelutoimisto ei ole mukana.
Hankevaihe on TATE-puolella rakentamisen edellytysten selvittämistä, kunnallistekniikan selvitystä, energiantuottoratkaisujen pohtimista. Rakennustapaselostuksen tekemistä. Tavotteiden asettamista. Hyvissä projekteissa myös energiansimulointien tekemistä tulevien energiakulutustavotteiden asettamiseksi.
Mallinnustyönä tässä vaiheessa on rakennuksen tietomalli energia- ja olosuhdesimulointeja varten.
Ei ensimmäistäkään putkenpätkää.
Ehdotussuunnittelu on järjestelmävaihtoehtojen selvitystä. Jäähdytetäänkö säteilypaneeleilla vai jäähdytyspalkeilla? Kenties jopa puhallinkonvektoreilla. Millä lämpötiloilla voidaan hyödyntää maalämmön/jäähdytyksen tuomia litkuja.
Mallinnustyönä tässä vaiheessa voi olla mallihuoneen vaihtoehtojen tutkiminen. Voidaan saada käyttäjältä kommentteja siitä, ollaanko tekemässä heidän toivomaa tilaratkaisua.
Toisena mallinnustyönä tässä vaiheessa syntyy vaihtoehtoisia olosuhde- ja energiasimulointeja, rakenteiden elinkaaritaloudellisuuden selvitystä.
Ehdotussuunnittelu ei todellakaan ole kolmen erilaisen reititysvaihtoehdon mallintamista samaan rakennukseen.
Myös tilavarauksia tehdään tässä vaiheessa, joskin ne mallintaa arkkitehti. Mutta TATE-suunnittelijan pitää herätelllä heitä kuilujen ja teknisten tilojen tilavaateilla.
2D-leikkaukset kuuluvat olennaisena osana siihen, että varmistetaan rakennuksen korkotietojen soveltuvuus TATE-asennuksille. Tätä vaihetta ei tarvitse / kannata mallintaa. Ruutupaperi tai CAD-viivanpiirto riittää.
Yleissuunnittelu on voittaneen ehdotussuunnitelman esittäminen siten, että voidaan arvioida alustavat kustannukset. Ei missään nimessä massaluetteloilla, vaan neliöpohjaisesti tilatyyppeihin perustuen + tämän vaiheen suunnittelumateriaaliin tutustuen.
Mallinnustyönä on runkoverkostojen esitys, mallihuoneiden tarkentaminen. Palvelualuekaaviotkin tehdään, joko piirtämällä tai tietomallipohjaisesti.
Kaaviot sekä alustavat laiteluettelot tulee syntyä tässä vaiheessa.
Nekin ovat tietomallintamista, vaiikka sitä ei nykytilanteessa vielä sellaiseksi mielletäkään.
Toteutussuunnittelu on yleissuunnitelman jalostaminen työkuviksi.
Käytännössä kaikista helpoin työvaihe koko suunnitteluprosessissa (jos prosessi on ollut olemassa).
Mallinnustyönä otetaan käyttöön verkostojen mallintamiseen soveltuvat ohjelmistot, eli nyt alkaa tulla kanavaa ja kaapelihyllyä kattoon. Tarkkuustaso on sellainen, että kohde on rakennettavissa suunnitelmien mukaisesti. Käytännössä, onnistuneessa hankkeessa (jossa on edelliset vaiheet tehty kuten kuuluu), tämä on täysin mahdollista ja lopputuloksena on as-built -mallit ennen kuin verkostoja on edes asennettu. Kun kohde tehdään suunnitelmien mukaisesti, ei ole punakynäkiertoa olemassa. IPD/Alianssimaailmassa saadaan jopa tietosisältö kerralla kuntoon, koska mallinnetaan vain niitä tuotteita, joita urakoitsija tulee kohteeseen asentamaan.
---
Tilaajat ja rakennuttajakonsultit varmaankin heittävät palloa takaisin sanomalla, että trendi on se, että suunnittelua aikaistetaan ja laajennetaan projektin alkuvaiheessa. He voivat viitata esim. tähän ajatukseen:
Ja sitten heille on täysin selvää tämäkin:
Itse huomauttaisin, että tuossa keskimmäisessä kuvassa on sana "Integrated Project Delivery".
Asiasta olen juuri samaa mieltä, suunnittelua pitää laajentaa ja aikaistaa huomattavasti verrattuna nykyiseen toimintatapaan
Se tarkoitaa sitä, että tilaaja osallistuu aktiivisesti kohteen suunnitteluun ja rakentamiseen.
Se tarkoitaa sitä, että kohteen käyttäjä osallistuu aktiivisesti kohteen suunnitteluun.
Se tarkoittaa sitä, että arkkitehdillä pitää olla todelliset edellytykset kohteen johtamisessa.
Se tarkoittaa sitä, että suunnittelijoiden tulee pystyä esittämään käyttäjälle suunnitelmat ymmärrettävässä muodossa
Se tarkoittaa sitä, että kaikki osapuolet tekevät sen työn, jonka ovat luvanneet tehdä.
Se tarkoittaa todellista yhteistyötä.
Viikon Vinkki:
Asiat Solmussa
