Huomasin vuoden 2010 lopulla, kuinka tyhmä olen.
Luulin, että kaikille suunnitteluosapuolille ja tilaajille on jo selvää se, että nykyisenkaltaista suunnitteluprosessia noudattamalla TATE-suunnittelija ei voi tehdä luonnosvaiheessa koko rakennuksen kattavaa tietomallia. Asiastahan on puhuttu vasta noin 10 vuotta.
Kunnes käsiin tippui muutamia tarjouspyyntöjä, joissa pyydettiin talotekniikan massaluetteloita sekä ehdotus-, että yleissuunniteluvaiheen lopussa. Vähän aikaa meni kelatessa, että mitäköhän niissä oikeasti tarkoitetaan?
Jos TATE-suunnittelija osaisi suunnitella kohteen luonnosvaiheessa, niin mihin tarvitaan toteutussuunnitteluvaihetta?
Vuoden 2011 missioni näyttää olevan tämän lauseen toistaminen: "Suunnitellaan ensin, mallinnetaan sitten". Tuo ei tarkoita sitä, ettäkö mallinnus olisi turhaa - ei tietenkään. Mutta ennen mallintamista pitää miettiä. Pitää arpoa eri vaihtoehtoja. Vaihtoehtoiset ratkaisut ovat niin yleismaailmallisia asioita, että ei niitä kannata mihinkään mallintaa.
Kollegani sanoi hyvin: "Ehdotussuunnittelu on sitä, että poltetaan tupakkaa ja juodaan konjakkia". Olen täsmälleen samaa mieltä. Siinä vaiheessa pallotellaan ideoita, keskustellaan ja ihmetellään. Joku ehdotus voi jalostua jopa skissiksi asti. Tai ainakin lauseeksi muistioon.
Kun voittanut ehdotus on muotoutunut, sitä aletaan tarkentaa. Simuloidaan olosuhteita, energiaa jne. Tutkitaan, toimiiko vaihtari. Jos ei toimi, niin muutetaan sitä hieman. Mallinnetaan vaikkapa mallihuone. Sen voisi vaikkapa visualisoida, jotta käyttäjäkin tajuaisi, mitä on saamassa. He voisivat vaikuttaa asioihin, kun juna ei ole mennyt vielä ohi.
Kun ollaan päästy eteenpäin, niin aloitetaan yleissuunnittelu. Mennään vielä pidemmälle vaihtoehdon tutkimisessa. Mutta ei tehdä missään nimessä koko rakennuksen kattavaa TATE-verkostoa.
Yleisuunnitteluaika on TATE-puolelta avustavaa suunnittelua. Autamme rakennesuunnittelijaa ja arkkitehtiä, jotta he saavat omat mallinsa tehtyä. Kerromme tilavaraukset, kerromme reititykset jotta ei tule yllätyksiä palkistojen kanssa.
TATE-tekee 2D-leikkauksia. Kyllä, luit oikein. 2D-leikkaus. Siis ei mallista otettu, vaan sellainen perinteinen, piirretty leikkaus. Sen avulla kerromme esim. alakattokorot. Hyvässä projektissa yleissuunnitteluvaiheen 2D-leikkaukset pätevät myös toteutussuunnitteluaikana. Niiden perusteella 5 TATE-mallintajaa voivat aloittaa omien järjestelmiensä mallintamisen siten, että verkostot eivät törmäile. Kaikilla on selvä reitti, missä korossa kulkea.
Kun TATE-suunnittelijalta vaaditaan "mittatarkkaa ja virheetöntä mallia" (ei muuten voitu jättää tarjousta tuosta kohteesta) niin toivoisin, että suunnitteluvaiheiden sisältöä kunnioitettaisiin. Eri suunnittelualojen vaiheistus ei ole olemassa ihan turhaan hyvässä suunnittelunohjauksessa.
Miten luonnosvaiheen arkkitehtimallista saataisiin TATE-suunnitteluun mahdollisimman suuri hyöty? Itse arkkitehtina ajattelen mallinnusta ennen kaikkea suunnitteluvälineenä, en niinkään lopullisena totuutena - jota sen tietysti suunnittelun lopuksi pitäisi olla. onko TATE-ohjelmissa mitään keinoa tehdä luonnostelevaa suunnittelua, joka mahdollistaisi karkean tason mallintamisen nopeasti heti tilaryhmämalliin?
VastaaPoistaTATE-softissa ei ole "luonnostelevaa" vaihtoehtoa. Tai on, jos ajatellaan että laitetaan esim. runkokanavistoja puolen metrin toleranssilla kerroksiin. Mutta tämä ei ole mielestäni asian pointti.
VastaaPoistaLuonnosvaihen on mielestäni pyhitettävä luonnostelulle. Hyvä TATE-suunnittelija varaa tiloja yhdessä arkkitehdin kanssa, tekee leikkauksia jotta saadaan selville alakattokorkoja jne. Tekee tämän jälkeen mallintamalla esim. mallihuoneen tai -alueen (jotta ratkaisut voidaan esittää muillekin osapuolille ja varmistaa näin perusratkaisujen toimivuus).
TATE-suunnittelijaa helpottaa kummasti, kun arkkitehti tekee ihen sitä "perusduunia"; laittaa paloalueet kohdalleen, keskustelee käyttäjän kanssa ja laittaa tilat paikoilleen, luo fiksun logiikan rakennuksen toiminnoille, uskoo tate-suunnittelijaa, kun hän haluaa "liian ison kuilun" jne.
Tuon päälle kun tate-suunnittelija saisi/saa luonnosvaiheessa tilaryhmämallin jota tarkastelemalla voisi tarkentaa energia- ja olosuhdesimulointeja niin oltaisiin hienossa tilanteessa.
En yritä tässä pakoilla TATE-suunnittelijana työtä, vaan kyseenalastaisin sen asian, että mitä hyötyä on tuottaa luonnosvaiheessa tate-malli, jonka sisältö ei pidä paikkaansa - ainakaan koko rakennuksen mittakaavassa? Itse keskittyisin siis mallialueisiin / selvästi ongelmallisiin paikkoihin, jotka mallinentaan tarkasti ja muut alueet jäisivät luonnosvaiheessa mallinnuksen ulkopuolelle.
Tai voitaisiinhan nuo muutkin alueet mallintaa, mutta se nostaa suunnittelukustannuksia, pidentää aikataulua ja saatu hyöty on mielestäni mitätön.
Niin. Riippuu siitä mitä mallinnuksella tarkoitetaan..? Mallinnushan voisi olla vaikka pelkästään olosuhdesimulointia tai vastaavaa. Varsinaiset fyysiset kanavathan (ja niiden mallit) tehdään vasta tämän olosuhdesuunnitelun perusteella.
VastaaPoista