Allianssien kilpailuasetelmat tarjousvaiheessa

Lensin tänään pihalle erään allianssihankkeen valmennustilaisuudesta, jossa tähdätään hyvään lopputulokseen kehitystyöpaissa ja tietenkin hankkeen voittamiseen.

Alkutilanne:
Olen mukana ryhmittymässä A, joka tarjoaa kohdetta B.
Muutaman kuukauden päästä minut kutsuttiin ryhmään C joka tarjoaa kohdetta D.

Olin ryhmän C valmennustilaisuudessa, jossa tajusin että tämän hankkeen pääurakoitsija on tarjoamassa myös hankkeen B kohdetta eri suunnittelijatiimillä.

Minulla on tässä ilmeisestikin selvä eturistiriitaongelma.

Ensimmäisen tauon jälkeen ilmoitin kaikille tästä tilanteesta. Pienen sekavuuden ja yleisen kommentoinnin jälkeen minulle tultiin kertomaan, että eturistiriita on selvä, kohteen B asioita aiotaan hyödyntää kohteen C pääurakoitsijan toimesta. Näitä suuria salaisuuksia ei voi minulle paljastaa.

Voin sanoa, että ryhmän C pääurakoitsijan ideat eivät ole välttämättä minulle ihan suuria yllätyksiä, koska olen ollut heidän kehittäjien kanssa tekemisissä viimeiset 10 vuotta, samoissa kehityshankkeissa, samoilla ajatuksilla. Olen myös ollut heitä kouluttamassa tietomallipohjaisen suunnittelun prosesseista.

Ihan looginen valinta on, että minulle ilmoitettiin olevani vapaa poistumaan valmennustilaisuudesta / ryhmän C allianssiprojektista (siis pääurakoitsijan päätöksellä, ei allianssin).

Siitä ei ollut mitään juttua, että edustamassani toimistossa on ~850 henkeä töissä. Olen lähes varma, että joku meistä on aina jossain allianssissa mukana ilman että muu firma / toisen osapulen yritys siitä tietää. Sen kyllä tiedän, että osassa projekteja allekirjoitetaan NDA -julistuksia, joita ei oltu tässä tehty - joskin se olisi ollut loppupeleissä kuitenkin aikamoista hurskastelua.

Ym. tilanne kuvaa asiaa, joka minulle ei ole tullut aikaisemmin mieleen. Kun allianssihankkeet leviävät Suomessa, niin miten niiden tekijät lukumäärällisesti riittävät? Nyt kysytään projekteihin henkilöitä nimillä, tarjouksissa. Joissakin hankkeista on aivan käsittämätön suuri rahallinen sakko sille, jos projektihenkilökuntaa vaihdetaan kesken hankkeen. Suurin piirtein pitää kuolla tai vaihtaa alaa, jos haluaa päästä eroon projektista.

Tällä hetkellä allianssit muodostetaan yleensä isoihin projekteihin. Nämä hankeet kestävät 1-5 vuotta (tai 20v, sekin on jo koettu...).

Kysymykseni on:
Miten yritykset voivat sitoa firman SKOL01-02 kaverit hankkeisiin niissä vaadituilla spekseillä viiden vuoden projektiin ilman eturistiriitoja?

Oma vastaukseni on: Ei mitenkään.

Nykyiset vaatimukset tarkoittavat sitä, että Suomessa voi olla käynnissä vain 4-8 talonrakennuksen allianssihanketta projekteissa, joiden suuruus on yli ~50M€ (täysin hatusta heitetyt numerot). Pätevyydet täyttäviä ammattilaisia ei löydy ja yritykset alkavat fiksata henkilöitä useisiin projekteihin. Tämä ei voi olla Allianssin tarkoitus. Pitää hyväksyä, että on olemassa ykkös- ja kakkosketjuja. Kukaan ei halua kolmosketjua, vaikka se voi olla "nälkäinen" ja ylittää ykkösketjun tuotokset.

Itse valitsisin kolmosketjun. Siellä on henkilöt, jotka haluavat muutosta - jota uudet toimintamallit edellyttävät. Heillä on halu näyttää, että "täältä tullaan". He ovat irti vanhoillisista metodeista, osaavat oikeasti ryhmätyön filosofian ja pitävät sitä normaalina tapana toimia hankkeissa. Kun nämä henkilöt hommataan eri firmoista niin löydetään yhteiseen hiileen puhaltava, nälkäinen nuorisojoukko - jotka ovat täysin oman alansa ammattilaisia.

Kenellekään ei pitäisi opettaa yhteistyötä, se pitää tulla sydämestä.

Sanon tämän lauseen siksi, että ryhmässä C (josta lensin pihalle) ei oltu (vielä) pääurakoitsijan toimesta ymmäretty Allianssin syvintä merkitystä - me teemme tämän yhdessä!

Pääurakoitsija tietää, mitä pitää tehdä kehitystyöpajassa mutta väitän, että he eivät ymmärrä, mitä pitää tehdä kehitystyöpajassa.

Me olemme Allianssi. Siihen kuuluu myös käyttäjä ja tilaaja.

Viitaten edellisiin kirjoittamaani blogeihin:
Rakennusala, Yhteistyötä!

Ymmärtäkää kokonaisuus.


Viikon mietelause:
Mukavinta oli, että ym. kakkoshankkeen (C) uloskävelyn jälkeen minulle tuli kahdesta eri firmasta viesti, jonkan sisältö oli yhteenvedettynä: "Olisi tuon teron tietoja / ymmärrystä voinut tässä kyllä käyttää hyväksikin..."

Suunnitteluvaiheen aikataulu

Noudatan tässä blogissa Lean Construction periaatteita. Tämä kirjoitus voisi olla esim. 10.000 kirjainta  kattava perustelu asian fiksuudesta.(tässäkin meni jo kymmeniä hukkaan).

Poistan hukkaa, totean, että käyttäkään Last Planner -periaatetta suunnitteluaikataulun tekemiseksi.

Kaikki osapuolet tyhjän seinän eteen, post-it lappuja + kynä käteen. Joku fasilitoi. Suunnittelijat laittavat omat työvaiheensa seinään. Suunnittelijat siirtelevät omia työvaiheita sopimaan muiden suunnittelijoiden töihin. Suunnittelijat kehittävät uusia työvaiheita, jotta he saavat omat "oikeat" työvaiheet toteutettua keskenään yhteensopivina.

Lopputuloksena karkea aikataulu, josta voidaan generoida kalenterivuoteen sopiva aikataulu.

Ja tämä ei tarvitse allianssia, vaan pari workshoppia.

Yksinkertaista + yhteistyötä.

Ja tietokoneen käyttö on kielletty tässä ensimmäisessä vaiheessa.

Viikon kuva:
Tästä se lähtee...

Matkaraportti: Norja

Kävin kääntymässä muutaman päivän Norjassa tutustumassa TATE-suunnittelun saloihin IFC:n luvatussa maassa.

Ensialkuun on todettava, että ei huhut Norjan edistyksellisyydestä ole turhia. He ovat noin valovuoden meitä edellä. Tai ehkä kaksi.

Ensimmäinen kohde oli Norconsult, http://www.norconsult.com/ jossa esiteltiin 80.000m2 toimistokohde http://fornebuporten.no/ . Jos suoraan sanotaan, niin oli ihan niin kuin meillä Suomessa oleva iso kohde. Tai ainakaan en päässyt jyvälle erinomaisuudesta.

Toisaalta, mallit, aikataulu ja budjetti oli kunnossa. Suunnittelijalla  oli hyvä yhteisymmärrys urakoitsijan kanssa. Tiedot olivat malleissa standardin mukaisissa paikoissa. Kohdetta oli kuulemma kiva suunnitella. Kaikki hilanvitkuttimet vaatimustenhallinnasta BCF-kommunikointiin oli käytössä.

Toinen kohde oli COWI, http://www.cowi.com/ jossa esiteltiin Oslon lentokentän 120.000m2 laajennusta http://www.airport-technology.com/projects/oslo-airport-terminal-2/ . Kohteen suunnittelijat ja urakoitsijat olivat lentokentän vieressä olevassa toimistorakennuksessa. Oven yläpuolella luki ”T2_Team”.

Astuin sisään toimistoon, infoscreeni löytyi aulasta ja portaiden yläpäästä avokonttori. Mentiin isoon neukkariin, jossa viriteltiin tietokoneet kuntoon ja vaihdeltiin kuulumisia. Kaikki oli kuten IPD –hankkeessa, bigroom kunnossa ja eri osapuolet saman katon alla tekemässä töitä.

Aloitimme palaverin, kaveri esitteli toimintaa hankkeessa. On se vain kummallista, että sellaiset asiat kuin yhteistyö, mallien oikeellisuus, tietosisällön standardisointi ja tiedonhallinta ovat itsestäänselvyyksiä kun kaveri esittelee kohdetta. Monta sellaista asiaa tuli eteen, jossa joku suomalainen olisi pysähtynyt ja esittänyt kuinka hienosti esim. ”ulkoseinien U-arvojen päivittäminen onnistui Revitin ja Excelin linkkauksella”. Nuo jutut oli itsestäänselvyyksiä, eivät erityisen esityksen  arvoisia.

Viikoittain käydään kuulemma läpi, mitä tehdään ensiviikolla ja miten viime viikko meni. Tarkistetaan tietotarpeet ja kerrotaan, mitä ollaan tehty.

Aloin kysellä, että miten te kutsutte tätä avokonttoria - kenties Bigroomiksi? Kaveri ei ollut koskaan kuullut termiä. Vastasi, että tämä on tiimityöskentelytila, ollaan tultu tänne viimeiset 5 vuotta duuniin.

Kysyin, onko tämä IPD tai Allianssi –projekti, jossa ydinryhmä on yhteisvastuullinen tappioista ja voitoista. Kaveri kertoi, että ei tiedä sopimustekniikasta paljoakaan, mutta sellainen käytäntö on, että jos kaikki pärjäävät, niin se näkyy hänen tilipussissa. Eli motivaatio hankkeen onnistumiselle on olemassa. Ei siis pelkästään palkkio firmalle, vaan myös hankkeeseen osallistuville työntekijöille.

Sivuhuomiona se, että hankkeeseen osallistuvien käyntikortitkin olivat hankkeeseen liittyviä – eivät siis oman firman logolla varustettuja pahvinpaloja.

Pitää myöntää, että kuka hanketta on vetänytkään, niin hienosti on onnistuttu hukuttamaan tekniset termit kuten Lean ja IPD pois henkilökunnalta. On osattu tuoda esiin ne elementit, jotka ovat yhteistoiminnalle tärkeitä ilman että ollaan kyllästetytty porukka erilaisilla lyhenteillä, kuten IPD, Lean, BIM, Last Planner jne.

Muita huomioita Norjasta:

- Vaatimustenhallinta. Molemmissa projekteissa käytössä yhteisillä ohjelmistoilla eri suunnitteluosapuolten ja käyttäjien välillä

- Energiasimuloinnit. Lämpöhäviöt, laiteluettelot jne. alkuvaiheen mitoitukset jäivät minulle mysteereiksi. Veikkaan syynä olevan se, että esittelijät olivat toteutusvaiheen kavereita. Kumpikin sanoi käyttävänsä ”rule of thumb” metodia mitoituksissa. Tuo ei voi mielestäni pitää paikkaansa, sen verran oli bimiä esityksissä. Tai sitten ymmärsin jotain väärin.

- Standardisointi. http://www.statsbygg.no/Om-Statsbygg/About-Statsbygg/ ,eli Statsbygg (paikallinen Senaatti kiinteistöt) on julkaissut vuosia sitten omat vaatimuksensa ja niitä noudatetaan yleisesti. Molemmilla firmoilla oli Revit Templatet viritetty omaan prosessin + Statsbyggin vaatimusten mukaisesti. Molemmat firmat (ja NTI CADcentral, www.nticad.no) sanoivat, että templaten tekeminen kunnolla on avain onneen. Jos oikein ymmärsin, niin mallit ovat koneluettavia.

-  Raha. Kyllähän se näkyi, mutta en millään haluaisi sanoa että: ”Onhan se helppoa kun on rahaa”. Ihmiset sitä työtä tekevät. Toisaalta, on se helpompaa kun saa ostettua mitä haluaa esim. ohjelmistolisenssien / tekniikan suhteen…

- 3D. Grafiikan erottaminen tietosisällöstä oli selviö. Eli klikkaamalla objektia tieto pitää tulla jostain pilvipalvelusta. Hienoa saada vahvistus omille luuloille – harmi vain että nämä kaverit tekevät sitä jo käytännössä.

- Yhteistyö. Vaikutti siltä, että urakoitsijan ja suunnittelijan välillä ei ollut isoa rotkoa. Molemmat ymmärsivät toisiansa, tai niin ainakin suunnittelijat minulle kertoivat.

Yritin keksiä jotain negatiivistakin tästä reissusta. Ei meinaa löytyä.

Kenties lopputulema on se, että tulen olemaan työpaikkani kallein henkilö seuraavien 1-5 vuoden aikana - liittyen prosessi-, koulutus- ja ohjelmistomuutoksiin.

 Päivän kuva:

Ilman piristeitä?

Big Room

Sana Big Room on löytynyt kiitettävällä frekvenssillä niissä tarjouspyynnöissä, joissa on panostettu yhteistyön mahdollistamiseen suunnittelu- / rakentamisprosessin aikana.

Mielestäni on havaittavissa, että tuo sana tarkoittaa eri asiaa eri henkilöillä. Sama juttu, kun puhutaan tietomallintamisesta ja "tietomallintamisesta". Kaksi henkilöä voi puhua tunnin keskenänsä huomatakseen, että tarkoittavat aivan eri asiaa, puhe etenee kuitenkin samoilla termeillä.

Tässä oma mielipiteeni siitä, mitä Big Room tarkoittaa.

Big Room on avokonttori, jossa työskentelee virtuaalinen yritys.

Big Roomiin tullaan aamulla töihin ja sieltä lähdetään kotiin työpäivän loputtua.

Big Roomissa on useiden eri firmojen henkilöitä työssä.

Big Roomin vieressä on rakennettava kohde.

Big Room ei ole työpaja. Big Room ei ole Solmutyöskentelyä ( [c] HY Cradle)

Big Roomissa voi olla työpajoja. Big Roomissa voi olla Solmutyöskentelyä

Big Room ei ole iso neukkari.

Tuon tämän asian esille, sillä vaikuttaa siltä, että normaaleja työpajoja aletaan sekoittaa Big Room työskentelyyn. Pidetään työpajat työpajoina ja yhteisissä tiloissa tehtävä työnteko erillään toisistaan.

Ym. asian sekavuuteen vaikuttanee myös se, että rakennusalalla on kokemusta vielä vähän todellisesta Big Roomista, siis siitä, missä mukana on myös urakoitsija eikä pelkästään tilaaja ja suunnittelijat. Infralla tämäkin asian on jo koeponnistettu sekä hyväksi havaittu.

Allianssin kehitysvaihe vaikuttaa olevan selvästikin työpajatoimintaa - ja hyvä niin. Parin päivän pyrähdyksiä jossa on firmojen ykkösketju tekemässä suuret linjat kuntoon. Sitten mennään omalle toimistolle ja tehdään sovitut asiat + valmistellaan seuraavan työpajan agenda.

Kun projektissa päästään eteenpäin ja aletaan tehdä toteutussuunnittelua, vaihtuu porukka ja yhteistyö muuttuu aktiivisemmaksi - läsnäoloa tarvitaan enemmän.

Talotekniikalle on erittäin tärkeää, että Big Roomissa on mahdollista tehdä myös muiden kohteiden suunnittelua. Vaatii erittäin ison kohteen, että projektinvetäjä olisi 100% siinä kiinni. Mallintavalle suunnittelijalle se ei kuitenkaan ole ongelma, ajankäyttö kohdistuu aktiivisesti kohteeseen.

Big Roomin kokoukset / työt tulee aikatauluttaa. Pitää sopia vakiokokousajat ja kuka on paikalla minäkin päivänä. Mitä ylemmälle hierarkiassa mennään, sitä vähemmän he ovat läsnä. Kun ylätason kaverien kokoustarve kartoitetaan, niin heidän työpanos saadaan osumaan täsmäiskuna aktiiviselle kohteelle.

Big Roomin tekninen varustus ja laajuus tulee aiheuttamaan alussa varmasti keskustelua. Jotta työskentely on mahdollista erikseen rakennetussa uudisrakennuksessa (malli: työmaatoimisto + vähän enemmän) tai lähistöltä löydettävissä olevassa tyhjässä kiinteistössä, sinne pitää rakentaa tietotekninen ympäristö.

On huomioitavaa, että projektipankkia ei Big Roomissa tarvita. Työskentely-ympäristö on yhteinen, tiedostot ovat hallinnassa kuten firmojen omilla servereillä on totuttu työskentelemään. Tarvitaan oikea dokumenttienhallintajärjestelmä tai ainakin yhteisesti sovittu logiikka tiedostojen tallentamiselle.

Tietotekniset asiat ovat kuitenkin helpoin asia, sillä vaikein on sosiaalisen aspektin huomioiminen. Miten yhdistää toisilleen tuntemattomat henkilöt toisiinsa - firmarajojen yli? Tiimihengen luominen vaatii monta illallista,  jääkiekko-ottelua ja museossa käyntiä.

Tietoteknisen ympäristöön liittyviä asioita ovat ainakin:
- Sisäverkko Wifillä on välttämättömyys
- Verkkotulostimet, NFC:llä, pilvitulostuksella
- Sisäinen tiedostopalvelin. Onko NAS purkki vai jotain ammattimaisempaa
- Pilvipolitiikka. Onko Google Drive/Dropbox/OneDrive/Box mahdollista käyttää? Tietoturva? Vai luodaanko esim. OwnCloud?
- Mallien jakaminen, tiimityöskentely (Tekla, Revit, ArchiCAD) (onneksi tämä ei ole edes mahdollista MagiCADillä tai CADSsillä...)
- Missä mallit fyysisesti ovat? Missä ovat natiivit "äitimallit"?
- Virallisen yhdistelmämallin sijainti Big Roomin serverillä?
- Dokumenttienhallinta? Projektipankit?
- Etätyöskentelyn mahdollistaminen. VPN vai Citrix?
- VPN: helppo
- Citrix: tietoturvallinen, personoitu, skaalautuva, paras ja kallein
- Videoneuvottelujärjestelmä, Lync vai jotain muuta?
- Smartboardeista plussaa. Ja varsinkin, jos niitä osaa käyttää muunakin kuin videotykkinä.
- Screenejä seinillä, jossa pyörii kohteen mittarointitietoja; ollaanko taloudellisessa tavoitteessa, mitä kokouksia on tulossa, mihin asiaan tulee keskittyä erityisesti, koska on seuraava sauna-ilta...
- Screeni, jossa kerrotaan kohteessa työskentelevistä ihmisistä, nimi, kuva, toimenkuva jne.
- Screeni, jossa pyörii kohteen virallinen yhdistelmämalli
- Palautescreeni, jonne voi nimettömänä tai nimellä antaa kommentteja kohteen etenemisestä, parannusehdotuksia jne.
- Kohteen www-sivut, infokanava, intra, blogi, wiki tms.


Lisäksi tulee huomioida:
- Vartiointi, hälytykset
- Tietoturvallisuus
- Tilantarve, osa porukasta on paikalla 1 pvä / vko, osa 3 ja joku aina.
- Kaikki neukkarivarustus pyörillä (isoilla). Pöydät / tuolit liikuteltavia.
- Big Roomin layout tulee muuttumaan pari kertaa työn edetessä. Alussa on hyvä sekoittaa eri suunnittelualoja, lopussa on hyvä ryhmittää samanhenkinen porukka yhteen kasaan.
- Neukkareita, hiljaisia huoneita jne. tarvitaan aina
- Min. yksi oikeasti iso neukkari.
- WC + keittiö olisi kiva
- Last Plannerille iso seinä
- Käyttäjien osallistuttaminen
- Käyttäjille tila, jossa he voivat käydä tutustumassa kohteeseen. "Showroom".


Kun kaikki ym. jutut laskee euroiksi, ollaan helposti kuusinumeroisessa luvussa, eikä ensimmäinen numero ole välillä 1-3.

Se ei tunnu missään, jos kohteen hintalappu on miljardi.

Viikon kuva:

Mittarointia ameriikan malliin

Vanha Maailma

Piti kirjoittaa, että "Uusi maailma". Siten tajusin, että se oli olemassa jo 20v sitten.

Työpaikalleni on tippunut erinomaiseen tahtiin Allianssikyselyjä - loistavaa.

Herätystä on tapahtunut.

Mielenkiintoista on, että niiden sisältö on tämän mukainen:
http://portal.liikennevirasto.fi/portal/page/portal/f/uutiset/2011/9_10_2011/06102011_lj-paivat/13Vaihtoehtoiset_hankintamuodot.pdf

Kaikki kunnia Liikennevirastolle, He ovat tehneet kenties suurimman rahallisen säästön rakentamisen sektorilla kuin jos olisi toimittu "kuten ennenkin".

Tsekatkaapa sivu 12 ja 25.

Kummallista, että osassa allianssikyselyistä on sivu 25 mukana... (kohdassa "Sopimustekstiä").

Kopionti kunniaan jos se on sisällöltään OK. Tuo sivu on nähty aika usein.

Toisaalta, en näe tuossa ongelmaa, kun sisältö ja asiantuntemus tukee tekstiä.


Viikon Kuva:

Tärkein vaihe suunnittelijan näkökulmasta: Kehitysvaihe.

California Über Alles

Jos joku on lukenut tätä blogia, niin ovat varmaan huomanneet minun käyvän silloin tällöin Kaliforniassa työmaakäynnillä. Esim. tämä 2011 tehty kirjoitus:
http://tietomalli.blogspot.fi/2011/06/olen-nahnyt-tulevaisuuden.html


Kävin Mission Bayn työmaalla uudelleen. Ja Skanska USA:n työmaalla San Carlosissa. Castro Valleykin on hallussa.

Ja Berkeleyssä kuuntelemassa tohtoreita, jotka tekevät läheistä yhteistyötä rakennusteollisuuden kanssa. Tiedoksi myös se, että rakennusteollisuus tukee heitä rahallisesti (TTY / Aalto vs. suomifirmat...? Mikä tilanne firmarahoituksen kanssa?)

Onneksi ei oltu Stanfordissa, olisi tullut paha olo..

Näiden käyntien jälkeen tulee epätoivo. Miksi me emme tee työtämme kuten he tekevät?
Missä on yhteistyö, missä on mahdollisuus tehdä järkeviä ratkaisuja?

Ratkaisut ovat jo keksitty, ne pitää vain toteuttaa.

Sex Pistols huusi, että maailma on mätä
The Clash lausui, että maailma on mätä ja tässä on ratkaisunne
Dead Kennedys totesi, että mätä maailma ei tarvitse ratkaisua.

Kenen joukoissa seisot?




Viikon Kuva:
Insinöörisana täysin väärässä ympäristössä. Onneksi ette näe 180deg olevaa betonibunkkeria.

Bay Breakers. Googlaa jos kiinnostaa. 3km riiitti mulle

Tähän kohtaan olisi tullut videoita LEED-3d näytöistä ja Lucidin Dashdoardeista DPR:n San Franciscon konttorilta, mutta jos ei MP4 ole tuttu Googlelle, niin ei mahda mitään...

Kalifornialaisia kokemuksia ruotsalaisista ja suomalaisista:

Oman tarinansa arvoiden slide tämäkin...

Jenkkiversio työmaakopista

Minne projektien vaiheistus on hävinnyt?

Viimeaikoina olen pannut merkille, että vastaan tulee kiihtyvällä tahdilla projekteja joissa vaiheistus on täysin sekaisin.

Kaikki nämä ongelmakohteet ovat "tietomallikohteita" ja tilaajaorganisaatiolla on kenties epärealistisia luuloja siitä mitä saadaan aikaiseksi kun tehdään suunnitelmat mallintaen.

Suunnittelun tilaukset on tehty ihan kelvollisesti, viitattu YTV2012 vaatimuksiin, kerrottu jopa mallintamisen käyttötarkoituksista. Jopa tietomallisuunnitelma löytyy. Eli ihan hyvää luettavaa ja kohtalaisen helppo tarjota kohdetta näiden speksien mukaisesti (vaikka joissakin kohteissa on copy/pastettu tarjouspyyntöön kaikki asiat, mitä on googlella löydetty).

Tarkennan, että puhun vain muutamasta kohteesta. Ei asiat ole kaikissa kohteissa hakusessa.

Kun nämä muutamat projektit lähtevät liikkeelle hankevaiheella, niin suunnitteluryhmä huomaa vähän ajan päästä tekevänsä yleissuunnittelua. Tilaajaorganisaatio haluaa nähdä kanavia Solibrissa, tsekata jopa risteilyjä. Ongelma on se, että TATE-tarvitsee hanke- ja ehdotusvaiheen, ennen kuin voidaan siirtyä yleissuunnitteluun.

Ei suunnittelu nyt ihan näin kulje.

Oma projektinvetäjämme ei välttämättä kyseenalaista tätä ongelmaa, vaan alkaa aivan liian aikaisessa vaiheessa mallintaa tate-tekniikkaa. Ja tämän mallinnuksen lopputulos ei kerro kenellekään mitään. Koska tilaohjelmakin on vielä haussa, niin miksi ihmeessä pitäisi mallintaa kanavaa kattoon? Tarkkuustaso on aivan liian tarkka verrattuna suunniteluvaiheeseen.

Suomalaisessa vaiheistusmenettelyssä on erittäin kelvolliset vaiheet, joita kunnioittamalla saadaan aikaiseksi hyvä lopputulos. Skippaan ao. listassa rakentamisen valmistelut jne. joissa "normaali" TATE-suunnittelutoimisto ei ole mukana.

Hankevaihe on TATE-puolella rakentamisen edellytysten selvittämistä, kunnallistekniikan selvitystä, energiantuottoratkaisujen pohtimista. Rakennustapaselostuksen tekemistä. Tavotteiden asettamista. Hyvissä projekteissa myös energiansimulointien tekemistä tulevien energiakulutustavotteiden asettamiseksi.
Mallinnustyönä tässä vaiheessa on rakennuksen tietomalli energia- ja olosuhdesimulointeja varten.
Ei ensimmäistäkään putkenpätkää.

Ehdotussuunnittelu on järjestelmävaihtoehtojen selvitystä. Jäähdytetäänkö säteilypaneeleilla vai jäähdytyspalkeilla? Kenties jopa puhallinkonvektoreilla. Millä lämpötiloilla voidaan hyödyntää maalämmön/jäähdytyksen tuomia litkuja.
Mallinnustyönä tässä vaiheessa voi olla mallihuoneen vaihtoehtojen tutkiminen. Voidaan saada käyttäjältä kommentteja siitä, ollaanko tekemässä heidän toivomaa tilaratkaisua.
Toisena mallinnustyönä tässä vaiheessa syntyy vaihtoehtoisia olosuhde- ja energiasimulointeja, rakenteiden elinkaaritaloudellisuuden selvitystä.

Ehdotussuunnittelu ei todellakaan ole kolmen erilaisen reititysvaihtoehdon mallintamista samaan rakennukseen.
Myös tilavarauksia tehdään tässä vaiheessa, joskin ne mallintaa arkkitehti. Mutta TATE-suunnittelijan pitää herätelllä heitä kuilujen ja teknisten tilojen tilavaateilla.

2D-leikkaukset kuuluvat olennaisena osana siihen, että varmistetaan rakennuksen korkotietojen soveltuvuus TATE-asennuksille. Tätä vaihetta ei tarvitse / kannata mallintaa. Ruutupaperi tai CAD-viivanpiirto riittää.

Yleissuunnittelu on voittaneen ehdotussuunnitelman esittäminen siten, että voidaan arvioida alustavat kustannukset. Ei missään nimessä massaluetteloilla, vaan neliöpohjaisesti tilatyyppeihin perustuen + tämän vaiheen suunnittelumateriaaliin tutustuen.
Mallinnustyönä on runkoverkostojen esitys, mallihuoneiden tarkentaminen. Palvelualuekaaviotkin tehdään, joko piirtämällä tai tietomallipohjaisesti.

Kaaviot sekä alustavat laiteluettelot tulee syntyä tässä vaiheessa.
Nekin ovat tietomallintamista,  vaiikka sitä ei nykytilanteessa vielä sellaiseksi mielletäkään.

Toteutussuunnittelu on yleissuunnitelman jalostaminen työkuviksi.
Käytännössä kaikista helpoin työvaihe koko suunnitteluprosessissa (jos prosessi on ollut olemassa).
Mallinnustyönä otetaan käyttöön verkostojen mallintamiseen soveltuvat ohjelmistot, eli nyt alkaa tulla kanavaa ja kaapelihyllyä kattoon. Tarkkuustaso on sellainen, että kohde on rakennettavissa suunnitelmien mukaisesti. Käytännössä, onnistuneessa hankkeessa (jossa on edelliset vaiheet tehty kuten kuuluu), tämä on täysin mahdollista ja lopputuloksena on as-built -mallit ennen kuin verkostoja on edes asennettu. Kun kohde tehdään suunnitelmien mukaisesti, ei ole punakynäkiertoa olemassa. IPD/Alianssimaailmassa saadaan jopa tietosisältö kerralla kuntoon, koska mallinnetaan vain niitä tuotteita, joita urakoitsija tulee kohteeseen asentamaan.

---

Tilaajat ja rakennuttajakonsultit varmaankin heittävät palloa takaisin sanomalla, että trendi on se, että suunnittelua aikaistetaan ja laajennetaan projektin alkuvaiheessa. He voivat viitata esim. tähän ajatukseen:

Ja sitten heille on täysin selvää tämäkin:

Itse huomauttaisin, että tuossa keskimmäisessä kuvassa on sana "Integrated Project Delivery". 

Asiasta olen juuri samaa mieltä, suunnittelua pitää laajentaa ja aikaistaa huomattavasti verrattuna nykyiseen toimintatapaan

Se tarkoitaa sitä, että tilaaja osallistuu aktiivisesti kohteen suunnitteluun ja rakentamiseen.

Se tarkoitaa sitä, että kohteen käyttäjä osallistuu aktiivisesti kohteen suunnitteluun.

Se tarkoittaa sitä, että arkkitehdillä pitää olla todelliset edellytykset kohteen johtamisessa.

Se tarkoittaa sitä, että suunnittelijoiden tulee pystyä esittämään käyttäjälle suunnitelmat ymmärrettävässä muodossa

Se tarkoittaa sitä, että kaikki osapuolet tekevät sen työn, jonka ovat luvanneet tehdä.

Se tarkoittaa todellista yhteistyötä.

Viikon Vinkki:

Asiat Solmussa

Rantatunnelin Bigroom

Pääsin erään puidenhalaus -delegaation (kehityshanke LCIFIN2) mukana tutustumaan Tampereen Rantatunnelin Bigroomin sekä tunnelin suunnittelun ja rakentamisen etenemiseen.

Jälleen kerran allianssihanke, jossa osallistujat kehuvat toimintatapaa - sekä projektijohto että mallintavat henkilöt bigroomissa. Ja tekijät kertoivat rehellisesti myös sen, että tämä toimintatapa ei synny itsestään - siihen pitää panostaa resursseja sekä tilaajan että palveluntuottajan toimesta.

Mutta lopputulos on vaivan arvoinen, avioliittohan vaatii työtä:

Kuulimme vakuuttavan esityksen siitä, miten liian pienen budjetinkin jälkeen saadaan puristettua vielä muutamia miljoonia pois hankkeen kustannuksista. Selviä innovaatioita hankkeen aikana, jälkikäteen kuultuna "helpoilla" ideoilla. Ihan varmaan eivät ole olleet helppoja itse tekijöille, he ovat edelleen suuren paineen alla rakentamisteknisesti sekä poliittisesti. Paikka, jossa tarvitaan todellista johtajuutta ja organisointikykyä.

Muutama esimerkki innovaatioista, jotka tulivat esiin siinä vaiheessa, kun lyötiin  riittävä määrä viisaita päitä yhteen:
- Tunnelin sisäänmenoaukon siirto muutamia metrejä pidemmäksi -> olemassa olevan liikennejärjestelyjen säilyttäminen nykyisellään, ei "tietyömaata" vilkkaassa risteyksessä.
- Olemassaolevan infran käyttö -> sisäänmeno tunneliin "Nääshallin" kautta. Mahdollisuus tehdä tunnelia myös keskeltä, ei vilkkaan tieliikenteen / junaradan katkoa.
jne. jne.

Muita oppeja reissusta oli se, että kaupungin lupaviranomaisten kanssa yhteistyö toimii loistavasti. Kun yhteistyökumppaneina on Liikennevirasto ja pääurakoitsija Lemminkäinen, niin lupa-asioiden käsittelyyn on käytössä sellainen voima, että asioiden läpimenoa voidaan todella edesauttaa sellaisissakin asioissa, joissa normaalitapauksissa olisi kuulemma voinut luovuttaa heti.

Oli mukavaa nähdä samantyyppistä Bigroom -toimintaa Suomessa kuin jenkeissäkin. Oranssitakkisia kavereita kypärä päässä istumassa kulahtaneen villapaitakaverin vieressä ja molemmat sohii näyttöä minkä ehtivät - ratkaisevat jotain asiaa yhdessä.

Toinen mielenkiintoinen asia oli se, että henkilöt jotka olivat bigroomissa, olivat henkisesti töissä "Rantatunnelissa". Eivät siis omissa firmoissaan, vaan olivat perustaneet korviensakin väliin "virtuaalisen yrityksen" perusajatuksen.

Minut yllätti se, että Bigroomissa oli tilaa sen verran kuin tällaisessa tilassa kuuluu ollakin. Avokonttoria tottakai - ihan mukavat tilat verrattuna moneen kulahtaneeseen, normaaliin toimistoon.

Tekniikkaa oli riittävästi, mutta aika vähän seinillä oli kuvia siitä, miten projekti etenee jne. Tai sitten ne ovat lähiverkossa, kuka nyt enää paperille jotain tulostaisi (jenkit tulostavat, jotta turistit näkevät miten KPI tai RFI -tilastot etenevät... joskin heilläkin on uusin tieto ohjelmissa, eikä päivitettynä seinille. Sanoivat, että "Nuo ovat vierailijoita varten...").

Lisäksi oli hienoa kuulla, että ei ole rajoitteita sille, että suunnittelijat tekisivät bigroomissa muitakin projekteja kuin Rantatunnelia. Tämä on erittäin tärkeä asia talotekniikkasuunnittelijoille - varsinkin sähkölle jopa pakollisuus. Suunnittelu ei ole sitä, että kaikilla olisi yhdellä hetkellä 100% työllisyys yhden projektin kanssa. Joku suunnitteleva mallintaja voi tehdä yhtä kohdetta parin viikon verran, mutta heillä on muitakin velvollisuuksia - esimerkiksi hoitaa niitä työmaita, joita he suunnittelivat vuosi sitten. On epärealistista olettaa, että jokainen henkilö voitaisiin sitoa täysin yhden projektin armoille pitkäksi ajaksi.

Tämä koskee kaikilla suunnittelualoilla varsinkin projektinvetäjätasoisia henkilöitä. Pitää olla mahdollisuus hoitaa myös muita asioita joku osa ajankäytöstä. 70-100% ajankäyttö ~vuoden projektissa on täysi mahdottomuus niille henkilöille, jotka vetävät projekteja. Tai sitten, jos tilaaja tuon maksaa, niin vuoden päästä tästä tiedosta voi olla järjestettävissä aikarako, jossa voi sitoutua yhteen projektiin tuolla aktiviteettiprosentilla. On epäreilua muita tilaajia kohtaan sitouttaa henkilöä yhteen projektiin.

Rantatunnelin vetäjien mukaan ei ole ongelmaa siinä, että henkilö istuu bigroomissa, ja tekee päivässä esim. 20% Rantatunnelin töitä sekä 80% muita. Pääasia on se, että hän on käytettävissä jos joku muu henkilö bigroomissa tarvitsee häneltä tietoa - tiedon paikalla oleminen ja saaminen heti vähentää sähköpostien ja puheluiden määrää reilusti.

Tämän lisäksi saavutetaan yhteisymmärrys siitä, miten jonkun asian kanssa edetään. Kaikkihan tietää sen, miten sähköpostit aiheuttavat joskus vain suurempaa sekamelskaa.

Avoimuus oli jälleen ihan toiselta planeetalta, kuin mihin ollaan normaaliprojekteissa totuttu. Kun kyselin projektijohdolta lupaa kirjoittaa reissusta + julkaista kuvia blogissa, niin vastaus oli "Tottakai, ei ongelmia". Yleensä näiden asioiden hoitaminen on hieman vaikeampaa...

Kyllä ainakin minä olen täysin myyty tällaiseen toimintatapaan. Jos olisin rakentamisen tilaaja, en harkitsisi nanosekuntiakaan muunlaista urakkamuotoa.

Tai tietenkin, jos tavoitteeni olisi tapella ja saada lopputulos jota en halunnut, niin tekisin kuten olen ennenkin tehnyt.
.
Viikon kuva:
Muutaman sadantonnin kustannussäästö fläppitaululla - ajatus siitä, että louhitaan tunnelia suuremmaksi ei ehkä heti tuo sitä mielleyhtymää, että kokonaiskustannukset pienenevät.

Kyllä nämä tilat työmaakoppiinkin saa, mutta jos sattuu olemaan työmaan vieressä vapaata toimistotilaa, niin kyllä se on voittajavaihtoehto... keittiönurkkaus ja wc-tilat tarvitaan jokatapauksessa. Ja kunnon ilmanvaihto + jäähdytys. Vaikutti siltä, että Rantatunnelin bigroomiin oli tehtu IV-saneeraus. Uusi, pyörivällä LTO:lla oleva kone kävi eräässä toimistotilan nurkassa.

Tässä neukkarissa on kahden ison näytön videoneuvotteluvarustus.

Ja oma huomio: Tuolit ehdottomasti pyörillä olevia, kuvissa näkyvät tuolit olivat erinomaisia. Jopa minun kokoiselle ylisuurelle erikoiskuljetukselle. 

Ison keskitilan tilannealueen pöydät myös pyörille, jotta se muuuntautuu tarpeeseen sopivaksi palaverin luonteen mukaisesti.

Allianssihanke "VIRMA" etenee

Kuten blogissani http://tietomalli.blogspot.fi/2013/06/virma-lahti-tosissaan-liikkeelle.html kirjoitin, Järvenpään kaupunki osoitti mallia ja laukaisi liikkeelle allianssiprojetkin uuden terveystalon rakentamisesta.

Suunnittelijatiimien tarjouskisan voitti "VALO" -ryhmä, jonka ydinryhmä on:
- Uki Arkkitehdit
- Tähti-Set
- A-Insinöörit rakennuttaminen
- A-Insinöörit suunnittelu
- Insinööritoimisto Erkki Leskinen
- Insinööritoimisto AX-LVI

Onnea voittaneille, hoitakaa homma kotiin. Tämä on tärkeä kohde suomalaiselle suunnittelulle ja rakennuttamiselle.

Itse olin mukana kilpailevassa tiimissä ja hävisimme insinöörimäiseen mokaan. Oikeastaan juttu kiteytyy Radiopuhelimien tekemän biisin sanoitukseen:
"Kun täytyy sanoa jotain, eivät runomitat kerro mitään"

Voisin kenties ottaa syyn jopa itselleni. Olin niin innostunut tästä asiasta, että hehkutin esittelytilaisuudessa allianssimallin erinomaisuutta ja kerroin, miten aiomme tehdä energialaskentoja, visualisointeja, olosuhdesimuloiteja jne. kerrankin siten, kun niitä pitää tehdä. Koska nyt siihen olisi tarjolla mahdollisuus myös sopimusteknisesti.

Eli aivan puhdasta insinööripornoa.

Kun valinta oli tehty, niin saamassani perustelumuistiossa ryhmämme kohdalla oli maininta:
"Talo itsessään tuntui olevan sivutuote ja uusi allianssikonsepti tärkeämpi".

On sydäntäraapaisevaa, koska tuo lause osui ja upposi. Olin täysin allianssin hurmiossa ja unohdin käyttäjän. Joka toisella sivulla tarjouspapereissa sanottiin "käyttäjälähtöinen suunnittelu".

Missasimme ryhmänä tämän jutun täydellisesti. Tämän asian ja kohteen merkityksen suomen rakennuttamiskulttuurissa olisivat voineet tajuta myös muutamat ryhmässämme olleet osapuolet.

Toivon tälle kohteelle erinomaisen paljon onnea ja menestystä.

http://julkinen.fi/virma/Etusivu

VIRMA lähti tosissaan liikkeelle

Suomen ensimmäinen (tai toinen tai kolmas) talonrakennusalan "oikea" allianssihanke on tarjouspyyntövaiheessa etenemässä.

VIRMA hankkeen tavoitteena on rakentaa Järvenpään kaupungille Sosiaali- ja Terveyskeskus allianssihankkeena. "Oikean" allianssin piirteitä on mm. se, että vain yksi sopimus allekirjoitetaan ja sillä sopimuksella toteutetaan kohde. KSE ja YSE eivät ole päteviä tässä hankkeessa. Bonus/sanktio on olemassa. Big Room perustetaan (vaikka pohjakuvan mukaan se on kyllä Small Room - no, niillä on tapana kehittyä)

Hienoa, loistavaa, fantastista. Mahtavaa. N kertaa muita ylisanoja.

Järvenpään kaupungille erityiskiitos rohkeudesta, ennakkoluulottumuudesta ja rakennushankkeiden prosessien konkreettisesta eteenpäin viemisestä.

Nyt se sitten tosissaan tapahtui, mitä olen viitisen vuotta odottanut! Tipahti tarjouspyyntö, jossa tarjotaan suunnittelijoiden allianssia. Asia konkretisoitui ja pelko alkoi. Miten tämä tarjotaan, mitä tämä tarkoittaa? Onko tässä jotain vedätystä? Miten hemmetissä tehdään riskianalyysi tähän tarjoukseen?

VIRMA hankkeessa siis tehdään käyttäjän, rakennussuunnittelijoiden ja tilaajan välinen allianssisopimus. Sen jälkeen edetään VARMA vaiheeseen, jossa urakoitsija tulee mukaan kuvioihin.

Ei siis ihan heti kaikkia osapuolia mukana, mutta jostainhan tämä on aloitettava.

Projektin Tilaaja, KOY Järvenpään Terveystalo on haalinut (onneksi) käyttöönsä suuren osan suomalaisista tietomalli-, LEAN Construction- ja  sopimustekniikan ammattilaisista. Se näkyy tarjouspyynnön laadussa ja sisällössä. Tuollaisia papereita kun saisi muiltakin tilaajilta suunnitelutarjouksia pyydettäessä. Ei jää epäselväksi, mitä ollaan tekemässä ja mitä Tilaaja haluaa.

Silti oman työn arvioiminen on todella kinkkinen rasti.

Tässä allianssi -erikoistapauksessa ongelma on se, että nuo jo hankitut asiantuntijat olisivat ihan hyviä partnereita kohdetta tarjoavalle osapuolelle, mutta ovat valitettavasti estyneitä olemaan "aidan" toisella puolen. Ehkäpä voittanut tarjoaja saa poimia tämän konsulttiryhmittymän ammattitaidon projektiin mukaan - toivottavasti sopimussuhteet eivät katkea tarjouspapereiden laadintaan ja tarjousten vertailuun.

Teknisessä mielessä kohde on "helppo". Ei mahdottomia teknisiä erikoisvaateita, ei mitää mitä ei oltaisi jo nähty. Ne asiat mitä vaaditaan, onnistuu mallintamisella, ammattitaitoisella ryhmällä  ja hyvällä suunnittelulla hienosti. Ja on erinomaista, että innovaatioiden syntymistä kannustetaan - ei tarvitse tehdä kaikkia asioita "kuten ennen" vaan niitä voi tehdä fiksustikin.

Haasteena on se, miten yhteistyö kaikkien osapuolten kanssa saadaan aikaiseksi. Tähän on tilaajan konsulttiryhmällä paljon osaamista, joka tulee hyödyntää projektin aikana. Meille suunnittelijoille tämä on aivan eri maailma, kuin mihin olemme tottuneet. Muutos on suuri ja tervetullut.

Ja sitten - kun urakoitsija on mukana - niin muutos vain suurenee. Mutta oletan, että suunnitteluryhmä on siinä vaiheessa niin hyvin hitsautunut yhteen, että sekään ei ole oikea ongelma - ryhmä koulii urakoitsijan mukaan jos urakoitsijalla vain on asenne ja taloudelliset asiat kohdallaan.

Tässä kohteessa toivottavasti konkretisoituu se tosiasia, että rakennuskelpoisen mallinnuksen tekemiseen tarvitaan urakoitsijan ammattitaito mukaan.

Tästä se lähtee.

Viikon linkki:
http://julkinen.fi/virma/Etusivu

Katsokaapa esim. Juhani Kiiraan video. Eiköhän anneta Professori Emeritukselle lahja ja tehdä viimeinkin joku asia siten, kuten hän on sen ajatellut. Ne ei ole ihan tuulesta temmattuja juttuja...

Henttisen Tomia en ole koskaan nähnyt noin rauhallisena ja Laitisen Jarmo haluaa että suunnittelijat ovat pilvessä kun suunnitelmia tehdään ;)



Uutta LOD -speksiä jenkeiltä

Käsittääkseni myös AIA:n hyväksymä (American Institute of Architects, paikallinen "SAFA") speksi tietomallien sisällön tasosta ja kehitysasteesta on päässyt luonnosvaiheeseen.

Drafti ohjeesta on saatavilla täältä:
http://bimforum.org/lod/
Kunhan antaa omat tiedot, niin latauslinkki napsahtaa sähköpostiin

Lisää taustatietoa täällä:
http://www.aecbytes.com/viewpoint/2013/issue_68.html

http://practicalbim.blogspot.fi/2013/03/what-is-this-thing-called-lod.html

En ole syvällisesti perehtynyt LOD ajatteluun, mutta jotain tuon suuntaista on hyvä olla olemassa.

Muistelen, että Level 500 tasoa on useampikin kollega ihmetellyt ja kysellyt, että onko sellaisen teko edes mahdollista.

Liian tarkka ohjeistus (tai vaatimus) voi aiheuttaa turhaa työtä joissakin kohteissa, jos vain vaaditaan jotain asiaa ilman että siitä on kenellekään mitään hyötyä.

Tämähän on ainakin suomessa nykyisten eri ohjeistusten pienimuotoinen ongelma. Jos on kirjoitettu ohjeet / vaatimukset, niin joku vetovastuussa oleva henkilö voi vaatia niiden noudattamista pilkuntarkasti sellaisissakin asioissa, joilla ei ole mitään tekemistä itse kyseessäolevan kohteen suunnittelussa / rakentamisessa / ylläpidossa.

No, parempi olla kuitenkin jotkut ohjeet, kuin että ei olisi mitään.

Ym. asiankin IPD / Allianssihankkeet ja Lean Construction -filosofia korjaisi... saisi tehdä juuri sitä, mikä on hyväksi kyseessä olevan kohteen tilaajalle ja loppukäyttäjälle.

Diplomityö Allianssista

Kuten totesin blogissa 2011:
http://tietomalli.blogspot.fi/2011/06/olen-nahnyt-tulevaisuuden.html

on päivänselvää, miten näitä rakennushommia tulisi tehdä.

Allianssimalli on minun päässä sama juttu kuin IPD, mutta perinteisillä menetelmillä. Tai tuskin tietokoneen käyttö on kiellettyä, mutta IPD filosofiassa tietomallinnuksella on hyväksytympi ja laaja-alaisempi rooli.

Saku Törrönen on tehnyt erinomaisen diplomityön Allianssihankkeen perusteista, joissa on esim. yhdenmukaistettu monia eri kaavioita, diagrammeja jne. mitä alan kirjallisuudesta / netistä on löydettävissä.

Sain Sakulta luvan jakaa linkkiä hänen työhönsä, halukkaat saavat sen täältä:
https://www.dropbox.com/s/ns9f7amyt5xyq1v/Diplomityö%20-%20Saku%20Törrönen.pdf?m

Työstä saavat tilaajat / rakennuttajakonsultit kohtalaiset lähtökohdat urakkamuotojen valintaperusteille (no noo, tottakai ne ovat heille selviä muuta kautta, mutta kenties kertaus on opintojen äiti...?).

Jospa viimeinkin eräät rakennuttajakonsultit hahmottaisivat, että pilkkomalla kaikki suunnittelu- ja urakointitehtävät miljoonaan pienempään palaseen, ei välttämättä ole kokonaisuuden kannalta oikeassa elämässä se paras tapa. Excelissä se näyttää erinomaiselta, sen tiedän.

Onneksi Saku on tehnyt tämän työn rakennuttajakonsultin speksien mukaisesti (tai enhän minä sitä tiedä, mutta oletan että eräässä firmassa ollaan herätty...)

Tämän työn kaavioilla voitaisiin kenties päästä eteenpäin siitäkin asiasta, että ei riitä hyppääminen kiinteähintaisesta urakasta tavoitehintaiseen - pitää olla mukana muutakin.

Yhteistyö, yhteiset päätökset, pain/gain, jne. perusjutut IPD/Allianssimaailmassa.

Viikon kuva:
Hienot värivalinnat... vihreästä tykkää kaikki.

 

 

Rahan tuloa ei voi estää...:

 



Mistä löytyy Suomen Howard W. Ascraft Jr ?

Minulle on viimeisen parin vuoden aikana tullut päivänselväksi se, että Suomen rakennusteollisuuden tuottama huono laatu, rakennuksen käyttäjien kokema huono lopputulos ja kaikkien rakennusteollisuuden piirissä olevien valittama "liian kova kiire" johtuu vain ja ainoastaan vääristä sopimusmalleista.

Suomessa tehdään rakennuksia fundamentaalisesti väärillä rahoitusperusteilla.

Rakennuksia pitäisi tehdä siten, että:
a) tilaaja saa sitä, mitä on tilannut - sillä rahalla mitä on käyttävissä.
b) suunnittellija on kykenevä toteuttamaan sen mitä on tarjonnut
c) urakoitsija pystyy toutettamaan rakennuksen suunnitelmien mukaisesti
d) käyttäjä on tyytyväinen siihen mitä on saanut

Miten?

Löytämällä Suomen Howard Ascraft Jr.

Siis lakimies.

Olen ollut onnekas, kun olen päässyt pari kertaa kaverin kanssa juttelemaan / esitystä kuuntelemaan. Harvemmin löytyy noin fiksua kaveria - ja vielä jenkkilakimies.

Tämä kaveri on viilannut IPD-sopimukset sellaiseksi, että ei tarvitse kesken projektin tai sen jälkeen alkaa haastaa muita suunnittelu- / rakennusosapuolia oikeuteen.

Kun suomen Ascraft on löydetty ja hän on tehnyt allianssi / hybridi-ipd sopimustekstin tms. niin päästään meilläkin eteenpäin. (Infrapuolen allianssisopimustekekstiä ei voi ihan sellaisenaan soveltaa rakennuspuolelle).

Valitettavasti tähän hommaan ei pysty ihan normaali lakimies. Pitää pystyä ajattelemaan aika laajasti - ymmärtää jotain muutakin kuin lähtoajatus: "miten toimin kun olen riitatilanteessa vastapuolen kanssa". Lean -ajattelu on välillä ihan hienoa, ja se pitäisi saada myös ko. lakimiehen aivoihin.

Tämän jälkeen voidaan keskittyä tekemään yhdessä rakennuksia, jotka ovat sellaisia, joita tilaaja on tilannut. Ja jokaisella suunnitteluosapuolella on edelleen mahdollista saada kate omalle työllensä - tai kenties jopa jotain enemmän.

Tyytyväinen asiakas.

Ja tuota ei toteuteta ilman tietomalleja.

Howardista lisää googlesta hakusanalla
"howard ascraft ipd"

tai:
http://vimeo.com/30372997