Lueskelin, mitä olin kirjoitellut tähän blogiin.
Huomasin, että olen todellakin "perussuomalainen" (en muuten ole, ei ole poliittista kantaa).
Valitan koko ajan. Suomalaisen perusoikeuksiinhan kuuluu oikeus valittaa terveystilastaan jokaiselle vastaantulijalle, mutta ehkä sama asia ei päde rakennusteollisuudessa.
Todellisuus tietomallintamisessa on kuitenkin se, että suurin osa kohteista tehdään hyvätasoisella mallinnuksella ja lopputuloksesta voidaan olla jossain määrin jopa ylpeitä.
Omaan työnkuvaan kuuluu "tulipalojen" sammuttelu, joten kokonaisuuskuva voi joskus vääristyä - näen vain ongelmia.
Olen viimeiset pari-kolme vuotta yrittänyt opiskella LEAN -menetelmiä. Näissä opinnoissa "uusin" asia minulle on se sama vanha juttu, että ei aina pitäisi myydä ajatusta sillä, että: "Kuinka paljon meillä on ongelmia", vaan että: "Me osaamme tehdä jo aika paljon asioita hyvin".
Totta hemmetissä on parannettavaa, mutta metsä pitää nähdä puilta. Suomessa mennään oikeaan suuntaan. Akateeminen maailma tuottaa hyvää tutkimusta jota me käytännön väki voidaan hyödyntää ja jalostaa todellisuuteen sopivaksi. Noin 90% akateemisista jutuista voidaan heittäää roskin, mutta se toimiva 10% on elintärkeää asioiden kehittymiselle bisnesmaailmassa.
Suunnittelutoimistot, rakennuttajat, rakennutajakonsultit: Lukekaa Yleiset Tietomallivaatimukset 2012 ja uudet Tehtäväluettelot 2012-13.
Tehkää kohteeseenne BIM-projektisuunnitelma, jossa kerrotaan mallinnuksen käyttötarkoitukset.
Niiden avulla kaikki osapuolet voittavat - tiedetään mitä ollaan tekemässä.
Viikon kuva:
Erään kohteen Solibrilla tehty törmäystarkastelu putkistojen osalta. (eli siis kuvassa näkyvät putket törmäävät jonkun toisen putken kanssa). Kohde on sairaala, jossa putkia on ihan riittävästi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi, palautteen kautta saadaan eri näkökulmia