Rakennuskelpoinen TATE-malli

Viime aikoina olen miettinyt, miten tate-järjestelmämalli tulisi tehdä, jotta kaikilla osapuolilla olisi win-win -tilanne.

Lopputulos menee aina siihen, että tate-urakoitsijan tulee valittuna ennen, kun suunnittelija on tehnyt toteutussuunnitteluvaiheen järjestelmämallin.

Tämä taas tarkoittaa sitä, että myös tate-puolella tulee olla suunnitteluvaihe nimeltä "Hankintoja palveleva suunnittelu". Rakennepuolella tuo on arkipäivää, tate -puolella ei.

Homma menee näin:

- yleissuunnitteluvaiheen jälkeen tulee saada tate-urakoitsija kiinni projektiin (tai mieluiten jo ennen yleissuunnitteluvaihetta, mutta annetaan nyt edes vähän löysää...)

- tate-suunnittelija alkaa yhdessä urakoitsijan kanssa tehdä toteutussuunnittelua. Jos urakoitsijalla on vuosisopimuksia joidenkin toimittajien kanssa, niin tate-suunnittelija alkaa tehdä suunnittelua heidän tuotteillaan. Tuotteet ja periaatteet on tietenkin sovittu etukäteen urakoitsijan kanssa.

Tämä ei tarkoita KVR-urakkaa, vaan suunnittelija pitää huolta siitä, että tilaajan tavoitteet ja vaatimukset tulevat toteutumaan - sellaisilla tuotteilla, jotka ovat riittävät niiden toteuttamiseen. Ei siis "ylimitoitettuja" mersuja, vaan välillä tojotallakin pärjää.

Jos ja kun ei ole vuosisopimuksia, tulee suunnitteluvaihe "Hankintoja palveleva suunnittelu". Siinä tate-suunnittelija tekee yhdessä urakoitsijan kanssa hankintasuunnitelman, jossa käydään järjestelmäkohtaisesti läpi, minkä firman tuotteilla lähdetään viemään mallinnusta eteenpäin. Tehdään jokin mallialue, jossa testataan yhdessä valituiden tuotteiden toimivuus ja tavoitteidenmukaisuus.

Tässä vaiheessa ei ole siis massaluetteloita, lukumääriä tms. mallista otettuna. Päätökset hankittavista tuotteista tehdään kuitenkin tässä vaiheessa. Suunnittelija voi ilmoittaa, että säätöpeltejä menee 200-250kpl. Se riittää urakoitsijalle, joka tekee kauppaa valmistajien kanssa.

Tarvittaessa hankintoja varten voidaan tehdä mallinnustyötäkin. Jos tarvitaan arvioita kanava- tai putkimenekistä, niin mikä estää niitä mallintamasta - vain metrimäärien ulosottoa varten. Tällöin puhutaan hankintoja varten tehdystä mallista. Pitää aina muistaa, että mallinnus tehdään jotain käyttötarkoitusta varten.

Kun ollaan päästy pidemmälle, aletaan tehdä rakennuskelpoista mallia. Tällöin suunnittelijalla on jo tiedossa ne valmistajat, joiden tuotteita urakoitsija aikoo käyttää. Malli voidaan tehdä siis suoraan niillä tuotteilla, joilla rakennus aiotaan rakentaa. 

Rakennuskelpoisen mallin tekemiseen tarvitaan myös urakoitsijan ammattitaitoa. Urakoitsija ottaa kantaa asennusjärjestyksiin, kannakointiin ja huoltoon. Tämä on sitä tietoa, jota suunnittelijalla ei ole olemassa. Lisäksi voidaan ottaa kantaa erilaisiin hankintapaketteihin. Malliin voidaan lisätä tietoa, joka helpottaa urakoitsijan hankintoja tai asennusta, esim. kuiluihin asennettavat putket / kanavat erotellaan muusta massasta. 

Teknisten tilojen mallinnus helpottuu huomattavasti, kun otetaan huomioon urakoitsijoiden käytännössä havaitsemat ongelmat ja muista vastaavista kohteista saadut hyvät ominaisuudet.

Kaikki nämä asiat voidaan siis mallintaa suoraan toteutuskelpoiseen tietomalliin tate-suunnittleijan toimesta. Näin toimien urakoitsija on saanut äänensä kuuluville ja sitoutuu paremmin kohteen toteuttamiseen suunnitelmien mukaisesti.

Lisäksi tilaaja on saanut sitä mitä on tilattu - vaatimukset täyttävän rakennuksen sillä kustannuksella, joka siihen kuuluukin mennä. Ei alihinnoiteltuna, eikä ylihinnoiteltuna - tarkoituksenmukaisena.

Lisäksi ym. menettely mahdollistaa tietomallin käyttämisen ylläpidossa. Kun tate -malli on tehty suoraan oikeilla tuotteilla ja verkostogeometria on käyty läpi urakoitsijan kanssa, niin sen tarkkuustaso on jotain aivan muuta kuin mitä ollaan tähän asti totuttu näkemään. As-built -mallit voidaan unohtaa, ne ovat sitä jo ennen kun on alettu tekniikkaa asentamaan. Mallin pitää olla siis rakennuskelpoinen - sen mukaan rakennus tehdään.

IPD:tä odotellassa...

Viikon kuva:

Tämä kuva ei liity mitenkään tekstiin, mutta taas kun katselin kaukoputkella taivaalle, siellä oli 17 kerroksinen avaruusalus...

Yleiset tietomallivaatimukset 2012

Yleiset Tietomallivaatimukset 2012 julkaistaan 27.3.2012

Onneksi meillä on kuitenkin Internet, joka julkaisee aina  etukäteen hyvienkin artistien levyt...

Täältä löytyvät käsikirjoitukset ensimmäisen vaiheen (osat 1-9) kirjoituksille:
http://www.buildingsmart.fi/

Samalla voidaan iloita siitäkin, että BuildingSMART Finland on vihdoinkin saanut aikaiseksi kotisivut.

Kaksi osaa talotekniikalle, tulossa vielä käytön ja ylläpidon vaatimukset.

PS. haastan kaikki tämän blogin lukijat lukemaan osat 4 ja 9 sekä laittamaan minulle palautetta ( tero(miumau)jarvinen.org ) mahdollisimman pikaisesti kirjoitusvirheistä, huonosta suomesta jne. jotta saadaan sisältö ymmärrettävään muotoon. Ammattitaitoni (?) on jossain muualla kuin suomen kielen kirjottamisessa.

Kurkkaus tuleviin tietomallivaatimuksiin

"Yleiset tietomallivaatimukset 2012" alkavat valmistua, kirjottajien deadline osien 1-9 kohdalta on umpeutunut.

Tämä projekti on kantanut myös nimeä "COBIM", "Kansalliset tietomallivaatimukset" ja vaikka mitä muunnoksia näistä sanoista.

Yleiskielisin nimitys lienee kuitenkin  "Senaatin uudet tietomalliohjeet", vaikka kyseessä eivät ole ohjeet, vaan vaatimukset sekä Senaatti kiinteistöt on vain yksi osapuoli muiden joukossa tässä projektissa.

Ajattelin valoittaa tässä blogissani muutamia uusia asioita, joihin otetaan kantaa osassa 4, "Talotekninen suunnittelu".

Aloitan palvelualuekaavioista.

Palvelualuekaavioita vaaditaan yleissuunnitteluvaiheessa ilmanvaihdon palvelualueista, dokumenttipohjaisena. Tämä tarkoittaa sitä, että suunnittelijan tulee toimittaa tilaajalle pohjakuvat, johon on esimerkiksi erivärisillä rasteroinneilla kerrottu ilmanvaihtokoneiden palvelualueet, kerroskohtaisena. AutoCAD -termein, solid-hatcheina.

Kuten tiedämme, hyvä TATE-suunnittelija tekee tämän lisäksi paljon muitakin palvelualuekaavioita, mutta vaatimuksena on minimissään iv-koneiden alueet. Dokumenttipohjainen tekotapa ei kuitenkaan liity mitenkään tietomalleihin. Tietomallipohjaisten palvelualuekavioiden teko vaatii vielä erikoisosaamista (ja joissakin tapauksissa myös ohjelmistoinvestointeja, arkkitehdin työkaluja), jota ei kenties ole olemassa kaikkialla suomenniemen alueella. Siksi vaatimuksissa aloitetaan tämä asia ensimmäiseltä portaalta - dokumenttipohjaisuudesta.

Tietomallipohjaiset palvelualuekaaviot koostuvat tilaobjekteista, jotka ovat ryhmitelty joukoksi -> lopputuloksena IFC-tiedostoon voidaan tallettaa IfcZone -tyyppisiä tilaryhmiä, joita voidaan käsitellä esim. Simplebimillä, Solibrilla tai muulla, "hyvinvarustellulla" IFC-tiedostojen tarkasteluohjelmistolla.

(Sivuhuomiona, että Tekla BIMsightillä en saanut palvelualueita näkyville. Softa kyllä luki ne, eli objektipuussa olivat Zonet näkyvissä, mutta en pystynyt (tai osannut) visualisoida niitä ruudulle. Jos sammutti spacet, niin lähti kokorakennus pois, vaikka Zonet olivat päällä. Jos joku Teklalaisista tätä blogia lukee, niin vinkatkaahan, olenko EVO (ei vaan osaa) vai onko kyseessä "feature". Ohjelmaersio oli 1.4.1.)

Rakennuksen kaikkien kerrosten palvelualueita voidaan tarkastella IV-konekohtaisesti, jolloin hahmottuu paljon paremmin se, minne kaikkialle IV-kone vaikuttaa.

Samaa tekniikkaa voidaan käyttää mihin tahansa alueeseen, joka koostuu tiloista. Samalla tekniikalla voidaan havainnollistaa TATE-tekniset tilavaraukset. Tehdään arkkitehdin mallintamista konehuoneista, jakokeskuksista, kuiluista, hormeista ja muista teknisistä tiloista omat palvelualueet, jolloin ne voidaan visualisoida ifc-katseluohjelman kautta.

Ja koska kyseessä on tietomalli, käyttötarkoitukset eivät lopu tähän. Kun tietomallipohjainen kaavio otetaan käyttöön kiinteistöjen ylläpidossa, voidaan tilalta suoraan kysyä "minkä jakokeskuksen ja iv-koneeen piiriin kuulut?". Näin esimerkiksi tilamuutosten aiheuttamat häiriöalueet muihin tiloihin selviävät välittömästi. Ei tarvitse kaivaa vanhoja, päivittämättömiä piirustuksia arkistoista. Muutostyöt voidaan suunnitella huomattavasti paremmin, kun kokonaisuuteen liittyvät faktat on tiedossa heti suunnittelun alkuvaiheessa.

Kun ollaan saatu selville iv-koneen palvelualue, voidan ottaa näkymä iv-kanavistoon. Nähdään, miten kanavistot kerroksessa kulkevat - voidaan päätellä, mistä kohtaa kytkentäkanavat pitää katkaista aiheuttamatta häiriötä muille tiloille.

Tai toinen huoltomiehen perustehtävä: asiakas valittaa, että ilma ei vaihdu. Ensimmäiset kysymykset ovat, mikä IV-kone, missä on palopelti? Molemmat selviävät tietomallitarkastelun avulla, käyttäen IFC-tiedostojen katseluohjelmistoa.

Tietomallipohjaisen palvelualueen käyttötarkoituksia rajoittaa ainoastaan mielikuvitus. Tämä tapa toimia  tuo mielestäni uusia ulottuvuuksia tietomallien tarkasteluun - ei aina tarvitse katsella seiniä, ikkunoita tai kanavia. Riittää, että tutkii tilaobjektien tietosisältöä ja niistä muodostettuja kokonaisuuksia.

Tilaobjektien hyötykäytössä olemme vasta alkuvaiheessa. Niistä seuraavissa kirjoituksissa lisää, kun avaan hieman "vaatimusmalli" -käsitettä.

Viikon kuvat, palvelualueet Solibrissa:

IV-koneiden palvelualueet

TATE-tilavaraukset, näkyvillä kuiluja, sähkötiloja ja IV-konehuoneet

Yhdistetty IV-kanavistomalli sekä IV-koneiden palvelualuekaavio