Alkutilanne:
Olen mukana ryhmittymässä A, joka tarjoaa kohdetta B.
Muutaman kuukauden päästä minut kutsuttiin ryhmään C joka tarjoaa kohdetta D.
Olin ryhmän C valmennustilaisuudessa, jossa tajusin että tämän hankkeen pääurakoitsija on tarjoamassa myös hankkeen B kohdetta eri suunnittelijatiimillä.
Minulla on tässä ilmeisestikin selvä eturistiriitaongelma.
Ensimmäisen tauon jälkeen ilmoitin kaikille tästä tilanteesta. Pienen sekavuuden ja yleisen kommentoinnin jälkeen minulle tultiin kertomaan, että eturistiriita on selvä, kohteen B asioita aiotaan hyödyntää kohteen C pääurakoitsijan toimesta. Näitä suuria salaisuuksia ei voi minulle paljastaa.
Voin sanoa, että ryhmän C pääurakoitsijan ideat eivät ole välttämättä minulle ihan suuria yllätyksiä, koska olen ollut heidän kehittäjien kanssa tekemisissä viimeiset 10 vuotta, samoissa kehityshankkeissa, samoilla ajatuksilla. Olen myös ollut heitä kouluttamassa tietomallipohjaisen suunnittelun prosesseista.
Ihan looginen valinta on, että minulle ilmoitettiin olevani vapaa poistumaan valmennustilaisuudesta / ryhmän C allianssiprojektista (siis pääurakoitsijan päätöksellä, ei allianssin).
Siitä ei ollut mitään juttua, että edustamassani toimistossa on ~850 henkeä töissä. Olen lähes varma, että joku meistä on aina jossain allianssissa mukana ilman että muu firma / toisen osapulen yritys siitä tietää. Sen kyllä tiedän, että osassa projekteja allekirjoitetaan NDA -julistuksia, joita ei oltu tässä tehty - joskin se olisi ollut loppupeleissä kuitenkin aikamoista hurskastelua.
Ym. tilanne kuvaa asiaa, joka minulle ei ole tullut aikaisemmin mieleen. Kun allianssihankkeet leviävät Suomessa, niin miten niiden tekijät lukumäärällisesti riittävät? Nyt kysytään projekteihin henkilöitä nimillä, tarjouksissa. Joissakin hankkeista on aivan käsittämätön suuri rahallinen sakko sille, jos projektihenkilökuntaa vaihdetaan kesken hankkeen. Suurin piirtein pitää kuolla tai vaihtaa alaa, jos haluaa päästä eroon projektista.
Tällä hetkellä allianssit muodostetaan yleensä isoihin projekteihin. Nämä hankeet kestävät 1-5 vuotta (tai 20v, sekin on jo koettu...).
Kysymykseni on:
Miten yritykset voivat sitoa firman SKOL01-02 kaverit hankkeisiin niissä vaadituilla spekseillä viiden vuoden projektiin ilman eturistiriitoja?
Oma vastaukseni on: Ei mitenkään.
Nykyiset vaatimukset tarkoittavat sitä, että Suomessa voi olla käynnissä vain 4-8 talonrakennuksen allianssihanketta projekteissa, joiden suuruus on yli ~50M€ (täysin hatusta heitetyt numerot). Pätevyydet täyttäviä ammattilaisia ei löydy ja yritykset alkavat fiksata henkilöitä useisiin projekteihin. Tämä ei voi olla Allianssin tarkoitus. Pitää hyväksyä, että on olemassa ykkös- ja kakkosketjuja. Kukaan ei halua kolmosketjua, vaikka se voi olla "nälkäinen" ja ylittää ykkösketjun tuotokset.
Itse valitsisin kolmosketjun. Siellä on henkilöt, jotka haluavat muutosta - jota uudet toimintamallit edellyttävät. Heillä on halu näyttää, että "täältä tullaan". He ovat irti vanhoillisista metodeista, osaavat oikeasti ryhmätyön filosofian ja pitävät sitä normaalina tapana toimia hankkeissa. Kun nämä henkilöt hommataan eri firmoista niin löydetään yhteiseen hiileen puhaltava, nälkäinen nuorisojoukko - jotka ovat täysin oman alansa ammattilaisia.
Kenellekään ei pitäisi opettaa yhteistyötä, se pitää tulla sydämestä.
Sanon tämän lauseen siksi, että ryhmässä C (josta lensin pihalle) ei oltu (vielä) pääurakoitsijan toimesta ymmäretty Allianssin syvintä merkitystä - me teemme tämän yhdessä!
Pääurakoitsija tietää, mitä pitää tehdä kehitystyöpajassa mutta väitän, että he eivät ymmärrä, mitä pitää tehdä kehitystyöpajassa.
Me olemme Allianssi. Siihen kuuluu myös käyttäjä ja tilaaja.
Viitaten edellisiin kirjoittamaani blogeihin:
Rakennusala, Yhteistyötä!
Ymmärtäkää kokonaisuus.
Viikon mietelause:
Mukavinta oli, että ym. kakkoshankkeen (C) uloskävelyn jälkeen minulle tuli kahdesta eri firmasta viesti, jonkan sisältö oli yhteenvedettynä: "Olisi tuon teron tietoja / ymmärrystä voinut tässä kyllä käyttää hyväksikin..."
Olipa hyvä blogikirjoitus. Kirjoitin juuri gradun luottamuksen rakentumisesta alliansseissa. Tutkimukseni mukaan allianssi käsitetään ennen kaikkea yhteisenä tekemisenä alusta alkaen,yhteisillä säännöillä, toimintamalleilla ja tavoitteilla. Allianssitiimi toimii, kun siinä on mukana sopivimmat tyypit. Sopivin ei ole aina pätevin vaan juuri siihen ryhmään paras valinta. Luottamusta rakentaa ennen kaikkea asenne ja tahtotila, kuuntelu, vuorovaikutus ja avoimuus. Joten olen samaa mieltä, että tarvitaan ymmärrys että tahtotila tehdä asioita toisin. Sinulla on asenne kohdillaan ja tahtotila muuttaa alaa. Keep going!
VastaaPoista