maanantai 31. maaliskuuta 2014
lauantai 22. maaliskuuta 2014
Minne projektien vaiheistus on hävinnyt?
Viimeaikoina olen pannut merkille, että vastaan tulee kiihtyvällä tahdilla projekteja joissa vaiheistus on täysin sekaisin.
Kaikki nämä ongelmakohteet ovat "tietomallikohteita" ja tilaajaorganisaatiolla on kenties epärealistisia luuloja siitä mitä saadaan aikaiseksi kun tehdään suunnitelmat mallintaen.
Suunnittelun tilaukset on tehty ihan kelvollisesti, viitattu YTV2012 vaatimuksiin, kerrottu jopa mallintamisen käyttötarkoituksista. Jopa tietomallisuunnitelma löytyy. Eli ihan hyvää luettavaa ja kohtalaisen helppo tarjota kohdetta näiden speksien mukaisesti (vaikka joissakin kohteissa on copy/pastettu tarjouspyyntöön kaikki asiat, mitä on googlella löydetty).
Tarkennan, että puhun vain muutamasta kohteesta. Ei asiat ole kaikissa kohteissa hakusessa.
Kun nämä muutamat projektit lähtevät liikkeelle hankevaiheella, niin suunnitteluryhmä huomaa vähän ajan päästä tekevänsä yleissuunnittelua. Tilaajaorganisaatio haluaa nähdä kanavia Solibrissa, tsekata jopa risteilyjä. Ongelma on se, että TATE-tarvitsee hanke- ja ehdotusvaiheen, ennen kuin voidaan siirtyä yleissuunnitteluun.
Ei suunnittelu nyt ihan näin kulje.
Oma projektinvetäjämme ei välttämättä kyseenalaista tätä ongelmaa, vaan alkaa aivan liian aikaisessa vaiheessa mallintaa tate-tekniikkaa. Ja tämän mallinnuksen lopputulos ei kerro kenellekään mitään. Koska tilaohjelmakin on vielä haussa, niin miksi ihmeessä pitäisi mallintaa kanavaa kattoon? Tarkkuustaso on aivan liian tarkka verrattuna suunniteluvaiheeseen.
Suomalaisessa vaiheistusmenettelyssä on erittäin kelvolliset vaiheet, joita kunnioittamalla saadaan aikaiseksi hyvä lopputulos. Skippaan ao. listassa rakentamisen valmistelut jne. joissa "normaali" TATE-suunnittelutoimisto ei ole mukana.
Hankevaihe on TATE-puolella rakentamisen edellytysten selvittämistä, kunnallistekniikan selvitystä, energiantuottoratkaisujen pohtimista. Rakennustapaselostuksen tekemistä. Tavotteiden asettamista. Hyvissä projekteissa myös energiansimulointien tekemistä tulevien energiakulutustavotteiden asettamiseksi.
Mallinnustyönä tässä vaiheessa on rakennuksen tietomalli energia- ja olosuhdesimulointeja varten.
Ei ensimmäistäkään putkenpätkää.
Ehdotussuunnittelu on järjestelmävaihtoehtojen selvitystä. Jäähdytetäänkö säteilypaneeleilla vai jäähdytyspalkeilla? Kenties jopa puhallinkonvektoreilla. Millä lämpötiloilla voidaan hyödyntää maalämmön/jäähdytyksen tuomia litkuja.
Mallinnustyönä tässä vaiheessa voi olla mallihuoneen vaihtoehtojen tutkiminen. Voidaan saada käyttäjältä kommentteja siitä, ollaanko tekemässä heidän toivomaa tilaratkaisua.
Toisena mallinnustyönä tässä vaiheessa syntyy vaihtoehtoisia olosuhde- ja energiasimulointeja, rakenteiden elinkaaritaloudellisuuden selvitystä.
Ehdotussuunnittelu ei todellakaan ole kolmen erilaisen reititysvaihtoehdon mallintamista samaan rakennukseen.
Myös tilavarauksia tehdään tässä vaiheessa, joskin ne mallintaa arkkitehti. Mutta TATE-suunnittelijan pitää herätelllä heitä kuilujen ja teknisten tilojen tilavaateilla.
2D-leikkaukset kuuluvat olennaisena osana siihen, että varmistetaan rakennuksen korkotietojen soveltuvuus TATE-asennuksille. Tätä vaihetta ei tarvitse / kannata mallintaa. Ruutupaperi tai CAD-viivanpiirto riittää.
Yleissuunnittelu on voittaneen ehdotussuunnitelman esittäminen siten, että voidaan arvioida alustavat kustannukset. Ei missään nimessä massaluetteloilla, vaan neliöpohjaisesti tilatyyppeihin perustuen + tämän vaiheen suunnittelumateriaaliin tutustuen.
Mallinnustyönä on runkoverkostojen esitys, mallihuoneiden tarkentaminen. Palvelualuekaaviotkin tehdään, joko piirtämällä tai tietomallipohjaisesti.
Kaaviot sekä alustavat laiteluettelot tulee syntyä tässä vaiheessa.
Nekin ovat tietomallintamista, vaiikka sitä ei nykytilanteessa vielä sellaiseksi mielletäkään.
Toteutussuunnittelu on yleissuunnitelman jalostaminen työkuviksi.
Käytännössä kaikista helpoin työvaihe koko suunnitteluprosessissa (jos prosessi on ollut olemassa).
Mallinnustyönä otetaan käyttöön verkostojen mallintamiseen soveltuvat ohjelmistot, eli nyt alkaa tulla kanavaa ja kaapelihyllyä kattoon. Tarkkuustaso on sellainen, että kohde on rakennettavissa suunnitelmien mukaisesti. Käytännössä, onnistuneessa hankkeessa (jossa on edelliset vaiheet tehty kuten kuuluu), tämä on täysin mahdollista ja lopputuloksena on as-built -mallit ennen kuin verkostoja on edes asennettu. Kun kohde tehdään suunnitelmien mukaisesti, ei ole punakynäkiertoa olemassa. IPD/Alianssimaailmassa saadaan jopa tietosisältö kerralla kuntoon, koska mallinnetaan vain niitä tuotteita, joita urakoitsija tulee kohteeseen asentamaan.
---
Tilaajat ja rakennuttajakonsultit varmaankin heittävät palloa takaisin sanomalla, että trendi on se, että suunnittelua aikaistetaan ja laajennetaan projektin alkuvaiheessa. He voivat viitata esim. tähän ajatukseen:
Kaikki nämä ongelmakohteet ovat "tietomallikohteita" ja tilaajaorganisaatiolla on kenties epärealistisia luuloja siitä mitä saadaan aikaiseksi kun tehdään suunnitelmat mallintaen.
Suunnittelun tilaukset on tehty ihan kelvollisesti, viitattu YTV2012 vaatimuksiin, kerrottu jopa mallintamisen käyttötarkoituksista. Jopa tietomallisuunnitelma löytyy. Eli ihan hyvää luettavaa ja kohtalaisen helppo tarjota kohdetta näiden speksien mukaisesti (vaikka joissakin kohteissa on copy/pastettu tarjouspyyntöön kaikki asiat, mitä on googlella löydetty).
Tarkennan, että puhun vain muutamasta kohteesta. Ei asiat ole kaikissa kohteissa hakusessa.
Kun nämä muutamat projektit lähtevät liikkeelle hankevaiheella, niin suunnitteluryhmä huomaa vähän ajan päästä tekevänsä yleissuunnittelua. Tilaajaorganisaatio haluaa nähdä kanavia Solibrissa, tsekata jopa risteilyjä. Ongelma on se, että TATE-tarvitsee hanke- ja ehdotusvaiheen, ennen kuin voidaan siirtyä yleissuunnitteluun.
Ei suunnittelu nyt ihan näin kulje.
Oma projektinvetäjämme ei välttämättä kyseenalaista tätä ongelmaa, vaan alkaa aivan liian aikaisessa vaiheessa mallintaa tate-tekniikkaa. Ja tämän mallinnuksen lopputulos ei kerro kenellekään mitään. Koska tilaohjelmakin on vielä haussa, niin miksi ihmeessä pitäisi mallintaa kanavaa kattoon? Tarkkuustaso on aivan liian tarkka verrattuna suunniteluvaiheeseen.
Suomalaisessa vaiheistusmenettelyssä on erittäin kelvolliset vaiheet, joita kunnioittamalla saadaan aikaiseksi hyvä lopputulos. Skippaan ao. listassa rakentamisen valmistelut jne. joissa "normaali" TATE-suunnittelutoimisto ei ole mukana.
Hankevaihe on TATE-puolella rakentamisen edellytysten selvittämistä, kunnallistekniikan selvitystä, energiantuottoratkaisujen pohtimista. Rakennustapaselostuksen tekemistä. Tavotteiden asettamista. Hyvissä projekteissa myös energiansimulointien tekemistä tulevien energiakulutustavotteiden asettamiseksi.
Mallinnustyönä tässä vaiheessa on rakennuksen tietomalli energia- ja olosuhdesimulointeja varten.
Ei ensimmäistäkään putkenpätkää.
Ehdotussuunnittelu on järjestelmävaihtoehtojen selvitystä. Jäähdytetäänkö säteilypaneeleilla vai jäähdytyspalkeilla? Kenties jopa puhallinkonvektoreilla. Millä lämpötiloilla voidaan hyödyntää maalämmön/jäähdytyksen tuomia litkuja.
Mallinnustyönä tässä vaiheessa voi olla mallihuoneen vaihtoehtojen tutkiminen. Voidaan saada käyttäjältä kommentteja siitä, ollaanko tekemässä heidän toivomaa tilaratkaisua.
Toisena mallinnustyönä tässä vaiheessa syntyy vaihtoehtoisia olosuhde- ja energiasimulointeja, rakenteiden elinkaaritaloudellisuuden selvitystä.
Ehdotussuunnittelu ei todellakaan ole kolmen erilaisen reititysvaihtoehdon mallintamista samaan rakennukseen.
Myös tilavarauksia tehdään tässä vaiheessa, joskin ne mallintaa arkkitehti. Mutta TATE-suunnittelijan pitää herätelllä heitä kuilujen ja teknisten tilojen tilavaateilla.
2D-leikkaukset kuuluvat olennaisena osana siihen, että varmistetaan rakennuksen korkotietojen soveltuvuus TATE-asennuksille. Tätä vaihetta ei tarvitse / kannata mallintaa. Ruutupaperi tai CAD-viivanpiirto riittää.
Yleissuunnittelu on voittaneen ehdotussuunnitelman esittäminen siten, että voidaan arvioida alustavat kustannukset. Ei missään nimessä massaluetteloilla, vaan neliöpohjaisesti tilatyyppeihin perustuen + tämän vaiheen suunnittelumateriaaliin tutustuen.
Mallinnustyönä on runkoverkostojen esitys, mallihuoneiden tarkentaminen. Palvelualuekaaviotkin tehdään, joko piirtämällä tai tietomallipohjaisesti.
Kaaviot sekä alustavat laiteluettelot tulee syntyä tässä vaiheessa.
Nekin ovat tietomallintamista, vaiikka sitä ei nykytilanteessa vielä sellaiseksi mielletäkään.
Toteutussuunnittelu on yleissuunnitelman jalostaminen työkuviksi.
Käytännössä kaikista helpoin työvaihe koko suunnitteluprosessissa (jos prosessi on ollut olemassa).
Mallinnustyönä otetaan käyttöön verkostojen mallintamiseen soveltuvat ohjelmistot, eli nyt alkaa tulla kanavaa ja kaapelihyllyä kattoon. Tarkkuustaso on sellainen, että kohde on rakennettavissa suunnitelmien mukaisesti. Käytännössä, onnistuneessa hankkeessa (jossa on edelliset vaiheet tehty kuten kuuluu), tämä on täysin mahdollista ja lopputuloksena on as-built -mallit ennen kuin verkostoja on edes asennettu. Kun kohde tehdään suunnitelmien mukaisesti, ei ole punakynäkiertoa olemassa. IPD/Alianssimaailmassa saadaan jopa tietosisältö kerralla kuntoon, koska mallinnetaan vain niitä tuotteita, joita urakoitsija tulee kohteeseen asentamaan.
---
Tilaajat ja rakennuttajakonsultit varmaankin heittävät palloa takaisin sanomalla, että trendi on se, että suunnittelua aikaistetaan ja laajennetaan projektin alkuvaiheessa. He voivat viitata esim. tähän ajatukseen:
Ja sitten heille on täysin selvää tämäkin:
Itse huomauttaisin, että tuossa keskimmäisessä kuvassa on sana "Integrated Project Delivery".
Asiasta olen juuri samaa mieltä, suunnittelua pitää laajentaa ja aikaistaa huomattavasti verrattuna nykyiseen toimintatapaan
Se tarkoitaa sitä, että tilaaja osallistuu aktiivisesti kohteen suunnitteluun ja rakentamiseen.
Se tarkoitaa sitä, että kohteen käyttäjä osallistuu aktiivisesti kohteen suunnitteluun.
Se tarkoittaa sitä, että arkkitehdillä pitää olla todelliset edellytykset kohteen johtamisessa.
Se tarkoittaa sitä, että suunnittelijoiden tulee pystyä esittämään käyttäjälle suunnitelmat ymmärrettävässä muodossa
Se tarkoittaa sitä, että kaikki osapuolet tekevät sen työn, jonka ovat luvanneet tehdä.
Se tarkoittaa todellista yhteistyötä.
Viikon Vinkki:
Asiat Solmussa
perjantai 21. maaliskuuta 2014
Matkaraportti: buildingSMART Nordic Conference, Sweden 2014
Kävin Ruotsissa buildingSMARTIn vuosittaisessa kokouksessa ihmettelemässä mallinnuksen edistymistä maailmalla. Lähinnä lähdin siksi, että monen seminaaripuhujan aiheessa löytyi sana COBie + Englanti.
Otsikko kuului näin:
"International requirements – examples on Integrated BIM
BIM Alliance Sweden and buildingSMART Nordic conference 2014"
http://www.buildingsmart.org/bsi-meeting-in-stockholm-march-2014
Reissun pääanti oli kuitenkin se, että nyt alkaa muu maailma vetää vauhdilla Suomen ohi fiksujen rakennushankkeiden tekijänä. COBie jäi sivurooliin, joskin hahmotettiin se, että on hyvä olla edes jotain standardia tietojen siirtämisessä ylläpidon käyttöön.
Mielenkiintoinen asia oli se, että eräässä esityksessä viitattiin kyselytutkimukseen, joka oli järjestetty eri maissa (myös suomessa). Tutkimuksen perusteella Suomessa COBie on käytössä 8% kohteissa. (Kysymys: "Käytättekö COBieta"). Taisi mennä hieman sanat COBIM ja COBie sekaisin vastanneilla...
Jenkit, Englantilaiset ja Norjalaiset paukuttivat sellaista tekstiä, että oksat pois. Ja se tykitys ei ollut pelkkää puhetta - he myös todistivat yhteistyön, uusien menetelmien ja tietomallinnuksen tuomien hyötyjen jalkautusta. Asioita joita Suomessa ei ole vielä nähty kuin muutamassa projektissa. Britit olivat vaihteeksi kiristäneet omaa 15% säästötavoitetta mallinnuksen avustamana.
Jopa ruotsalaiset pystyivät vakuuttamaan omaa osaamistaan. Skanska esitteli jättimegahankkeensa, Nya Karolinska Solna universitetssjukhussetin. Kuulosti mielenkiintoiselta hankkeelta. Esitelmöitsijä Adina Jägbeck kertoi tauolla, että suomalaista osaamistakin tarvittiin. Lehdon Mikko Skanska Finlandista kävi opastamassa mm. MagiCADin käytössä.
Ja mikä mielenkiintoisinta, koko päivänä kuultiin vain yhtä suunnittelutoimiston edustajaa. Kaikki muut puhujat olivat joko tilaajia, rakennuttajia, rakentajia, valtion/kehitysorganisaatioiden edustajia tai kiinteistöjen ylläpitäjiä. Ja kaikki vannoivat yhteistyön, tietomallinnuksen ja ihmisen kunnioittamisen nimiin.
Kaikki olivat yhtämielisiä sen suhteen, että ei ole mitään muuta tapaa toimia kuin vaatia suunnittelijoilta mallinnusta.
Puhujista osa oli "normaaleita" rakentajia ja tilojen ylläpitäjiä. Heille ei ollut tärkeää IFC tai tekniikka, vaan se, miten he hyötyvät mallien käyttäjinä. Selvästi siis seuraava sukupolvi. He olivat nähneet ja kokeneet sen, miten tietomallit auttavat heitä suorittamaan oman työnsä fiksummin.
Suomessa, vastaavissa tilaisuuksissa puhuu lähinnä suunnittelija, akateeminen tutkija tai tietomallikonsultti. Ja yleisönä on normaalisti suunnittelijoita ja tutkijoita.
Rakennusten omistajat olivat hahmottaneet mallinnettujen kiinteistöjen arvon säilymisen ja ylläpidon mahdollistamisen huomattavasti fiksuimmilla tavoilla kuin paperisuunnitelmilla. Heillä oli todella paljon toiveita lisäkehitykseen - olivat selvästi innostuneita niistä mahdollisuuksista joita tietomallinnus on heille tarjonnut.
Seminaarin jälkeen Norjalainen rakennusfirma Veidekke järjesti iltaseminaarin noin kahdellesadalle ilmottautuneelle. Pääpuhujana oli Professori Martin Fisher CIFEstä (Stanford).
Vakuuttavaa tekstiä IPD:n hyödyistä, case esimerkkejä Lean Constructionin hyödyistä, ICE -toimintamallin käyttöönotosta ja integroivien suunnittelumenetelmien erinomaisuudesta. Pääpointti oli, että jos tekijöillä on kivaa, työ tehdään budjetissa ja aikataulussa sekä lopputulos on asiakkaan vaatimusten mukainen, niin mitä voisi rakennushankkeelta enempää vaatia?
Ja jälleen kuultiin se sama viisaus, että kun ensiksi suunnitellaan, mitä pitäisi rakentaa, niin sitten pystytään rakentamaan suunnitelmien mukaisesti. Lopputulos on se, mitä tilaaja on tilannut.
En minä tajua, miksei tätä juttua tajuta päättävissä piireissä. Ei tämä ole rakettitiedettä. Ihan normaalia rakentamista ilman osaoptimointia ja sellaisen tuotteen toimittamista tilaajalle, kuin mitä he haluavat.
Kaikki tämän tietää - miksei asialle tehdä mitään? Poliitikot, HERÄTKÄÄ.
15 vuotta sitten huusin, että "Rakennuttajat - Herätkää".
Tietomallinnus pakolliseksi rakennushankkeissa - ottakaa mallia Englantilaisista
Jotkut rakennuttajat ovat sen jo tehneetkin, osa ei tule sitä kuitenkaan tekemään ilman pakkoa.
Sanoja googleen:
Homekoulu, homeongelma, rakennuttaminen, huono laatu, suunnittelu, epäonnistuminen, rakentaminen, paikalle jämähtäminen, idioottimaisuus, osaoptimointi, siiloajattelu, yhteistyökyvyttömyys, aliurakoinnin aliurakointi
Otsikko kuului näin:
"International requirements – examples on Integrated BIM
BIM Alliance Sweden and buildingSMART Nordic conference 2014"
http://www.buildingsmart.org/bsi-meeting-in-stockholm-march-2014
Reissun pääanti oli kuitenkin se, että nyt alkaa muu maailma vetää vauhdilla Suomen ohi fiksujen rakennushankkeiden tekijänä. COBie jäi sivurooliin, joskin hahmotettiin se, että on hyvä olla edes jotain standardia tietojen siirtämisessä ylläpidon käyttöön.
Mielenkiintoinen asia oli se, että eräässä esityksessä viitattiin kyselytutkimukseen, joka oli järjestetty eri maissa (myös suomessa). Tutkimuksen perusteella Suomessa COBie on käytössä 8% kohteissa. (Kysymys: "Käytättekö COBieta"). Taisi mennä hieman sanat COBIM ja COBie sekaisin vastanneilla...
Jenkit, Englantilaiset ja Norjalaiset paukuttivat sellaista tekstiä, että oksat pois. Ja se tykitys ei ollut pelkkää puhetta - he myös todistivat yhteistyön, uusien menetelmien ja tietomallinnuksen tuomien hyötyjen jalkautusta. Asioita joita Suomessa ei ole vielä nähty kuin muutamassa projektissa. Britit olivat vaihteeksi kiristäneet omaa 15% säästötavoitetta mallinnuksen avustamana.
Jopa ruotsalaiset pystyivät vakuuttamaan omaa osaamistaan. Skanska esitteli jättimegahankkeensa, Nya Karolinska Solna universitetssjukhussetin. Kuulosti mielenkiintoiselta hankkeelta. Esitelmöitsijä Adina Jägbeck kertoi tauolla, että suomalaista osaamistakin tarvittiin. Lehdon Mikko Skanska Finlandista kävi opastamassa mm. MagiCADin käytössä.
Ja mikä mielenkiintoisinta, koko päivänä kuultiin vain yhtä suunnittelutoimiston edustajaa. Kaikki muut puhujat olivat joko tilaajia, rakennuttajia, rakentajia, valtion/kehitysorganisaatioiden edustajia tai kiinteistöjen ylläpitäjiä. Ja kaikki vannoivat yhteistyön, tietomallinnuksen ja ihmisen kunnioittamisen nimiin.
Kaikki olivat yhtämielisiä sen suhteen, että ei ole mitään muuta tapaa toimia kuin vaatia suunnittelijoilta mallinnusta.
Puhujista osa oli "normaaleita" rakentajia ja tilojen ylläpitäjiä. Heille ei ollut tärkeää IFC tai tekniikka, vaan se, miten he hyötyvät mallien käyttäjinä. Selvästi siis seuraava sukupolvi. He olivat nähneet ja kokeneet sen, miten tietomallit auttavat heitä suorittamaan oman työnsä fiksummin.
Suomessa, vastaavissa tilaisuuksissa puhuu lähinnä suunnittelija, akateeminen tutkija tai tietomallikonsultti. Ja yleisönä on normaalisti suunnittelijoita ja tutkijoita.
Rakennusten omistajat olivat hahmottaneet mallinnettujen kiinteistöjen arvon säilymisen ja ylläpidon mahdollistamisen huomattavasti fiksuimmilla tavoilla kuin paperisuunnitelmilla. Heillä oli todella paljon toiveita lisäkehitykseen - olivat selvästi innostuneita niistä mahdollisuuksista joita tietomallinnus on heille tarjonnut.
Seminaarin jälkeen Norjalainen rakennusfirma Veidekke järjesti iltaseminaarin noin kahdellesadalle ilmottautuneelle. Pääpuhujana oli Professori Martin Fisher CIFEstä (Stanford).
Vakuuttavaa tekstiä IPD:n hyödyistä, case esimerkkejä Lean Constructionin hyödyistä, ICE -toimintamallin käyttöönotosta ja integroivien suunnittelumenetelmien erinomaisuudesta. Pääpointti oli, että jos tekijöillä on kivaa, työ tehdään budjetissa ja aikataulussa sekä lopputulos on asiakkaan vaatimusten mukainen, niin mitä voisi rakennushankkeelta enempää vaatia?
Ja jälleen kuultiin se sama viisaus, että kun ensiksi suunnitellaan, mitä pitäisi rakentaa, niin sitten pystytään rakentamaan suunnitelmien mukaisesti. Lopputulos on se, mitä tilaaja on tilannut.
En minä tajua, miksei tätä juttua tajuta päättävissä piireissä. Ei tämä ole rakettitiedettä. Ihan normaalia rakentamista ilman osaoptimointia ja sellaisen tuotteen toimittamista tilaajalle, kuin mitä he haluavat.
Kaikki tämän tietää - miksei asialle tehdä mitään? Poliitikot, HERÄTKÄÄ.
15 vuotta sitten huusin, että "Rakennuttajat - Herätkää".
Tietomallinnus pakolliseksi rakennushankkeissa - ottakaa mallia Englantilaisista
Jotkut rakennuttajat ovat sen jo tehneetkin, osa ei tule sitä kuitenkaan tekemään ilman pakkoa.
Sanoja googleen:
Homekoulu, homeongelma, rakennuttaminen, huono laatu, suunnittelu, epäonnistuminen, rakentaminen, paikalle jämähtäminen, idioottimaisuus, osaoptimointi, siiloajattelu, yhteistyökyvyttömyys, aliurakoinnin aliurakointi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)