Onko rakennuksella Sielu?

Perinteisen vertauksen mukaisesti rakennuksen LVIS-tekniikka vastaa ihmiskehon verisuonia, keuhkoja, hermoja. Rakennusautomaation vastine on löytynyt aivoista, joskin nykytietämyksellä pari valvonta-alakeskusta taitaa löytyä viemäröintijärjestelmästäkin.

Missä on rakennuksen Sielu?

Onko se henkistä höpinää vai muodostuuko se pienten teknisten järjestelmien yhteistoiminnallisuudesta? Uskommeko, että rakennuksella on Sielu – kuolleella, elottomalla betoni- ja rautakasalla?

Onko rakennuksen Sielu sen käyttäjät ja heidän tuottama toiminta? Miten keho (rakennus) suhtautuu käyttäjien tekemiin valintoihin – tatuointeihin iholla, peseytymättömyyteen (grafitteihin, siivoukseen)?

Ilmanvaihtosuodattimien vaihtamattomuus, koneiden väärät käyntiajat, rasvasäiliön tyhjentämättömyys, taajuusmuuttajien manuaalisäädöt?

Jotkut meistä ovat narkkareita, alkoholisteja, tupakoitsijoita. Jotkut hyppivät silloilta (laskuvarjon kanssa ja ilman). Onko heidän VAK sekaisin? Onko heitä huollettu?

Alkaako rakennus reagoida - homehtua, rapistua, vuotaa jos sitä ei hoideta? Jokainen meistä käynee silloin tällöin kävelylenkillä tai hoitaa muuten oman kehon hyvinvointia. Näin saamme raikkaan olotilan ja pystymme jopa psyykkisesti olemaan tyytyväisiä itseemme – onnistuinpa juoksemaan 5km!

Voiko rakennus tehdä itse jotain oman hyvinvointinsa eteen? Tuskin, se on kuin ikuinen lapsi, joka vaatii ulkopuolista hoitoa. Rakennukset eivät pysty itseään korjaamaan, siihen vaaditaan ulkopuolista apua ja reagointia, joko ennakkoon tai jälkikäteen.

Ihmisen ajatukset päättävät, että nyt on tehtävä keholle jotain. Samalla logiikalla kiinteistöjen käyttäjien tulisi reagoida ympärillä rapistuvan rakennuksen ongelmiin. Kertoa siitä eteenpäin, vaatia toimintaa päättävän tahon puolelta.

Jos kiinteistön käyttäjät eivät reagoi, rakennuksen aivojen – rakennusautomaatio yhdistettynä ylläpito-ohjelmistoon – tulee puuttua asiaan. Limbinen järjestelmä ottaa ohjat. Tajuttomuus muuttuu ylläpitomoodiin, pitäen potilaan hengissä kunnes tulee lisäapua.

Asioihin tulee puuttua ennakoivasti, ei jälkikäteen. Rakennuksen olotila tulee pystyä ennustamaan vähintään viikon päähän käyttäen apuna esim. säätilaa sekä tulevaa käyttökuormaa. Rakennuksen pitää tietää, mikä olotila sillä oli vuosi sitten vastaavissa olosuhteissa. Rakennuksen tulee käydä silloin tällöin lääkärissä, jotta pystytään selvittämään missä mennään elinolosuhteiden kanssa. Mitä vanhempi rakennus, sitä tiheämpi lääkärivierailu.

Ihmiset ovat valloittaneet maapallon, koska olemme sopeutuvia. Emme valita ihan joka asiasta. Tai sitten 3% meistä valittaa kaikesta. Tämä on ongelma rakennuksia ylläpitäville organisaatioille. Koska palautetta rakennuksen toimivuudesta tulee kohtalaisen vähän ja se on epätasapainossa laadun suhteen, meillä pitää olla kyky analysoida rakennuksen teknistä toimivuutta sekä käyttäjien fiilistä teknisillä ratkaisuilla. Tässä auttaa sisätilapaikannus, erilaiset automaattiset mittaroinnit (ääni, hiilidioksidi, palkkapäivä, lämpötila, vuodenaika, mieliala, kasvojen ilmeet, liike, valoisuus, sijainti, työntekijöiden kalenterit…), tiedon keräys ja sen perusteella tehtävät analysoinnit. Analysointien lopputulokset ohjaavat kiinteistöä – ei huoltohenkilökunta.

Tästä kerätystä tiedosta rakennuksen tulee oppia käyttäytymään tarpeen mukaisesti. Onko perjantaisin vähemmän henkilöitä rakennuksessa kuin tiistaisin? Missä osassa rakennusta he ovat torstaina? Miten optimoin käyttäytymiseni parhaalla mahdollisella tavalla?

Huoltohenkilökunnan tehtävä on varmistaa, että tekoäly ei tee idioottimaisuuksia, joita se voi hyvinkin tehdä. Emme pysty ylittämään ihmisaivojen kapasiteettiä ymmärtämisessä ja asioiden riippuvuuksien analysoinnissa. Asiansa osaavia huoltomiehiä tarvitaan aina, jotta pystymme muodostamaan inhimillisen kontaktin rakennuksiin ja sen käyttäjiin. Paras huoltomies on rakennuksessa, halvempi löytyy valvontakeskuksesta.

Pääsemme Toimivan Kiinteistön käyttöön, kun osaamme tehdä toimivan kiinteistön. Näitä kiinteistöjä on jo tehty useita. Ne eivät näy lehdissä, ne eivät kohoa tilastoissa. Ne toimivat, kuten ne on suunniteltukin toimivan. Tilaaja on panostanut siihen, että kokonaisuus on kunnossa.

Miten tähän päästään? Ei todellakaan antropologian kautta, vaan tekemällä normaali suunnittelutilaus, asettamalla selvät tavoitteet, valitsemalla suunnittelutiimi, joka ymmärtää tavoitteet ja osaa tehdä yhdessä töitä. Tilauksen tekijän tulee tietää, mitä hän haluaa. Sitä ei voi ammattitaitoinenkaan rakennuttajakonsultti kertoa – pitää olla tunne tekemisestä, jonka tietää oikeaksi.

Tiimi luo yhdessä tilaajan kanssa rakennuksen, joka täyttää tilaajan tavoitteet. Tiimi ymmärtää, että elämän tarkoitus ei ole valaa betoniseiniä, vaan saada niiden sisälle asiakas jota seinä palvelee. Asiakas tarvitsee elinkaariystävällisiä, omiin tarkoituksiinsa toimivia tiloja toiminnoillensa.

Tarvitsemme virtuaalisen kiinteistön, jonka avulla ohjataan todellista kiinteistöä. Haluamme tuottaa toimivia rakennuksia, jossa käyttäjä ja kiinteistö kommunikoivat keskenään.

Tarvitsemme rakennukseen sielun, joka ylläpitää fyysistä - todellista kokonaisuutta.

Kohti ajattelevaa, oppivaa rakennusta.

Viikon kuva:

Innovaatiostrategia 2021

Tiedon keruu - Visualisointi - Analysointi - Raportointi - Ennustaminen - Oppiminen - Ajatteleva kiinteistö -  Fyysisen kiinteistön ohjaaminen. Tekoäly.

Virtuaalinen kiinteistö, missä käyttäjä ja rakennus kommunikoivat keskenään