Suunnittelu ei tuota mitään muuta kuin digitaalista aineistoa. Ihmisten aivoista valuu dataa erilaisiin tietoteknisiin järjestelmiin. Yksikään suunnittelija ei ole rakentanut fyysistä seinää tai asentanut kanavaa kattoon.
Tämän lisäksi urakointi ja varsinkin sen alihankinta- ja tavarantoimitusverkosto tuottaa tästä aineistosta omaa näkemystä myös digitaalisesti. Uudelleen ja uudelleen, käyttämättä suunnittelijan aineistoa hyödyksi. En osaa arvioida, kuinka paljon, mutta uskallan väittää, että se on rakentamiskustannuksista luokkaa 5-10%. Täysi mutu.
Kun rakennus on "valmis" (tai siis vastaanotettu), lähestulkoon kaikki tämä aineisto jää suunnittelijoiden, urakoitsijoiden ja tavarantoimittajien servereille.
Tämä tieto ei siirry kiinteistön käyttöön, sen ylläpitovaiheeseen. Tälle asialle ei ole kulttuurista tarvetta olemassa, sopimusmallit eivät tue digitaalisen omaisuuden siirtoa kiinteistön vastaanottovaiheessa. Tulostetaan paperia ja ollaan tyytyväisiä.
Suomessa ei arvosteta rakennetun ympäristön digitaalista omaisuutta.
Tämä digitaalinen omaisuus on siis euromääräisesti ~10% siitä summasta, mitä Suomessa rakennetaan vuosittain.
Statistiikan mukaan (https://www.rakennusteollisuus.fi/globalassets/suhdanteet-ja-tilastot/suhdannekatsaukset/2018/syksy/suhdanne_syksy18_lopullinen.pdf)
rakentamisen arvo vuonna 2017 on ollut 33.6 mrd euroa.
Tuosta summasta 10% lienee lähellä 3,4 mrd euroa. Se on digitaalisen omaisuuden arvo, ilman rakennusurakoitsijan ja sen yhteistyöverkoston tuottamaa digitaalisen tiedon luomista.
Omistaja / rakennuttaja maksaa tämän kaiken.
Omistaja / rakennuttaja maksaa tämän kaiken..
Omistaja / rakennuttaja maksaa tämän kaiken...
Ja tämä omaisuus heitetään menemään, kun rakennus on valmis. Ollaan tyytyväisiä fyysisiin seiniin, kunnes halutaa tehdä peruskorjaus -> aloitetaan digitaalisen omaisuuden luonti uudelleen. Onneksi se on eri organisaation hommia, ei mene hankeporukan budjetista.
Kuvittelisi, että organisaatiot, jotka omistavat kiinteistöjä, ylläpitävät ja saneeraavat niitä olisi kiinnostuneita tästä asiasta.Eipä ole tullut montaa vastaan. Eri organisaatiot, eri budjetit, erilaiset tavoitteet ja strategiat - saman yrityksen sisällä.
Sanotaan, että investori ei ole kiinnostunut rakennuksen kunnosta. Tärkeintä on sijainti, sijainti ja sijainti. Väitän, että jos on samassa sijainnissa kaksi rakennusta, jossa toisessa on tiedossa mitä on tehty viimeisen 20v aikana + mitä korjaustoimenpiteitä tulee tehdä seuraavan 20v aikana, niin se on taloudellisesti arvokkaampi.
Technical Due Diligance on jo melkein tehty, kun taas toisessa juoksee konsultit kolme viikkoa tutkimassa kiinteistön kuntoa saamatta siitä kuitenkaan oikeasti mitään tolkkua.
Minulle rakennuksen Digital Twin on yhtä tärkeä kuin fyysinen rakennus. En pysty hahmottamaan, miten rakennusta pystytään nykyaikana ohjaamaan, jos se ei pyöri pilvessä analysoitavana. Rakennuksen fiilistä tulee pystyä näkemään usean eri asiantuntijan voimin läpi pilvipalveluiden. Sen toimintaa pitää pystyä ennustamaan, sen käyttäjiä tulee pystyä palvelemaan kaikin keinoin.
Tämä onnistuu vain käyttämällä digitaalisia työkaluja. Huoltomies, aulapalvelu, siivous ja hyvä kahvinkeitin ei enää riitä.
Tarvitaan digitaalisen omaisuuden hallintaa - sen johtamista ja strategiaa.
Vuoden kuva:
VR-lobbyssä valitset kiinteistöportfolion rakennuksen / kerroksen / järjestelmän, jota halutaan tarkastella
