Aika usein kysellään miksi arkkitehdin tekemä IFC ei mene sisälle energiasimulointisoftaan oikeantyyppisesti.
Tässä eräs kokemusperäinen syy asiaan. Kyseessä osa erästä sähköpostia, jonka kirjoitin kun asiaa kysyttiin. Pientä editointia on sisältöön suoritettu:
---
Vaikuttaa haasteelliselta projektilta
saada toimivaa ifc:tä ulos energialaskentaohjelmistojen
näkökulmasta.
Kun pelataan ifc:n kanssa, niin pitäisi
juuri päästä eroon tuosta miljoonasta ohjeesta eri sovelluksille. IFC:n
toimivuus energialaskentaohjelmistoissa (huom, ei siis Riuskan, Riuska seuraa
IFC:n speksiä) vaatii sen, että mallissa on tiloja sekä ns. SpaceBoundaryt
luotuna.
SpaceBoundaryt luodaan ifc exportin
yhteydessä automaattisesti sovellusohjelman toimesta. Toiset ohjelmat luovat ne
paremmin, toiset huonommin. Jotta SB:t yleensä voivat syntyä, tarvitaan malliin
tilaobjektit (Space) jotka ovat olleet "peruskauraa" jo kauan
arkkitehtisovelluksissa. Tilan tulisi myös rajautua ympäröiviin rakenteisiin
(aika normaali vaade tuokin kun oikeaa tietomallia tehdään). Yleensä
sovelluksissa on käsky, jolla "klikataan" tilaa ja se klikkaus luo tilaobjektin
siten, että ohjelma tunnistaa ympäristönsä.
Suunnittelu on tietenkin muuttamista, ja
kun tämän "klikkauksen" jälkeen siirretään esim. seinää, niin sovelluksesta
riippuen se joko osaa liikuttaa myös tilaobjektia tai sitten ei. Ja osa
sovellukista osaa kyllä suurentaa / pienentää tilaobjektia, mutta hajoittaa
sisäisesti tilaobjektin ja ympäröivien objektien relaatiot (jotka ovat
elintärkeitä spaceboundaryjen syntymiselle).
Joissain ohjelmissa on "Space Update"
-tyyppisiä käskyjä joka tsekkaa tilaobjektit uudelleen ja luo relaatiot
kasaan jne. "korjaa" sisäisen rakenteen kuntoon. Jälleen sama virsi: toiset
ohjelmat toimii paremmin kuin toiset.
Eli suomeksi: olemme sellaisessa
kehitysvaiheessa varsinkin xxx -firman tuotteiden kanssa, että ark sovellukset
eivät osaa tehdä IFC-speksin mukaista ifc-tiedostoa "oikeassa elämässä".
Demoilla saadaan homma toimimaan, mutta harvemmin todellisissa
suunnittelukohteissa.
---
Ym. viestin sanoma on siis se, että kun pystytään tekemään "kerralla oikein", niin IFC-tiedosto tuntuu olevan kunnossa. Kun taas ark mallia käytetään normaalisti, eli muutetaan, viilataan ja pyöritellään tiloja, niin se tuntuu ajan saatossa sekoavan sisäisesti siten, että sieltä ei saada toimivaa IFC:tä ulos. (vaikka olisi saatu esim. jollain alkuversiolla onnistumaankin).
Ja toinen esimerkki, joka konkretisoi ark sovellusten ifc-kirjoituksen puutteellisuuden on kerroksellisuus. Spaceboundaryjen kautta ifc-speksin mukaisesti pystytään tutkimaan esim. vesikaton päällä olevat lämpimät tilat (vrt. IV-konehuone tasakaton keskellä). IV-konehuoneen alla olevat tilat osaavat ymmärtää spaceboundaryjen kautta, että päällä on lämpimää tilaa. Ja jos IV-konehuoneen seinä katkaisee allaolevan tilan, niin tilan katto jakautuu kahteen tai useampaan lohkoon, joista toinen on kylmää pintaa ja toinen lämmintä. Tai siis näin on ifc-speksissä.
Erittäin harva (jos yhtään?) ark-sovellusta osaa luoda kerrosten välille oikeanlaisia spaceboundaryjä. Eli laatan (lattian / katon) läpi ei tunnu tieto siirtyvän.
Minä tulkitsen tuon siten, että softafirmat vasta harjoittelevat SB:n käyttöä seinien ja ikkunoiden kanssa.
Taustatietona vielä sekin, että spaceboundary -speksi ifc:ssä on ollut olemassa jo about kymmenen vuotta... voiko joku softafirma oikeasti väittää, että heitä kiinnostaa energialaskentamallin tuottaminen?
Kuukauden kuva:
Sinisellä ne pinnat, joiden spaceboundaryjen luonti epäonnistunut (ei relaatiota).
Eli tuo määrä seinä, ikkuna tms. pinta-alaa puuttuu rakennuksesta energialaskentaohjelmiston näkökulmasta.
Muutoin kohde on "ihan normaali" mallinnuskohde ja navikset, bimsightit jne. pystyvät käyttämään mallia ongelmitta, koska niitä ei spaceboundaryt / relaatiot kiinnosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi, palautteen kautta saadaan eri näkökulmia