Perinteisen
vertauksen mukaisesti rakennuksen LVIS-tekniikka vastaa ihmiskehon verisuonia,
keuhkoja, hermoja. Rakennusautomaation vastine on löytynyt aivoista, joskin
nykytietämyksellä pari valvonta-alakeskusta taitaa löytyä
viemäröintijärjestelmästäkin.
Missä on
rakennuksen Sielu?
Onko se henkistä
höpinää vai muodostuuko se pienten teknisten järjestelmien
yhteistoiminnallisuudesta? Uskommeko, että rakennuksella on Sielu –
kuolleella, elottomalla betoni- ja rautakasalla?
Onko rakennuksen
Sielu sen käyttäjät ja heidän tuottama toiminta? Miten keho (rakennus)
suhtautuu käyttäjien tekemiin valintoihin – tatuointeihin iholla,
peseytymättömyyteen (grafitteihin, siivoukseen)?
Ilmanvaihtosuodattimien
vaihtamattomuus, koneiden väärät käyntiajat, rasvasäiliön tyhjentämättömyys, taajuusmuuttajien
manuaalisäädöt?
Jotkut meistä ovat
narkkareita, alkoholisteja, tupakoitsijoita. Jotkut hyppivät silloilta
(laskuvarjon kanssa ja ilman). Onko heidän VAK sekaisin? Onko heitä huollettu?
Alkaako rakennus
reagoida - homehtua, rapistua, vuotaa jos sitä ei hoideta? Jokainen meistä
käynee silloin tällöin kävelylenkillä tai hoitaa muuten oman kehon
hyvinvointia. Näin saamme raikkaan olotilan ja pystymme jopa psyykkisesti
olemaan tyytyväisiä itseemme – onnistuinpa juoksemaan 5km!
Voiko rakennus
tehdä itse jotain oman hyvinvointinsa eteen? Tuskin, se on kuin ikuinen lapsi,
joka vaatii ulkopuolista hoitoa. Rakennukset eivät pysty itseään korjaamaan,
siihen vaaditaan ulkopuolista apua ja reagointia, joko ennakkoon tai jälkikäteen.
Ihmisen ajatukset
päättävät, että nyt on tehtävä keholle jotain. Samalla logiikalla kiinteistöjen
käyttäjien tulisi reagoida ympärillä rapistuvan rakennuksen ongelmiin. Kertoa
siitä eteenpäin, vaatia toimintaa päättävän tahon puolelta.
Jos kiinteistön
käyttäjät eivät reagoi, rakennuksen aivojen – rakennusautomaatio yhdistettynä
ylläpito-ohjelmistoon – tulee puuttua asiaan. Limbinen järjestelmä ottaa ohjat.
Tajuttomuus muuttuu ylläpitomoodiin, pitäen potilaan hengissä kunnes tulee
lisäapua.
Asioihin tulee puuttua
ennakoivasti, ei jälkikäteen. Rakennuksen olotila tulee pystyä ennustamaan
vähintään viikon päähän käyttäen apuna esim. säätilaa sekä tulevaa
käyttökuormaa. Rakennuksen pitää tietää, mikä olotila sillä oli vuosi sitten
vastaavissa olosuhteissa. Rakennuksen tulee käydä silloin tällöin lääkärissä,
jotta pystytään selvittämään missä mennään elinolosuhteiden kanssa. Mitä
vanhempi rakennus, sitä tiheämpi lääkärivierailu.
Ihmiset ovat
valloittaneet maapallon, koska olemme sopeutuvia. Emme valita ihan joka
asiasta. Tai sitten 3% meistä valittaa kaikesta. Tämä on ongelma rakennuksia
ylläpitäville organisaatioille. Koska palautetta rakennuksen toimivuudesta
tulee kohtalaisen vähän ja se on epätasapainossa laadun suhteen, meillä pitää
olla kyky analysoida rakennuksen teknistä toimivuutta sekä käyttäjien fiilistä
teknisillä ratkaisuilla. Tässä auttaa sisätilapaikannus, erilaiset automaattiset
mittaroinnit (ääni, hiilidioksidi, palkkapäivä, lämpötila, vuodenaika, mieliala,
kasvojen ilmeet, liike, valoisuus, sijainti, työntekijöiden kalenterit…), tiedon
keräys ja sen perusteella tehtävät analysoinnit. Analysointien lopputulokset
ohjaavat kiinteistöä – ei huoltohenkilökunta.
Tästä kerätystä
tiedosta rakennuksen tulee oppia käyttäytymään tarpeen mukaisesti. Onko
perjantaisin vähemmän henkilöitä rakennuksessa kuin tiistaisin? Missä osassa
rakennusta he ovat torstaina? Miten optimoin käyttäytymiseni parhaalla
mahdollisella tavalla?
Huoltohenkilökunnan
tehtävä on varmistaa, että tekoäly ei tee idioottimaisuuksia, joita se voi
hyvinkin tehdä. Emme pysty ylittämään ihmisaivojen kapasiteettiä ymmärtämisessä
ja asioiden riippuvuuksien analysoinnissa. Asiansa osaavia huoltomiehiä
tarvitaan aina, jotta pystymme muodostamaan inhimillisen kontaktin rakennuksiin
ja sen käyttäjiin. Paras huoltomies on rakennuksessa, halvempi löytyy
valvontakeskuksesta.
Pääsemme Toimivan
Kiinteistön käyttöön, kun osaamme tehdä toimivan kiinteistön. Näitä
kiinteistöjä on jo tehty useita. Ne eivät näy lehdissä, ne eivät kohoa
tilastoissa. Ne toimivat, kuten ne on suunniteltukin toimivan. Tilaaja on
panostanut siihen, että kokonaisuus on kunnossa.
Miten tähän
päästään? Ei todellakaan antropologian kautta, vaan tekemällä normaali suunnittelutilaus,
asettamalla selvät tavoitteet, valitsemalla suunnittelutiimi, joka ymmärtää
tavoitteet ja osaa tehdä yhdessä töitä. Tilauksen tekijän tulee tietää, mitä
hän haluaa. Sitä ei voi ammattitaitoinenkaan rakennuttajakonsultti kertoa –
pitää olla tunne tekemisestä, jonka tietää oikeaksi.
Tiimi luo yhdessä
tilaajan kanssa rakennuksen, joka täyttää tilaajan tavoitteet. Tiimi ymmärtää,
että elämän tarkoitus ei ole valaa betoniseiniä, vaan saada niiden sisälle
asiakas jota seinä palvelee. Asiakas tarvitsee elinkaariystävällisiä, omiin
tarkoituksiinsa toimivia tiloja toiminnoillensa.
Tarvitsemme
virtuaalisen kiinteistön, jonka avulla ohjataan todellista kiinteistöä. Haluamme
tuottaa toimivia rakennuksia, jossa käyttäjä ja kiinteistö kommunikoivat keskenään.
Tarvitsemme
rakennukseen sielun, joka ylläpitää fyysistä - todellista kokonaisuutta.
Kohti ajattelevaa,
oppivaa rakennusta.
Viikon kuva:
Innovaatiostrategia 2021
Tiedon keruu - Visualisointi - Analysointi - Raportointi - Ennustaminen - Oppiminen - Ajatteleva kiinteistö - Fyysisen kiinteistön ohjaaminen. Tekoäly.
Virtuaalinen kiinteistö, missä
käyttäjä ja rakennus kommunikoivat keskenään
