Matkaraportti: Norja

Kävin kääntymässä muutaman päivän Norjassa tutustumassa TATE-suunnittelun saloihin IFC:n luvatussa maassa.

Ensialkuun on todettava, että ei huhut Norjan edistyksellisyydestä ole turhia. He ovat noin valovuoden meitä edellä. Tai ehkä kaksi.

Ensimmäinen kohde oli Norconsult, http://www.norconsult.com/ jossa esiteltiin 80.000m2 toimistokohde http://fornebuporten.no/ . Jos suoraan sanotaan, niin oli ihan niin kuin meillä Suomessa oleva iso kohde. Tai ainakaan en päässyt jyvälle erinomaisuudesta.

Toisaalta, mallit, aikataulu ja budjetti oli kunnossa. Suunnittelijalla  oli hyvä yhteisymmärrys urakoitsijan kanssa. Tiedot olivat malleissa standardin mukaisissa paikoissa. Kohdetta oli kuulemma kiva suunnitella. Kaikki hilanvitkuttimet vaatimustenhallinnasta BCF-kommunikointiin oli käytössä.

Toinen kohde oli COWI, http://www.cowi.com/ jossa esiteltiin Oslon lentokentän 120.000m2 laajennusta http://www.airport-technology.com/projects/oslo-airport-terminal-2/ . Kohteen suunnittelijat ja urakoitsijat olivat lentokentän vieressä olevassa toimistorakennuksessa. Oven yläpuolella luki ”T2_Team”.

Astuin sisään toimistoon, infoscreeni löytyi aulasta ja portaiden yläpäästä avokonttori. Mentiin isoon neukkariin, jossa viriteltiin tietokoneet kuntoon ja vaihdeltiin kuulumisia. Kaikki oli kuten IPD –hankkeessa, bigroom kunnossa ja eri osapuolet saman katon alla tekemässä töitä.

Aloitimme palaverin, kaveri esitteli toimintaa hankkeessa. On se vain kummallista, että sellaiset asiat kuin yhteistyö, mallien oikeellisuus, tietosisällön standardisointi ja tiedonhallinta ovat itsestäänselvyyksiä kun kaveri esittelee kohdetta. Monta sellaista asiaa tuli eteen, jossa joku suomalainen olisi pysähtynyt ja esittänyt kuinka hienosti esim. ”ulkoseinien U-arvojen päivittäminen onnistui Revitin ja Excelin linkkauksella”. Nuo jutut oli itsestäänselvyyksiä, eivät erityisen esityksen  arvoisia.

Viikoittain käydään kuulemma läpi, mitä tehdään ensiviikolla ja miten viime viikko meni. Tarkistetaan tietotarpeet ja kerrotaan, mitä ollaan tehty.

Aloin kysellä, että miten te kutsutte tätä avokonttoria - kenties Bigroomiksi? Kaveri ei ollut koskaan kuullut termiä. Vastasi, että tämä on tiimityöskentelytila, ollaan tultu tänne viimeiset 5 vuotta duuniin.

Kysyin, onko tämä IPD tai Allianssi –projekti, jossa ydinryhmä on yhteisvastuullinen tappioista ja voitoista. Kaveri kertoi, että ei tiedä sopimustekniikasta paljoakaan, mutta sellainen käytäntö on, että jos kaikki pärjäävät, niin se näkyy hänen tilipussissa. Eli motivaatio hankkeen onnistumiselle on olemassa. Ei siis pelkästään palkkio firmalle, vaan myös hankkeeseen osallistuville työntekijöille.

Sivuhuomiona se, että hankkeeseen osallistuvien käyntikortitkin olivat hankkeeseen liittyviä – eivät siis oman firman logolla varustettuja pahvinpaloja.

Pitää myöntää, että kuka hanketta on vetänytkään, niin hienosti on onnistuttu hukuttamaan tekniset termit kuten Lean ja IPD pois henkilökunnalta. On osattu tuoda esiin ne elementit, jotka ovat yhteistoiminnalle tärkeitä ilman että ollaan kyllästetytty porukka erilaisilla lyhenteillä, kuten IPD, Lean, BIM, Last Planner jne.

Muita huomioita Norjasta:

- Vaatimustenhallinta. Molemmissa projekteissa käytössä yhteisillä ohjelmistoilla eri suunnitteluosapuolten ja käyttäjien välillä

- Energiasimuloinnit. Lämpöhäviöt, laiteluettelot jne. alkuvaiheen mitoitukset jäivät minulle mysteereiksi. Veikkaan syynä olevan se, että esittelijät olivat toteutusvaiheen kavereita. Kumpikin sanoi käyttävänsä ”rule of thumb” metodia mitoituksissa. Tuo ei voi mielestäni pitää paikkaansa, sen verran oli bimiä esityksissä. Tai sitten ymmärsin jotain väärin.

- Standardisointi. http://www.statsbygg.no/Om-Statsbygg/About-Statsbygg/ ,eli Statsbygg (paikallinen Senaatti kiinteistöt) on julkaissut vuosia sitten omat vaatimuksensa ja niitä noudatetaan yleisesti. Molemmilla firmoilla oli Revit Templatet viritetty omaan prosessin + Statsbyggin vaatimusten mukaisesti. Molemmat firmat (ja NTI CADcentral, www.nticad.no) sanoivat, että templaten tekeminen kunnolla on avain onneen. Jos oikein ymmärsin, niin mallit ovat koneluettavia.

-  Raha. Kyllähän se näkyi, mutta en millään haluaisi sanoa että: ”Onhan se helppoa kun on rahaa”. Ihmiset sitä työtä tekevät. Toisaalta, on se helpompaa kun saa ostettua mitä haluaa esim. ohjelmistolisenssien / tekniikan suhteen…

- 3D. Grafiikan erottaminen tietosisällöstä oli selviö. Eli klikkaamalla objektia tieto pitää tulla jostain pilvipalvelusta. Hienoa saada vahvistus omille luuloille – harmi vain että nämä kaverit tekevät sitä jo käytännössä.

- Yhteistyö. Vaikutti siltä, että urakoitsijan ja suunnittelijan välillä ei ollut isoa rotkoa. Molemmat ymmärsivät toisiansa, tai niin ainakin suunnittelijat minulle kertoivat.

Yritin keksiä jotain negatiivistakin tästä reissusta. Ei meinaa löytyä.

Kenties lopputulema on se, että tulen olemaan työpaikkani kallein henkilö seuraavien 1-5 vuoden aikana - liittyen prosessi-, koulutus- ja ohjelmistomuutoksiin.

 Päivän kuva:

Ilman piristeitä?