Allianssien kilpailuasetelmat tarjousvaiheessa

Lensin tänään pihalle erään allianssihankkeen valmennustilaisuudesta, jossa tähdätään hyvään lopputulokseen kehitystyöpaissa ja tietenkin hankkeen voittamiseen.

Alkutilanne:
Olen mukana ryhmittymässä A, joka tarjoaa kohdetta B.
Muutaman kuukauden päästä minut kutsuttiin ryhmään C joka tarjoaa kohdetta D.

Olin ryhmän C valmennustilaisuudessa, jossa tajusin että tämän hankkeen pääurakoitsija on tarjoamassa myös hankkeen B kohdetta eri suunnittelijatiimillä.

Minulla on tässä ilmeisestikin selvä eturistiriitaongelma.

Ensimmäisen tauon jälkeen ilmoitin kaikille tästä tilanteesta. Pienen sekavuuden ja yleisen kommentoinnin jälkeen minulle tultiin kertomaan, että eturistiriita on selvä, kohteen B asioita aiotaan hyödyntää kohteen C pääurakoitsijan toimesta. Näitä suuria salaisuuksia ei voi minulle paljastaa.

Voin sanoa, että ryhmän C pääurakoitsijan ideat eivät ole välttämättä minulle ihan suuria yllätyksiä, koska olen ollut heidän kehittäjien kanssa tekemisissä viimeiset 10 vuotta, samoissa kehityshankkeissa, samoilla ajatuksilla. Olen myös ollut heitä kouluttamassa tietomallipohjaisen suunnittelun prosesseista.

Ihan looginen valinta on, että minulle ilmoitettiin olevani vapaa poistumaan valmennustilaisuudesta / ryhmän C allianssiprojektista (siis pääurakoitsijan päätöksellä, ei allianssin).

Siitä ei ollut mitään juttua, että edustamassani toimistossa on ~850 henkeä töissä. Olen lähes varma, että joku meistä on aina jossain allianssissa mukana ilman että muu firma / toisen osapulen yritys siitä tietää. Sen kyllä tiedän, että osassa projekteja allekirjoitetaan NDA -julistuksia, joita ei oltu tässä tehty - joskin se olisi ollut loppupeleissä kuitenkin aikamoista hurskastelua.

Ym. tilanne kuvaa asiaa, joka minulle ei ole tullut aikaisemmin mieleen. Kun allianssihankkeet leviävät Suomessa, niin miten niiden tekijät lukumäärällisesti riittävät? Nyt kysytään projekteihin henkilöitä nimillä, tarjouksissa. Joissakin hankkeista on aivan käsittämätön suuri rahallinen sakko sille, jos projektihenkilökuntaa vaihdetaan kesken hankkeen. Suurin piirtein pitää kuolla tai vaihtaa alaa, jos haluaa päästä eroon projektista.

Tällä hetkellä allianssit muodostetaan yleensä isoihin projekteihin. Nämä hankeet kestävät 1-5 vuotta (tai 20v, sekin on jo koettu...).

Kysymykseni on:
Miten yritykset voivat sitoa firman SKOL01-02 kaverit hankkeisiin niissä vaadituilla spekseillä viiden vuoden projektiin ilman eturistiriitoja?

Oma vastaukseni on: Ei mitenkään.

Nykyiset vaatimukset tarkoittavat sitä, että Suomessa voi olla käynnissä vain 4-8 talonrakennuksen allianssihanketta projekteissa, joiden suuruus on yli ~50M€ (täysin hatusta heitetyt numerot). Pätevyydet täyttäviä ammattilaisia ei löydy ja yritykset alkavat fiksata henkilöitä useisiin projekteihin. Tämä ei voi olla Allianssin tarkoitus. Pitää hyväksyä, että on olemassa ykkös- ja kakkosketjuja. Kukaan ei halua kolmosketjua, vaikka se voi olla "nälkäinen" ja ylittää ykkösketjun tuotokset.

Itse valitsisin kolmosketjun. Siellä on henkilöt, jotka haluavat muutosta - jota uudet toimintamallit edellyttävät. Heillä on halu näyttää, että "täältä tullaan". He ovat irti vanhoillisista metodeista, osaavat oikeasti ryhmätyön filosofian ja pitävät sitä normaalina tapana toimia hankkeissa. Kun nämä henkilöt hommataan eri firmoista niin löydetään yhteiseen hiileen puhaltava, nälkäinen nuorisojoukko - jotka ovat täysin oman alansa ammattilaisia.

Kenellekään ei pitäisi opettaa yhteistyötä, se pitää tulla sydämestä.

Sanon tämän lauseen siksi, että ryhmässä C (josta lensin pihalle) ei oltu (vielä) pääurakoitsijan toimesta ymmäretty Allianssin syvintä merkitystä - me teemme tämän yhdessä!

Pääurakoitsija tietää, mitä pitää tehdä kehitystyöpajassa mutta väitän, että he eivät ymmärrä, mitä pitää tehdä kehitystyöpajassa.

Me olemme Allianssi. Siihen kuuluu myös käyttäjä ja tilaaja.

Viitaten edellisiin kirjoittamaani blogeihin:
Rakennusala, Yhteistyötä!

Ymmärtäkää kokonaisuus.


Viikon mietelause:
Mukavinta oli, että ym. kakkoshankkeen (C) uloskävelyn jälkeen minulle tuli kahdesta eri firmasta viesti, jonkan sisältö oli yhteenvedettynä: "Olisi tuon teron tietoja / ymmärrystä voinut tässä kyllä käyttää hyväksikin..."

Suunnitteluvaiheen aikataulu

Noudatan tässä blogissa Lean Construction periaatteita. Tämä kirjoitus voisi olla esim. 10.000 kirjainta  kattava perustelu asian fiksuudesta.(tässäkin meni jo kymmeniä hukkaan).

Poistan hukkaa, totean, että käyttäkään Last Planner -periaatetta suunnitteluaikataulun tekemiseksi.

Kaikki osapuolet tyhjän seinän eteen, post-it lappuja + kynä käteen. Joku fasilitoi. Suunnittelijat laittavat omat työvaiheensa seinään. Suunnittelijat siirtelevät omia työvaiheita sopimaan muiden suunnittelijoiden töihin. Suunnittelijat kehittävät uusia työvaiheita, jotta he saavat omat "oikeat" työvaiheet toteutettua keskenään yhteensopivina.

Lopputuloksena karkea aikataulu, josta voidaan generoida kalenterivuoteen sopiva aikataulu.

Ja tämä ei tarvitse allianssia, vaan pari workshoppia.

Yksinkertaista + yhteistyötä.

Ja tietokoneen käyttö on kielletty tässä ensimmäisessä vaiheessa.

Viikon kuva:
Tästä se lähtee...

Matkaraportti: Norja

Kävin kääntymässä muutaman päivän Norjassa tutustumassa TATE-suunnittelun saloihin IFC:n luvatussa maassa.

Ensialkuun on todettava, että ei huhut Norjan edistyksellisyydestä ole turhia. He ovat noin valovuoden meitä edellä. Tai ehkä kaksi.

Ensimmäinen kohde oli Norconsult, http://www.norconsult.com/ jossa esiteltiin 80.000m2 toimistokohde http://fornebuporten.no/ . Jos suoraan sanotaan, niin oli ihan niin kuin meillä Suomessa oleva iso kohde. Tai ainakaan en päässyt jyvälle erinomaisuudesta.

Toisaalta, mallit, aikataulu ja budjetti oli kunnossa. Suunnittelijalla  oli hyvä yhteisymmärrys urakoitsijan kanssa. Tiedot olivat malleissa standardin mukaisissa paikoissa. Kohdetta oli kuulemma kiva suunnitella. Kaikki hilanvitkuttimet vaatimustenhallinnasta BCF-kommunikointiin oli käytössä.

Toinen kohde oli COWI, http://www.cowi.com/ jossa esiteltiin Oslon lentokentän 120.000m2 laajennusta http://www.airport-technology.com/projects/oslo-airport-terminal-2/ . Kohteen suunnittelijat ja urakoitsijat olivat lentokentän vieressä olevassa toimistorakennuksessa. Oven yläpuolella luki ”T2_Team”.

Astuin sisään toimistoon, infoscreeni löytyi aulasta ja portaiden yläpäästä avokonttori. Mentiin isoon neukkariin, jossa viriteltiin tietokoneet kuntoon ja vaihdeltiin kuulumisia. Kaikki oli kuten IPD –hankkeessa, bigroom kunnossa ja eri osapuolet saman katon alla tekemässä töitä.

Aloitimme palaverin, kaveri esitteli toimintaa hankkeessa. On se vain kummallista, että sellaiset asiat kuin yhteistyö, mallien oikeellisuus, tietosisällön standardisointi ja tiedonhallinta ovat itsestäänselvyyksiä kun kaveri esittelee kohdetta. Monta sellaista asiaa tuli eteen, jossa joku suomalainen olisi pysähtynyt ja esittänyt kuinka hienosti esim. ”ulkoseinien U-arvojen päivittäminen onnistui Revitin ja Excelin linkkauksella”. Nuo jutut oli itsestäänselvyyksiä, eivät erityisen esityksen  arvoisia.

Viikoittain käydään kuulemma läpi, mitä tehdään ensiviikolla ja miten viime viikko meni. Tarkistetaan tietotarpeet ja kerrotaan, mitä ollaan tehty.

Aloin kysellä, että miten te kutsutte tätä avokonttoria - kenties Bigroomiksi? Kaveri ei ollut koskaan kuullut termiä. Vastasi, että tämä on tiimityöskentelytila, ollaan tultu tänne viimeiset 5 vuotta duuniin.

Kysyin, onko tämä IPD tai Allianssi –projekti, jossa ydinryhmä on yhteisvastuullinen tappioista ja voitoista. Kaveri kertoi, että ei tiedä sopimustekniikasta paljoakaan, mutta sellainen käytäntö on, että jos kaikki pärjäävät, niin se näkyy hänen tilipussissa. Eli motivaatio hankkeen onnistumiselle on olemassa. Ei siis pelkästään palkkio firmalle, vaan myös hankkeeseen osallistuville työntekijöille.

Sivuhuomiona se, että hankkeeseen osallistuvien käyntikortitkin olivat hankkeeseen liittyviä – eivät siis oman firman logolla varustettuja pahvinpaloja.

Pitää myöntää, että kuka hanketta on vetänytkään, niin hienosti on onnistuttu hukuttamaan tekniset termit kuten Lean ja IPD pois henkilökunnalta. On osattu tuoda esiin ne elementit, jotka ovat yhteistoiminnalle tärkeitä ilman että ollaan kyllästetytty porukka erilaisilla lyhenteillä, kuten IPD, Lean, BIM, Last Planner jne.

Muita huomioita Norjasta:

- Vaatimustenhallinta. Molemmissa projekteissa käytössä yhteisillä ohjelmistoilla eri suunnitteluosapuolten ja käyttäjien välillä

- Energiasimuloinnit. Lämpöhäviöt, laiteluettelot jne. alkuvaiheen mitoitukset jäivät minulle mysteereiksi. Veikkaan syynä olevan se, että esittelijät olivat toteutusvaiheen kavereita. Kumpikin sanoi käyttävänsä ”rule of thumb” metodia mitoituksissa. Tuo ei voi mielestäni pitää paikkaansa, sen verran oli bimiä esityksissä. Tai sitten ymmärsin jotain väärin.

- Standardisointi. http://www.statsbygg.no/Om-Statsbygg/About-Statsbygg/ ,eli Statsbygg (paikallinen Senaatti kiinteistöt) on julkaissut vuosia sitten omat vaatimuksensa ja niitä noudatetaan yleisesti. Molemmilla firmoilla oli Revit Templatet viritetty omaan prosessin + Statsbyggin vaatimusten mukaisesti. Molemmat firmat (ja NTI CADcentral, www.nticad.no) sanoivat, että templaten tekeminen kunnolla on avain onneen. Jos oikein ymmärsin, niin mallit ovat koneluettavia.

-  Raha. Kyllähän se näkyi, mutta en millään haluaisi sanoa että: ”Onhan se helppoa kun on rahaa”. Ihmiset sitä työtä tekevät. Toisaalta, on se helpompaa kun saa ostettua mitä haluaa esim. ohjelmistolisenssien / tekniikan suhteen…

- 3D. Grafiikan erottaminen tietosisällöstä oli selviö. Eli klikkaamalla objektia tieto pitää tulla jostain pilvipalvelusta. Hienoa saada vahvistus omille luuloille – harmi vain että nämä kaverit tekevät sitä jo käytännössä.

- Yhteistyö. Vaikutti siltä, että urakoitsijan ja suunnittelijan välillä ei ollut isoa rotkoa. Molemmat ymmärsivät toisiansa, tai niin ainakin suunnittelijat minulle kertoivat.

Yritin keksiä jotain negatiivistakin tästä reissusta. Ei meinaa löytyä.

Kenties lopputulema on se, että tulen olemaan työpaikkani kallein henkilö seuraavien 1-5 vuoden aikana - liittyen prosessi-, koulutus- ja ohjelmistomuutoksiin.

 Päivän kuva:

Ilman piristeitä?

Big Room

Sana Big Room on löytynyt kiitettävällä frekvenssillä niissä tarjouspyynnöissä, joissa on panostettu yhteistyön mahdollistamiseen suunnittelu- / rakentamisprosessin aikana.

Mielestäni on havaittavissa, että tuo sana tarkoittaa eri asiaa eri henkilöillä. Sama juttu, kun puhutaan tietomallintamisesta ja "tietomallintamisesta". Kaksi henkilöä voi puhua tunnin keskenänsä huomatakseen, että tarkoittavat aivan eri asiaa, puhe etenee kuitenkin samoilla termeillä.

Tässä oma mielipiteeni siitä, mitä Big Room tarkoittaa.

Big Room on avokonttori, jossa työskentelee virtuaalinen yritys.

Big Roomiin tullaan aamulla töihin ja sieltä lähdetään kotiin työpäivän loputtua.

Big Roomissa on useiden eri firmojen henkilöitä työssä.

Big Roomin vieressä on rakennettava kohde.

Big Room ei ole työpaja. Big Room ei ole Solmutyöskentelyä ( [c] HY Cradle)

Big Roomissa voi olla työpajoja. Big Roomissa voi olla Solmutyöskentelyä

Big Room ei ole iso neukkari.

Tuon tämän asian esille, sillä vaikuttaa siltä, että normaaleja työpajoja aletaan sekoittaa Big Room työskentelyyn. Pidetään työpajat työpajoina ja yhteisissä tiloissa tehtävä työnteko erillään toisistaan.

Ym. asian sekavuuteen vaikuttanee myös se, että rakennusalalla on kokemusta vielä vähän todellisesta Big Roomista, siis siitä, missä mukana on myös urakoitsija eikä pelkästään tilaaja ja suunnittelijat. Infralla tämäkin asian on jo koeponnistettu sekä hyväksi havaittu.

Allianssin kehitysvaihe vaikuttaa olevan selvästikin työpajatoimintaa - ja hyvä niin. Parin päivän pyrähdyksiä jossa on firmojen ykkösketju tekemässä suuret linjat kuntoon. Sitten mennään omalle toimistolle ja tehdään sovitut asiat + valmistellaan seuraavan työpajan agenda.

Kun projektissa päästään eteenpäin ja aletaan tehdä toteutussuunnittelua, vaihtuu porukka ja yhteistyö muuttuu aktiivisemmaksi - läsnäoloa tarvitaan enemmän.

Talotekniikalle on erittäin tärkeää, että Big Roomissa on mahdollista tehdä myös muiden kohteiden suunnittelua. Vaatii erittäin ison kohteen, että projektinvetäjä olisi 100% siinä kiinni. Mallintavalle suunnittelijalle se ei kuitenkaan ole ongelma, ajankäyttö kohdistuu aktiivisesti kohteeseen.

Big Roomin kokoukset / työt tulee aikatauluttaa. Pitää sopia vakiokokousajat ja kuka on paikalla minäkin päivänä. Mitä ylemmälle hierarkiassa mennään, sitä vähemmän he ovat läsnä. Kun ylätason kaverien kokoustarve kartoitetaan, niin heidän työpanos saadaan osumaan täsmäiskuna aktiiviselle kohteelle.

Big Roomin tekninen varustus ja laajuus tulee aiheuttamaan alussa varmasti keskustelua. Jotta työskentely on mahdollista erikseen rakennetussa uudisrakennuksessa (malli: työmaatoimisto + vähän enemmän) tai lähistöltä löydettävissä olevassa tyhjässä kiinteistössä, sinne pitää rakentaa tietotekninen ympäristö.

On huomioitavaa, että projektipankkia ei Big Roomissa tarvita. Työskentely-ympäristö on yhteinen, tiedostot ovat hallinnassa kuten firmojen omilla servereillä on totuttu työskentelemään. Tarvitaan oikea dokumenttienhallintajärjestelmä tai ainakin yhteisesti sovittu logiikka tiedostojen tallentamiselle.

Tietotekniset asiat ovat kuitenkin helpoin asia, sillä vaikein on sosiaalisen aspektin huomioiminen. Miten yhdistää toisilleen tuntemattomat henkilöt toisiinsa - firmarajojen yli? Tiimihengen luominen vaatii monta illallista,  jääkiekko-ottelua ja museossa käyntiä.

Tietoteknisen ympäristöön liittyviä asioita ovat ainakin:
- Sisäverkko Wifillä on välttämättömyys
- Verkkotulostimet, NFC:llä, pilvitulostuksella
- Sisäinen tiedostopalvelin. Onko NAS purkki vai jotain ammattimaisempaa
- Pilvipolitiikka. Onko Google Drive/Dropbox/OneDrive/Box mahdollista käyttää? Tietoturva? Vai luodaanko esim. OwnCloud?
- Mallien jakaminen, tiimityöskentely (Tekla, Revit, ArchiCAD) (onneksi tämä ei ole edes mahdollista MagiCADillä tai CADSsillä...)
- Missä mallit fyysisesti ovat? Missä ovat natiivit "äitimallit"?
- Virallisen yhdistelmämallin sijainti Big Roomin serverillä?
- Dokumenttienhallinta? Projektipankit?
- Etätyöskentelyn mahdollistaminen. VPN vai Citrix?
- VPN: helppo
- Citrix: tietoturvallinen, personoitu, skaalautuva, paras ja kallein
- Videoneuvottelujärjestelmä, Lync vai jotain muuta?
- Smartboardeista plussaa. Ja varsinkin, jos niitä osaa käyttää muunakin kuin videotykkinä.
- Screenejä seinillä, jossa pyörii kohteen mittarointitietoja; ollaanko taloudellisessa tavoitteessa, mitä kokouksia on tulossa, mihin asiaan tulee keskittyä erityisesti, koska on seuraava sauna-ilta...
- Screeni, jossa kerrotaan kohteessa työskentelevistä ihmisistä, nimi, kuva, toimenkuva jne.
- Screeni, jossa pyörii kohteen virallinen yhdistelmämalli
- Palautescreeni, jonne voi nimettömänä tai nimellä antaa kommentteja kohteen etenemisestä, parannusehdotuksia jne.
- Kohteen www-sivut, infokanava, intra, blogi, wiki tms.


Lisäksi tulee huomioida:
- Vartiointi, hälytykset
- Tietoturvallisuus
- Tilantarve, osa porukasta on paikalla 1 pvä / vko, osa 3 ja joku aina.
- Kaikki neukkarivarustus pyörillä (isoilla). Pöydät / tuolit liikuteltavia.
- Big Roomin layout tulee muuttumaan pari kertaa työn edetessä. Alussa on hyvä sekoittaa eri suunnittelualoja, lopussa on hyvä ryhmittää samanhenkinen porukka yhteen kasaan.
- Neukkareita, hiljaisia huoneita jne. tarvitaan aina
- Min. yksi oikeasti iso neukkari.
- WC + keittiö olisi kiva
- Last Plannerille iso seinä
- Käyttäjien osallistuttaminen
- Käyttäjille tila, jossa he voivat käydä tutustumassa kohteeseen. "Showroom".


Kun kaikki ym. jutut laskee euroiksi, ollaan helposti kuusinumeroisessa luvussa, eikä ensimmäinen numero ole välillä 1-3.

Se ei tunnu missään, jos kohteen hintalappu on miljardi.

Viikon kuva:

Mittarointia ameriikan malliin

Lean Construction seminaaria tarjolla

Älkää missatko tätä:
http://vison.fi/uutiset.html?35

Lean Construction seminaaria tarjolla, pääesiintyjänä Michael Bade, kaveri joka väänsi julkisen hankintalain alaisen UCSF:n  (University of California, San Francisco) tilausmetodit sellaisiksi, että IPD projektit ovat mahdollisia.

Esityksen jälkeen on toivottavasti selvää, että julkisissa hankinnoissa voi aivan hyvin käyttää IPD / Allianssimenetelyä.

Tai kuten Herra Bade sanoo, se on "IPD'ish" sopimus.

Eräästä Badeen projektistä on kirjoitettu täällä:
http://tietomalli.blogspot.fi/2011/06/olen-nahnyt-tulevaisuuden.html
ja
http://tietomalli.blogspot.fi/2014/05/california-uber-alles.html


Viikon kuva:
Mr Bade UCSF:n kampuksella

California Über Alles

Jos joku on lukenut tätä blogia, niin ovat varmaan huomanneet minun käyvän silloin tällöin Kaliforniassa työmaakäynnillä. Esim. tämä 2011 tehty kirjoitus:
http://tietomalli.blogspot.fi/2011/06/olen-nahnyt-tulevaisuuden.html


Kävin Mission Bayn työmaalla uudelleen. Ja Skanska USA:n työmaalla San Carlosissa. Castro Valleykin on hallussa.

Ja Berkeleyssä kuuntelemassa tohtoreita, jotka tekevät läheistä yhteistyötä rakennusteollisuuden kanssa. Tiedoksi myös se, että rakennusteollisuus tukee heitä rahallisesti (TTY / Aalto vs. suomifirmat...? Mikä tilanne firmarahoituksen kanssa?)

Onneksi ei oltu Stanfordissa, olisi tullut paha olo..

Näiden käyntien jälkeen tulee epätoivo. Miksi me emme tee työtämme kuten he tekevät?
Missä on yhteistyö, missä on mahdollisuus tehdä järkeviä ratkaisuja?

Ratkaisut ovat jo keksitty, ne pitää vain toteuttaa.

Sex Pistols huusi, että maailma on mätä
The Clash lausui, että maailma on mätä ja tässä on ratkaisunne
Dead Kennedys totesi, että mätä maailma ei tarvitse ratkaisua.

Kenen joukoissa seisot?




Viikon Kuva:
Insinöörisana täysin väärässä ympäristössä. Onneksi ette näe 180deg olevaa betonibunkkeria.

Bay Breakers. Googlaa jos kiinnostaa. 3km riiitti mulle

Tähän kohtaan olisi tullut videoita LEED-3d näytöistä ja Lucidin Dashdoardeista DPR:n San Franciscon konttorilta, mutta jos ei MP4 ole tuttu Googlelle, niin ei mahda mitään...

Kalifornialaisia kokemuksia ruotsalaisista ja suomalaisista:

Oman tarinansa arvoiden slide tämäkin...

Jenkkiversio työmaakopista

Minne projektien vaiheistus on hävinnyt?

Viimeaikoina olen pannut merkille, että vastaan tulee kiihtyvällä tahdilla projekteja joissa vaiheistus on täysin sekaisin.

Kaikki nämä ongelmakohteet ovat "tietomallikohteita" ja tilaajaorganisaatiolla on kenties epärealistisia luuloja siitä mitä saadaan aikaiseksi kun tehdään suunnitelmat mallintaen.

Suunnittelun tilaukset on tehty ihan kelvollisesti, viitattu YTV2012 vaatimuksiin, kerrottu jopa mallintamisen käyttötarkoituksista. Jopa tietomallisuunnitelma löytyy. Eli ihan hyvää luettavaa ja kohtalaisen helppo tarjota kohdetta näiden speksien mukaisesti (vaikka joissakin kohteissa on copy/pastettu tarjouspyyntöön kaikki asiat, mitä on googlella löydetty).

Tarkennan, että puhun vain muutamasta kohteesta. Ei asiat ole kaikissa kohteissa hakusessa.

Kun nämä muutamat projektit lähtevät liikkeelle hankevaiheella, niin suunnitteluryhmä huomaa vähän ajan päästä tekevänsä yleissuunnittelua. Tilaajaorganisaatio haluaa nähdä kanavia Solibrissa, tsekata jopa risteilyjä. Ongelma on se, että TATE-tarvitsee hanke- ja ehdotusvaiheen, ennen kuin voidaan siirtyä yleissuunnitteluun.

Ei suunnittelu nyt ihan näin kulje.

Oma projektinvetäjämme ei välttämättä kyseenalaista tätä ongelmaa, vaan alkaa aivan liian aikaisessa vaiheessa mallintaa tate-tekniikkaa. Ja tämän mallinnuksen lopputulos ei kerro kenellekään mitään. Koska tilaohjelmakin on vielä haussa, niin miksi ihmeessä pitäisi mallintaa kanavaa kattoon? Tarkkuustaso on aivan liian tarkka verrattuna suunniteluvaiheeseen.

Suomalaisessa vaiheistusmenettelyssä on erittäin kelvolliset vaiheet, joita kunnioittamalla saadaan aikaiseksi hyvä lopputulos. Skippaan ao. listassa rakentamisen valmistelut jne. joissa "normaali" TATE-suunnittelutoimisto ei ole mukana.

Hankevaihe on TATE-puolella rakentamisen edellytysten selvittämistä, kunnallistekniikan selvitystä, energiantuottoratkaisujen pohtimista. Rakennustapaselostuksen tekemistä. Tavotteiden asettamista. Hyvissä projekteissa myös energiansimulointien tekemistä tulevien energiakulutustavotteiden asettamiseksi.
Mallinnustyönä tässä vaiheessa on rakennuksen tietomalli energia- ja olosuhdesimulointeja varten.
Ei ensimmäistäkään putkenpätkää.

Ehdotussuunnittelu on järjestelmävaihtoehtojen selvitystä. Jäähdytetäänkö säteilypaneeleilla vai jäähdytyspalkeilla? Kenties jopa puhallinkonvektoreilla. Millä lämpötiloilla voidaan hyödyntää maalämmön/jäähdytyksen tuomia litkuja.
Mallinnustyönä tässä vaiheessa voi olla mallihuoneen vaihtoehtojen tutkiminen. Voidaan saada käyttäjältä kommentteja siitä, ollaanko tekemässä heidän toivomaa tilaratkaisua.
Toisena mallinnustyönä tässä vaiheessa syntyy vaihtoehtoisia olosuhde- ja energiasimulointeja, rakenteiden elinkaaritaloudellisuuden selvitystä.

Ehdotussuunnittelu ei todellakaan ole kolmen erilaisen reititysvaihtoehdon mallintamista samaan rakennukseen.
Myös tilavarauksia tehdään tässä vaiheessa, joskin ne mallintaa arkkitehti. Mutta TATE-suunnittelijan pitää herätelllä heitä kuilujen ja teknisten tilojen tilavaateilla.

2D-leikkaukset kuuluvat olennaisena osana siihen, että varmistetaan rakennuksen korkotietojen soveltuvuus TATE-asennuksille. Tätä vaihetta ei tarvitse / kannata mallintaa. Ruutupaperi tai CAD-viivanpiirto riittää.

Yleissuunnittelu on voittaneen ehdotussuunnitelman esittäminen siten, että voidaan arvioida alustavat kustannukset. Ei missään nimessä massaluetteloilla, vaan neliöpohjaisesti tilatyyppeihin perustuen + tämän vaiheen suunnittelumateriaaliin tutustuen.
Mallinnustyönä on runkoverkostojen esitys, mallihuoneiden tarkentaminen. Palvelualuekaaviotkin tehdään, joko piirtämällä tai tietomallipohjaisesti.

Kaaviot sekä alustavat laiteluettelot tulee syntyä tässä vaiheessa.
Nekin ovat tietomallintamista,  vaiikka sitä ei nykytilanteessa vielä sellaiseksi mielletäkään.

Toteutussuunnittelu on yleissuunnitelman jalostaminen työkuviksi.
Käytännössä kaikista helpoin työvaihe koko suunnitteluprosessissa (jos prosessi on ollut olemassa).
Mallinnustyönä otetaan käyttöön verkostojen mallintamiseen soveltuvat ohjelmistot, eli nyt alkaa tulla kanavaa ja kaapelihyllyä kattoon. Tarkkuustaso on sellainen, että kohde on rakennettavissa suunnitelmien mukaisesti. Käytännössä, onnistuneessa hankkeessa (jossa on edelliset vaiheet tehty kuten kuuluu), tämä on täysin mahdollista ja lopputuloksena on as-built -mallit ennen kuin verkostoja on edes asennettu. Kun kohde tehdään suunnitelmien mukaisesti, ei ole punakynäkiertoa olemassa. IPD/Alianssimaailmassa saadaan jopa tietosisältö kerralla kuntoon, koska mallinnetaan vain niitä tuotteita, joita urakoitsija tulee kohteeseen asentamaan.

---

Tilaajat ja rakennuttajakonsultit varmaankin heittävät palloa takaisin sanomalla, että trendi on se, että suunnittelua aikaistetaan ja laajennetaan projektin alkuvaiheessa. He voivat viitata esim. tähän ajatukseen:

Ja sitten heille on täysin selvää tämäkin:

Itse huomauttaisin, että tuossa keskimmäisessä kuvassa on sana "Integrated Project Delivery". 

Asiasta olen juuri samaa mieltä, suunnittelua pitää laajentaa ja aikaistaa huomattavasti verrattuna nykyiseen toimintatapaan

Se tarkoitaa sitä, että tilaaja osallistuu aktiivisesti kohteen suunnitteluun ja rakentamiseen.

Se tarkoitaa sitä, että kohteen käyttäjä osallistuu aktiivisesti kohteen suunnitteluun.

Se tarkoittaa sitä, että arkkitehdillä pitää olla todelliset edellytykset kohteen johtamisessa.

Se tarkoittaa sitä, että suunnittelijoiden tulee pystyä esittämään käyttäjälle suunnitelmat ymmärrettävässä muodossa

Se tarkoittaa sitä, että kaikki osapuolet tekevät sen työn, jonka ovat luvanneet tehdä.

Se tarkoittaa todellista yhteistyötä.

Viikon Vinkki:

Asiat Solmussa

Matkaraportti: buildingSMART Nordic Conference, Sweden 2014

Kävin Ruotsissa buildingSMARTIn vuosittaisessa kokouksessa ihmettelemässä mallinnuksen edistymistä maailmalla. Lähinnä lähdin siksi, että monen seminaaripuhujan aiheessa löytyi sana COBie + Englanti.

Otsikko kuului näin:
"International requirements – examples on Integrated BIM
BIM Alliance Sweden and buildingSMART Nordic conference 2014"

http://www.buildingsmart.org/bsi-meeting-in-stockholm-march-2014

Reissun pääanti oli kuitenkin se, että nyt alkaa muu maailma vetää vauhdilla Suomen ohi fiksujen rakennushankkeiden tekijänä. COBie jäi sivurooliin, joskin hahmotettiin se, että on hyvä olla edes jotain standardia tietojen siirtämisessä ylläpidon käyttöön.

Mielenkiintoinen asia oli se, että eräässä esityksessä viitattiin kyselytutkimukseen, joka oli järjestetty eri maissa (myös suomessa). Tutkimuksen perusteella Suomessa COBie on käytössä 8% kohteissa. (Kysymys: "Käytättekö COBieta"). Taisi mennä hieman sanat COBIM ja COBie sekaisin vastanneilla...

Jenkit, Englantilaiset ja Norjalaiset paukuttivat sellaista tekstiä, että oksat pois. Ja se tykitys ei ollut pelkkää puhetta - he myös todistivat yhteistyön, uusien menetelmien ja tietomallinnuksen tuomien hyötyjen jalkautusta. Asioita joita Suomessa ei ole vielä nähty kuin muutamassa projektissa. Britit olivat vaihteeksi kiristäneet omaa 15% säästötavoitetta mallinnuksen avustamana.

Jopa ruotsalaiset pystyivät vakuuttamaan omaa osaamistaan. Skanska esitteli jättimegahankkeensa, Nya Karolinska Solna universitetssjukhussetin. Kuulosti mielenkiintoiselta hankkeelta. Esitelmöitsijä Adina Jägbeck kertoi tauolla, että suomalaista osaamistakin tarvittiin. Lehdon Mikko Skanska Finlandista kävi opastamassa mm. MagiCADin käytössä.

Ja mikä mielenkiintoisinta, koko päivänä kuultiin vain yhtä suunnittelutoimiston edustajaa. Kaikki muut puhujat olivat joko tilaajia, rakennuttajia, rakentajia, valtion/kehitysorganisaatioiden edustajia tai kiinteistöjen ylläpitäjiä. Ja kaikki vannoivat yhteistyön, tietomallinnuksen ja ihmisen kunnioittamisen nimiin.

Kaikki olivat yhtämielisiä sen suhteen, että ei ole mitään muuta tapaa toimia kuin vaatia suunnittelijoilta mallinnusta.

Puhujista osa oli "normaaleita" rakentajia ja tilojen ylläpitäjiä. Heille ei ollut tärkeää IFC tai tekniikka, vaan se, miten he hyötyvät mallien käyttäjinä. Selvästi siis seuraava sukupolvi. He olivat nähneet ja kokeneet sen, miten tietomallit auttavat heitä suorittamaan oman työnsä fiksummin.

Suomessa, vastaavissa tilaisuuksissa puhuu lähinnä suunnittelija, akateeminen tutkija tai tietomallikonsultti. Ja yleisönä on normaalisti suunnittelijoita ja tutkijoita.

Rakennusten omistajat olivat hahmottaneet mallinnettujen kiinteistöjen arvon säilymisen ja ylläpidon mahdollistamisen huomattavasti fiksuimmilla tavoilla kuin paperisuunnitelmilla. Heillä oli todella paljon toiveita lisäkehitykseen - olivat selvästi innostuneita niistä mahdollisuuksista joita tietomallinnus on heille tarjonnut.

Seminaarin jälkeen Norjalainen rakennusfirma Veidekke järjesti iltaseminaarin noin kahdellesadalle ilmottautuneelle. Pääpuhujana oli Professori Martin Fisher CIFEstä (Stanford).

Vakuuttavaa tekstiä IPD:n hyödyistä, case esimerkkejä Lean Constructionin hyödyistä, ICE -toimintamallin käyttöönotosta ja integroivien suunnittelumenetelmien erinomaisuudesta. Pääpointti oli, että jos tekijöillä on kivaa, työ tehdään budjetissa ja aikataulussa sekä lopputulos on asiakkaan vaatimusten mukainen, niin mitä voisi rakennushankkeelta enempää vaatia?

Ja jälleen kuultiin se sama viisaus, että kun ensiksi suunnitellaan, mitä pitäisi rakentaa, niin sitten pystytään rakentamaan suunnitelmien mukaisesti. Lopputulos on se, mitä tilaaja on tilannut.

En minä tajua, miksei tätä juttua tajuta päättävissä piireissä. Ei tämä ole rakettitiedettä. Ihan normaalia rakentamista ilman osaoptimointia ja sellaisen tuotteen toimittamista tilaajalle, kuin mitä he haluavat.

Kaikki tämän tietää - miksei asialle tehdä mitään? Poliitikot, HERÄTKÄÄ.
15 vuotta sitten huusin, että "Rakennuttajat - Herätkää".

Tietomallinnus pakolliseksi rakennushankkeissa - ottakaa mallia Englantilaisista

Jotkut rakennuttajat ovat sen jo tehneetkin, osa ei tule sitä kuitenkaan tekemään ilman pakkoa.

Sanoja googleen:
Homekoulu, homeongelma, rakennuttaminen, huono laatu, suunnittelu, epäonnistuminen, rakentaminen, paikalle jämähtäminen, idioottimaisuus, osaoptimointi, siiloajattelu, yhteistyökyvyttömyys, aliurakoinnin aliurakointi

Israelkin mukana Lean/BIM haasteessa (ja varmaan IPD:ssäkin...)

Aarni Heiskanen on kirjoittanut AEC business -julkaisuun pienen jutun, jossa kannustetaan tutkimustulosten valossa jatkamaan Lean / BIM työkalujen käyttöönottoa:

http://aec-business.com/making-construction-efficient-again-with-lean-and-bim/

Mielestäni olemme nyt selvästi siirtymässä teknologiavoittoisesta tietomallimaailmasta lähelle sitä, mitä meidän pitäisi rakennusteollisuuden suunnittelussa ja urakoinmnissa tehdä. Eli ymmärtää, että kaikkia osapuolia tarvitaan ja pitää osata kommunikoida muiden kanssa.

Teknologia (BIM) yhdessä filosofian (LEAN) ja sopimustekniikan (IPD / Allianssi) kanssa mahdollistaa tavoitteen mukaisen lopputuloksen.

Kirjoituksessa  "Associate Professor Rafael Sacks of Technion, the Israel Institute of Technology" sanoo:
"One practical idea for increasing cohesion is to create social networks among the subcontractors"

Huh huh... kuinkahan lähellä tai kaukana tuosta aliurakoitsijat ovat keskenään.... Edelleenkin jopa minulla on ongelmia nykyprojektien valossa ajatella, että "urakoitsija on ystävä".

Sitten kun tuohon tilanteeseen todella päästään, ollaan pitkällä.

Lue lisää hyviä kirjoituksia osoitteesta http://aec-business.com/

Uutta LOD -speksiä jenkeiltä

Käsittääkseni myös AIA:n hyväksymä (American Institute of Architects, paikallinen "SAFA") speksi tietomallien sisällön tasosta ja kehitysasteesta on päässyt luonnosvaiheeseen.

Drafti ohjeesta on saatavilla täältä:
http://bimforum.org/lod/
Kunhan antaa omat tiedot, niin latauslinkki napsahtaa sähköpostiin

Lisää taustatietoa täällä:
http://www.aecbytes.com/viewpoint/2013/issue_68.html

http://practicalbim.blogspot.fi/2013/03/what-is-this-thing-called-lod.html

En ole syvällisesti perehtynyt LOD ajatteluun, mutta jotain tuon suuntaista on hyvä olla olemassa.

Muistelen, että Level 500 tasoa on useampikin kollega ihmetellyt ja kysellyt, että onko sellaisen teko edes mahdollista.

Liian tarkka ohjeistus (tai vaatimus) voi aiheuttaa turhaa työtä joissakin kohteissa, jos vain vaaditaan jotain asiaa ilman että siitä on kenellekään mitään hyötyä.

Tämähän on ainakin suomessa nykyisten eri ohjeistusten pienimuotoinen ongelma. Jos on kirjoitettu ohjeet / vaatimukset, niin joku vetovastuussa oleva henkilö voi vaatia niiden noudattamista pilkuntarkasti sellaisissakin asioissa, joilla ei ole mitään tekemistä itse kyseessäolevan kohteen suunnittelussa / rakentamisessa / ylläpidossa.

No, parempi olla kuitenkin jotkut ohjeet, kuin että ei olisi mitään.

Ym. asiankin IPD / Allianssihankkeet ja Lean Construction -filosofia korjaisi... saisi tehdä juuri sitä, mikä on hyväksi kyseessä olevan kohteen tilaajalle ja loppukäyttäjälle.

Diplomityö Allianssista

Kuten totesin blogissa 2011:
http://tietomalli.blogspot.fi/2011/06/olen-nahnyt-tulevaisuuden.html

on päivänselvää, miten näitä rakennushommia tulisi tehdä.

Allianssimalli on minun päässä sama juttu kuin IPD, mutta perinteisillä menetelmillä. Tai tuskin tietokoneen käyttö on kiellettyä, mutta IPD filosofiassa tietomallinnuksella on hyväksytympi ja laaja-alaisempi rooli.

Saku Törrönen on tehnyt erinomaisen diplomityön Allianssihankkeen perusteista, joissa on esim. yhdenmukaistettu monia eri kaavioita, diagrammeja jne. mitä alan kirjallisuudesta / netistä on löydettävissä.

Sain Sakulta luvan jakaa linkkiä hänen työhönsä, halukkaat saavat sen täältä:
https://www.dropbox.com/s/ns9f7amyt5xyq1v/Diplomityö%20-%20Saku%20Törrönen.pdf?m

Työstä saavat tilaajat / rakennuttajakonsultit kohtalaiset lähtökohdat urakkamuotojen valintaperusteille (no noo, tottakai ne ovat heille selviä muuta kautta, mutta kenties kertaus on opintojen äiti...?).

Jospa viimeinkin eräät rakennuttajakonsultit hahmottaisivat, että pilkkomalla kaikki suunnittelu- ja urakointitehtävät miljoonaan pienempään palaseen, ei välttämättä ole kokonaisuuden kannalta oikeassa elämässä se paras tapa. Excelissä se näyttää erinomaiselta, sen tiedän.

Onneksi Saku on tehnyt tämän työn rakennuttajakonsultin speksien mukaisesti (tai enhän minä sitä tiedä, mutta oletan että eräässä firmassa ollaan herätty...)

Tämän työn kaavioilla voitaisiin kenties päästä eteenpäin siitäkin asiasta, että ei riitä hyppääminen kiinteähintaisesta urakasta tavoitehintaiseen - pitää olla mukana muutakin.

Yhteistyö, yhteiset päätökset, pain/gain, jne. perusjutut IPD/Allianssimaailmassa.

Viikon kuva:
Hienot värivalinnat... vihreästä tykkää kaikki.

 

 

Rahan tuloa ei voi estää...:

 



Mistä löytyy Suomen Howard W. Ascraft Jr ?

Minulle on viimeisen parin vuoden aikana tullut päivänselväksi se, että Suomen rakennusteollisuuden tuottama huono laatu, rakennuksen käyttäjien kokema huono lopputulos ja kaikkien rakennusteollisuuden piirissä olevien valittama "liian kova kiire" johtuu vain ja ainoastaan vääristä sopimusmalleista.

Suomessa tehdään rakennuksia fundamentaalisesti väärillä rahoitusperusteilla.

Rakennuksia pitäisi tehdä siten, että:
a) tilaaja saa sitä, mitä on tilannut - sillä rahalla mitä on käyttävissä.
b) suunnittellija on kykenevä toteuttamaan sen mitä on tarjonnut
c) urakoitsija pystyy toutettamaan rakennuksen suunnitelmien mukaisesti
d) käyttäjä on tyytyväinen siihen mitä on saanut

Miten?

Löytämällä Suomen Howard Ascraft Jr.

Siis lakimies.

Olen ollut onnekas, kun olen päässyt pari kertaa kaverin kanssa juttelemaan / esitystä kuuntelemaan. Harvemmin löytyy noin fiksua kaveria - ja vielä jenkkilakimies.

Tämä kaveri on viilannut IPD-sopimukset sellaiseksi, että ei tarvitse kesken projektin tai sen jälkeen alkaa haastaa muita suunnittelu- / rakennusosapuolia oikeuteen.

Kun suomen Ascraft on löydetty ja hän on tehnyt allianssi / hybridi-ipd sopimustekstin tms. niin päästään meilläkin eteenpäin. (Infrapuolen allianssisopimustekekstiä ei voi ihan sellaisenaan soveltaa rakennuspuolelle).

Valitettavasti tähän hommaan ei pysty ihan normaali lakimies. Pitää pystyä ajattelemaan aika laajasti - ymmärtää jotain muutakin kuin lähtoajatus: "miten toimin kun olen riitatilanteessa vastapuolen kanssa". Lean -ajattelu on välillä ihan hienoa, ja se pitäisi saada myös ko. lakimiehen aivoihin.

Tämän jälkeen voidaan keskittyä tekemään yhdessä rakennuksia, jotka ovat sellaisia, joita tilaaja on tilannut. Ja jokaisella suunnitteluosapuolella on edelleen mahdollista saada kate omalle työllensä - tai kenties jopa jotain enemmän.

Tyytyväinen asiakas.

Ja tuota ei toteuteta ilman tietomalleja.

Howardista lisää googlesta hakusanalla
"howard ascraft ipd"

tai:
http://vimeo.com/30372997

Olen nähnyt tulevaisuuden

Olin viime viikolla yhtenä osana suomalaista valtuuskuntaa tutustumassa USA:n ja varsinkin San Franciscon alueen tietomallipohjaiseen suunnitteluun ja rakentamiseen.

Viikon reissumme alkoi yritystapaamisilla, jatkui CIFE:n Summer Programilla ja päättyi kahteen sairaalakohteen työmaakäyntiin (UCSF Medical Center at Mission Bay, 23.000m2  ja  Sutter Medical Center Castro Valley, 22.000m2).

Kaksi kovaa, Rakennusneuvos Reijo Hänninen ja Professori Martin Fisher

Retken pelasti käyminen DPR:n työmailla - CIFE:n Summer Programin aihealueena oli Kiinteistöjen ylläpidon ja tietomallinnuksen yhdistäminen (FM+BIM), tai ainakin sillä mielellä menin luentoja kuuntelemaan.

Pitää sanoa, että jenkit osaavat kyllä esiintymisen, mutta tällä kertaa Summer Program oli pettymys. Kiinteistöjen omistajat kertoivat, että heillä on kiinteistöissä automaatiojärjestelmät, joita seuraamalla voidaan tietää mitä rakennukselle kuuluu. Ja että pitää analysoida mittarointien tuloksia, jos haluaa ylläpitää kiinteistöjä oikein.

Ei tuota varten olisi pitänyt jenkkeihin asti mennä.

Ei koko ohjelma kuitenkaan hukkaan mennyt, nyt vahvistui käsitys muutamasta ennaltakin tiedetystä asiasta: tuleviin rakennuksiin pitää tehdä kunnollinen mittarointi, kerroskohtainen, osastokohtainen jne. Käyttäjien on päästävä näkemään, mitä rakennus kuluttaa, jotta heidän käyttötottumuksiin voidaan vaikuttaa.

Erilaiset dashboardit, monitorit auloissa / käyttäjän omalla koneella kertovat reaaliaikaista tietoa siitä, kuinka paljon energiaa kuluu - tälläkin vaikutetaan käyttäjään, valot sammutetaan (käsin tai automaattisesti), kun tiedetään, että sillä voidaan aikaansaada säästöjä.

Pitää sanoa, että välillä ihmetyttää jenkkien teot. Toiset asiat ovat täyttä high-techiä, toiset taas aivan käsittämätöntä räpellystä. Ihmetyttää, onko tuo kansa todella käynyt kuussa...

Sairaalakohteiden työmaakäynneillä tutustuimme IPD projektien hienouksiin. Mission Bayn kohde oli julkinen rakennelma ja Sutter Healthin kohde yksityinen. Se toi sopimustekniikoihin muutaman lisäjuonteen. Mutta perusperiaate oli kuitenkin sama. Kaikki tekee yhdessä rakennusta, jokaisen panosta tarvitaan. Autetaan kaveria, kun sillä on ongelma ja suunnittelu, rakennuttaminen, käyttäjä ja urakoitsijat ovat samassa veneessä.

Oli todella hieno nähdä myös se, kuinka ylpeitä kohteiden esittelijät olivat toimintatavastaan. Perusjenkkityyliin kaikki oli hienoa ja mahtavaa. Jollain tapaa uskon sen näin olevankin. Ihan kaikkiin vaikeisiin kysymyksiin en saanut vastausta, mutta toimintatapa, jossa tehdään yhdessä töitä, on ilmiselvästi toimiva.

Tajusin IPD projekteista sen, että tietomallinnus on vain työväline. Koko homman juju on projektin vetäminen ja sen seuranta. Näissä projekteissa kaverit todella suunnittelevat ennen kuin aloittavat tekemään. Mallinnusta ei lähdetä suorittamaan, ennenkuin palaset on loksautettu paikalleen. Kaikenlaisia post-it -lippulappu juttuja näkyi seinillä, Big Roomissa oli käyty syvällisiä keskusteluja erilaisista toteutusvaihtoehdoista.

Oli aikamoinen shokki astua työmaatoimistoon sisälle. Luulin, että homma tehdään jossain isossa neukkarissa (big room). Oven takana oli arviolta 500m2 toimistoa, jossa 20-30 henkeä oli tietokoneiden takana töissä. Ei mikään ihan perustyömaakoppi. Samassa avokonttoritilassa olivat arkkitehdit, rakentajat aliurakoitsijoineen sekä erikoissuunnittelijat. Jos arkkitehdillä oli joku asia ratkaistavana, ei tarvinnut lähetellä sähköposteja, riitti että meni juttelemaan ko. alueen suunnittelijalle.

Melkein AC/DC, virtuaaliyrityksen pääkonttori.

Ilmankos DPR puhui, että haastavaa hommassa on virtuaaliyrityksen perustaminen. Sitä tuo homma todella oli, monta eri firmaa saman katon alla, yhteisissä tietojärjestelmissä, yhteisessä tietomallissa kiinni.

Talotekniikkaurakoitsijalla oli täysi sananvalta suunnitelmiin - jos (ja kun) he keksivät jonkun helpomman ja kustannustehokkaan asennustavan joka oli hyväksyttävissä myös suunnittelijan toimesta, niin se toteutettiin. Säästynyt rahasumma meni koko IPD ryhmän yhteiseen kassaan, josta eri prosenttiosuuksilla kerätään voitot pois.

Mukana suunnittelutiimissä oli myös kohteen kiinteistönhoitoyritys. Kun suunnittelija ja urakoitsija keksivät jonkun järjettömän ratkaisun, jossa piilotetaan huollettavat kohteet seinien sisään, niin huoltohenkilökunta pystyi puuttumaan siihen. Jälleen toimenpide, jolla rakenuttaja saa mitä tilaa - toimivan rakennuksen.

Jep, urakoitsijat uskaltavat koskea tietokoneisiin

IPD kohteissa ei muuten ollut kaivuria työmaalla ennen kuin kohde oli suunniteltu riittävän pitkälle (terveisiä vaan projektinjohtourakoitsijoille...). DPR on hahmottanut ja toteuttanut sen ihanteen, että panostamalla alkuvaiheessa todella kokonaisvaltaiseen ja tehokkaaseen suunnitteluun voitetaan työmaavaiheessa kustannukset moninkertaisesti takaisin. Eli ihan perusjuttuja, jotka kaikki rakentamisen ammattilaiset tietävät: suunnitellaan ensin, suunnitellaan vaiheistettuna. Sitten rakennetaan, kun tiedetään mitä tehdään.

Ei se voi olla vaikeata. Ekonomeilta pitäisi kieltää excelin käyttö, ei rakennusprojekti tuota enempää rahaa, jos aletaan tehdä liian aikaisessa vaiheessa sutta työmaalla. Kun tehdään kunnon kohde, jossa on elinkaarimalli mukana, niin rahaa virtaa vielä rakennuksen valmistuttuakin.

Nyt pitää lopettaa puhuminen ja aloittaa tekeminen. IPD on tulevaisuutta toivottavasti myös suomessa. Tarvitaan rohkeutta, intohimoa ja asiansa osaavia henkilöitä.

Tietomallinnustekniikka on meillä hallussa, pitää vain saada sopimustekniikka ja asenne kuntoon.

Viikon kuva

Kävin lähellä taivasta.
Haight Ashbury Music Center hippialueella... jos sieltä ei löydy kitaraa, niin ei sitten mistään...