perjantai 11. marraskuuta 2011

Lisätty todellisuus

Välillä pääsee / joutuu hankkeisiin, joissa tapahtuu jotain hienoa.

http://virtual.vtt.fi/virtual/proj2/multimedia/

Augmented Reality on  "lisätyn todellisuuden" tekniikka, jossa suomessa professori Charles Woodward luo uusia lumia siihen tahtiin, että kohta (no, muutamia vuosia) nähdään ihmeitä tapahtuvan myös kiinteistöjen ylläpidossa.

Ajattelepa, että otat käsiisi iPadin ja osoittelet sillä alakattoa. Omenahärveli kuvaa alakattoa ja siihen kuvaan lisätään kohteen tietomalli ohjelmallisesti. Näet alakaton sisään.

Voit kysyä iPadissa näkyvältä kanavalta, mihin järjestelmän se kuuluu. Voit nähdä, missä huollettava ilmavirtasäädin todella on.

Mitäpä jos kuvataankin tilaa, ja nähdään sen todellinen, mitattu lämpötila  ja verrataan sitä vaatimusmallin lämpötilaan, tämänhetkisellä ulkolämpötilalla... täyttyykö arvot?

Seuraava steppi on lisätä samaan systeemiin automaatiojärjestelmän tiedot. Millä ilmavirralla ilmavirtasäädin on tarkoitettu toimivan (tulee tietomallista)? Millä ilmavirralla se nyt toimii (tulee automaagiojärjestelmästä).

Kuulostaa Star Trekiltä, mutta tämä todellisuudessa ei olla kuitenkaan kaukana Hollywood -todellisuudesta. Puuttuu vain "hieman" tutkimusta sisätilojen paikannustekniikasta sekä jostain pitäisi saada tietomalli, joka vastaa todellisuutta.

Mitäpä jos kävelisi iv-konehuoneeseen, ja härvelin läpi näkyisi punaisella vilkuvalla värillä ne laitteet, jotka eivät toimi suunnitelluilla arvoilla? Tai ovat muuten epäkurantissa mielentilassa. Tämä selviää kyllä jo nykyisinkin helposti automaatiojärjestelmän kautta, mutta toisi ruohonleikkaaja-kiinteistönhuoltajille hieman enemmän konkretiaa taloteknisen järjestelmän toimivuuteen.

Lisätyn todellisuuden edut tietomallien hyötykäytössä ovat erinomaiset. Nyt pitää vain osata erottaa hype todellisesta tarpeesta. Voisi olla mahdollista nähdä esim. työmaaoloissa tyhjää, juuri valmistunutta käytävää kuvattaessa sinne tulevat talotekniset asennukset. Tai sama juttu IV-konehuoneessa.

Onko siitä kuitenkaan mitään muuta hyötyä, kuin ensivaikutelman WOW-efekti...? En tiedä, mutta hieno juttu tuo olisi...

Kun näin ensimmäisen kerran pörssifirman vuosikatsauksen alkusivuilla toimitusjohtajan nousevan juttelemaan menneesta ja tulevasta kuten Prinsessa Leia Star Warsissa, luulin näkeväni näkyjä.

Sitten heräsin, ja tajusin, että LVI-suunnittelu on parasta, mitä ihmisen uralle voi tapahtua.
.
Testatkaa itse:
Printaa tämä papreille:
http://virtual.vtt.fi/virtual/proj2/multimedia/TechOutlook2020.pdf
laita se pöydälle, ja kuvaa läppärin tms. kameralla sitä tämän sivun kautta:
http://www.dnv.com/moreondnv/research_innovation/foresight/outlook/video.asp







perjantai 4. marraskuuta 2011

Miten suunnitellaan alakatto?



Tässä blogissa piti kertoa, että mitä tarkoittaa IDM / MVD -lyhenteet, mutta ajattelinkin kertoa, miten suunnitellaan alakatto.
En tiedä, kumpi on tärkeämpi asia (siis prosessikaavio alakaton suunnittelusta) vai konkreettinen työjärjestys ja sisällöntuotto ongelman ratkaisemiseksi.

Olen aivan täynnä projekteja, joissa yhdistelmämallitarkastelussa talotekniset komponentit eivät osu oikeaan paikkaan alakatoissa. Joko ne ovat 5mm (luit oikein, viisi millimetriä) liian korkealla tai sitten puhallinkonvektorin reunalista tulee 600x600 ruudussa valaisimen päälle - ne eivät siis voi olla vierekkäin.

Puhumattakaan kaiuttimesta, jonka läpi on tulossa sprinklersuutin samassa kohdassa.

Ja miksi näin? No jospa arkkitehdille olisi annettu edes jonkinlainen mahdollisuus tehdä 
alakattosuunnittelu talotekniikkasuunnittelijan tietojen pohjalta?

Nyt hän saa jotain tietomalleja, joista ei selviä päätelaitteiden paikka tai ne ovat ainakin aivan kummallisissa paikoissa (siis arkkitehdin mielestä). Sen jälkeen nuori, juuri valmistunut arkkitehti joutuu laittamaan tate-komponentit paikoilleen. Koulussa tälle arkkitehdille on iskostettu päähän taiteellisuutta ja kokonaisuuden hallintaa - hän päättää, hän tietää.

Jälleen kerran on unohdettu suunnittelu ja vaiheistus. Projektin vetäjille alakattoasiat ovat yksi pieni vaihe projektissa, joka menee perinteisesti aina väärin. Se on kuin reikäkuvat, aina piikataan.

Eräs Skanskan (iso)johtaja on kuulemma sanonut jotain tähän tyyliin: "Rakentaminen on helppoa. Niin kauan kun valetaan enemmän kuin piikataan, niin se on taloudellisesti kannattavaa". Tämä siis täyttä kuulopuhetta eikä firmakaan välttämättä ole oikea.

Alakatoissa muutostyöt ovat onneksi helpompia, mutta muistan itsekin olleeni työmaalla pohtimassa miten kamat saadaan mahtumaan määrättyyn tilaan tai paikkaan. Näistäkin tupakinmittaisista tuumaustauoista voi päästä eroon noudattamalla näitä ohjeita:

Yleissuunnitteluvaihe
1. TATE tekee 2d-leikkaukset, joiden perusteella saadaan alakattokorko

2. ARK ja RAK tekee 3D-mallihuoneen tai -alueen jonne yhteistyössa arkkitehdin kanssa TATE mallintaa päätelaitteet alakattoon. Huomioi se, että ennen mallinnusta on tästäkin alueesta tehty 2d-leikkaus TATE:n toimesta.

3. Molemmat vaiheet tehdään keskustelevasti, suunnitelmallisesti. Ei mitään "tässä on 
tiedosto, piirtele siihen", vaan istutaan saman pöydän viereen ja jutellaan - suunnitellaan.

Toteutussuunnitteluvaihe
1. TATE istuu arkkitehdin kanssa alas palaveriin ja varmistetaan, että yleissuunnitteluvaiheen ratkaisut pätevät vielä. Alakattomaailma tarkennetaan, eli minkätyyppisiä alakattoja olisi tulossa. Avattavuus, huollettavuus, avoimeisuus, luukut jne. käydään läpi.

2. TATE skissaa, kertoo, perustelee ja pyörittelee arkkitehdille perusratkaisut erilaisiin 
tilatyyppeihin. Kertoo reunaehdoista. Vähintään kaikki toistuvat perusratkaistut tulee käydä läpi, mielellään koko rakennus.

3. Arkkitehti piirtää (huom - ei mallinna) alakattopiirustuksen. 2D-alakattopiirustuksessa on kaikki tate-komponentit sijoitettu kuten alakattopalaverissa oli sovittu.

4. Arkkitehti mallintaa alakaton oikeaan korkoon, alapinta on halutussa korossa, paksuudessa huomioitu tukirakenne.

5. TATE mallintaa omat komponentit 2d-alakattokuvan mukaisesti x-y suunnassa oikeaan paikkaan ja 3d-alakattomallinnuksen kanssa korkeusasemaltaan oikeaan paikkaan.

Ym. prosessi toimii teknisesti aina. Valitettavasti suomalainen rakennuttamisprosessi ei tätä metodia tue.

Ja toinen ongelma voinee olla se, että arkkitehtiä sekä tate-suunnittelijaa ei kiinnosta siirtää tätä suunitteluvaihetta toteutussuunnitteluvaiheen alkuun, vaan haluaisivat tehdä sen loppupuolella "kun kaikki asiat on löytäneet paikkaansa". Aivan hölmö peruste.

Tiedän, että ammattilaiset osaavat tehdä päätelaite -ja valaisinsijoitukset ennen kuin mitään on mallinnettu.

Joku voi ihmetellä, miten ym. liittyy tietomallinnukseen. Voin kertoa, että sen on juuri tätä. Tietomallinnus on prosessimuutos rakennus- ja infrateollisuudessa. Tietomallinnus ei ole cad-softan jatke, sillä ei ole juuri mitään tekemistä alakattojen mallintamiseen. Softat ovat vain työkaluja muiden työkalujen joukossa.

Ei saa hämääntyä tietomallinnus -sanasta. Kyse on kuitenkin vain suunnittelusta, rakentamisesta ja kiinteistöjen ylläpidosta.

Helppoa.

Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, IDM ja MVD: