Lisätty todellisuus

Välillä pääsee / joutuu hankkeisiin, joissa tapahtuu jotain hienoa.

http://virtual.vtt.fi/virtual/proj2/multimedia/

Augmented Reality on  "lisätyn todellisuuden" tekniikka, jossa suomessa professori Charles Woodward luo uusia lumia siihen tahtiin, että kohta (no, muutamia vuosia) nähdään ihmeitä tapahtuvan myös kiinteistöjen ylläpidossa.

Ajattelepa, että otat käsiisi iPadin ja osoittelet sillä alakattoa. Omenahärveli kuvaa alakattoa ja siihen kuvaan lisätään kohteen tietomalli ohjelmallisesti. Näet alakaton sisään.

Voit kysyä iPadissa näkyvältä kanavalta, mihin järjestelmän se kuuluu. Voit nähdä, missä huollettava ilmavirtasäädin todella on.

Mitäpä jos kuvataankin tilaa, ja nähdään sen todellinen, mitattu lämpötila  ja verrataan sitä vaatimusmallin lämpötilaan, tämänhetkisellä ulkolämpötilalla... täyttyykö arvot?

Seuraava steppi on lisätä samaan systeemiin automaatiojärjestelmän tiedot. Millä ilmavirralla ilmavirtasäädin on tarkoitettu toimivan (tulee tietomallista)? Millä ilmavirralla se nyt toimii (tulee automaagiojärjestelmästä).

Kuulostaa Star Trekiltä, mutta tämä todellisuudessa ei olla kuitenkaan kaukana Hollywood -todellisuudesta. Puuttuu vain "hieman" tutkimusta sisätilojen paikannustekniikasta sekä jostain pitäisi saada tietomalli, joka vastaa todellisuutta.

Mitäpä jos kävelisi iv-konehuoneeseen, ja härvelin läpi näkyisi punaisella vilkuvalla värillä ne laitteet, jotka eivät toimi suunnitelluilla arvoilla? Tai ovat muuten epäkurantissa mielentilassa. Tämä selviää kyllä jo nykyisinkin helposti automaatiojärjestelmän kautta, mutta toisi ruohonleikkaaja-kiinteistönhuoltajille hieman enemmän konkretiaa taloteknisen järjestelmän toimivuuteen.

Lisätyn todellisuuden edut tietomallien hyötykäytössä ovat erinomaiset. Nyt pitää vain osata erottaa hype todellisesta tarpeesta. Voisi olla mahdollista nähdä esim. työmaaoloissa tyhjää, juuri valmistunutta käytävää kuvattaessa sinne tulevat talotekniset asennukset. Tai sama juttu IV-konehuoneessa.

Onko siitä kuitenkaan mitään muuta hyötyä, kuin ensivaikutelman WOW-efekti...? En tiedä, mutta hieno juttu tuo olisi...

Kun näin ensimmäisen kerran pörssifirman vuosikatsauksen alkusivuilla toimitusjohtajan nousevan juttelemaan menneesta ja tulevasta kuten Prinsessa Leia Star Warsissa, luulin näkeväni näkyjä.

Sitten heräsin, ja tajusin, että LVI-suunnittelu on parasta, mitä ihmisen uralle voi tapahtua.
.
Testatkaa itse:
Printaa tämä papreille:
http://virtual.vtt.fi/virtual/proj2/multimedia/TechOutlook2020.pdf
laita se pöydälle, ja kuvaa läppärin tms. kameralla sitä tämän sivun kautta:
http://www.dnv.com/moreondnv/research_innovation/foresight/outlook/video.asp

Miten suunnitellaan alakatto?

Tässä blogissa piti kertoa, että mitä tarkoittaa IDM / MVD -lyhenteet, mutta ajattelinkin kertoa, miten suunnitellaan alakatto.

En tiedä, kumpi on tärkeämpi asia (siis prosessikaavio alakaton suunnittelusta) vai konkreettinen työjärjestys ja sisällöntuotto ongelman ratkaisemiseksi.

Olen aivan täynnä projekteja, joissa yhdistelmämallitarkastelussa talotekniset komponentit eivät osu oikeaan paikkaan alakatoissa. Joko ne ovat 5mm (luit oikein, viisi millimetriä) liian korkealla tai sitten puhallinkonvektorin reunalista tulee 600x600 ruudussa valaisimen päälle - ne eivät siis voi olla vierekkäin.

Puhumattakaan kaiuttimesta, jonka läpi on tulossa sprinklersuutin samassa kohdassa.

Ja miksi näin? No jospa arkkitehdille olisi annettu edes jonkinlainen mahdollisuus tehdä 

alakattosuunnittelu talotekniikkasuunnittelijan tietojen pohjalta?

Nyt hän saa jotain tietomalleja, joista ei selviä päätelaitteiden paikka tai ne ovat ainakin aivan kummallisissa paikoissa (siis arkkitehdin mielestä). Sen jälkeen nuori, juuri valmistunut arkkitehti joutuu laittamaan tate-komponentit paikoilleen. Koulussa tälle arkkitehdille on iskostettu päähän taiteellisuutta ja kokonaisuuden hallintaa - hän päättää, hän tietää.

Jälleen kerran on unohdettu suunnittelu ja vaiheistus. Projektin vetäjille alakattoasiat ovat yksi pieni vaihe projektissa, joka menee perinteisesti aina väärin. Se on kuin reikäkuvat, aina piikataan.

Eräs Skanskan (iso)johtaja on kuulemma sanonut jotain tähän tyyliin: "Rakentaminen on helppoa. Niin kauan kun valetaan enemmän kuin piikataan, niin se on taloudellisesti kannattavaa". Tämä siis täyttä kuulopuhetta eikä firmakaan välttämättä ole oikea.

Alakatoissa muutostyöt ovat onneksi helpompia, mutta muistan itsekin olleeni työmaalla pohtimassa miten kamat saadaan mahtumaan määrättyyn tilaan tai paikkaan. Näistäkin tupakinmittaisista tuumaustauoista voi päästä eroon noudattamalla näitä ohjeita:

Yleissuunnitteluvaihe

1. TATE tekee 2d-leikkaukset, joiden perusteella saadaan alakattokorko

2. ARK ja RAK tekee 3D-mallihuoneen tai -alueen jonne yhteistyössa arkkitehdin kanssa TATE mallintaa päätelaitteet alakattoon. Huomioi se, että ennen mallinnusta on tästäkin alueesta tehty 2d-leikkaus TATE:n toimesta.

3. Molemmat vaiheet tehdään keskustelevasti, suunnitelmallisesti. Ei mitään "tässä on 

tiedosto, piirtele siihen", vaan istutaan saman pöydän viereen ja jutellaan - suunnitellaan.

Toteutussuunnitteluvaihe

1. TATE istuu arkkitehdin kanssa alas palaveriin ja varmistetaan, että yleissuunnitteluvaiheen ratkaisut pätevät vielä. Alakattomaailma tarkennetaan, eli minkätyyppisiä alakattoja olisi tulossa. Avattavuus, huollettavuus, avoimeisuus, luukut jne. käydään läpi.

2. TATE skissaa, kertoo, perustelee ja pyörittelee arkkitehdille perusratkaisut erilaisiin 

tilatyyppeihin. Kertoo reunaehdoista. Vähintään kaikki toistuvat perusratkaistut tulee käydä läpi, mielellään koko rakennus.

3. Arkkitehti piirtää (huom - ei mallinna) alakattopiirustuksen. 2D-alakattopiirustuksessa on kaikki tate-komponentit sijoitettu kuten alakattopalaverissa oli sovittu.

4. Arkkitehti mallintaa alakaton oikeaan korkoon, alapinta on halutussa korossa, paksuudessa huomioitu tukirakenne.

5. TATE mallintaa omat komponentit 2d-alakattokuvan mukaisesti x-y suunnassa oikeaan paikkaan ja 3d-alakattomallinnuksen kanssa korkeusasemaltaan oikeaan paikkaan.

Ym. prosessi toimii teknisesti aina. Valitettavasti suomalainen rakennuttamisprosessi ei tätä metodia tue.

Ja toinen ongelma voinee olla se, että arkkitehtiä sekä tate-suunnittelijaa ei kiinnosta siirtää tätä suunitteluvaihetta toteutussuunnitteluvaiheen alkuun, vaan haluaisivat tehdä sen loppupuolella "kun kaikki asiat on löytäneet paikkaansa". Aivan hölmö peruste.

Tiedän, että ammattilaiset osaavat tehdä päätelaite -ja valaisinsijoitukset ennen kuin mitään on mallinnettu.

Joku voi ihmetellä, miten ym. liittyy tietomallinnukseen. Voin kertoa, että sen on juuri tätä. Tietomallinnus on prosessimuutos rakennus- ja infrateollisuudessa. Tietomallinnus ei ole cad-softan jatke, sillä ei ole juuri mitään tekemistä alakattojen mallintamiseen. Softat ovat vain työkaluja muiden työkalujen joukossa.

Ei saa hämääntyä tietomallinnus -sanasta. Kyse on kuitenkin vain suunnittelusta, rakentamisesta ja kiinteistöjen ylläpidosta.

Helppoa.

Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, IDM ja MVD:

http://buildingsmart.com/standards/mvd/model-view-definitions-mvd/mvd-process

http://idm.buildingsmart.no/confluence/download/attachments/446/IDM2_Methodology.pdf

http://iug.buildingsmart.com/idms

Open BIM Blues

Kitaramusiikki on aina ollut lähellä sydäntäni ja nyt OpenBIM -porukka on tehnyt hienon promootion tietomallinnuksen hienouksista.

Onneksi olkoon, Graphisoft, Tekla, DDS ja muut .

(suora linkki: http://www.youtube.com/watch?v=3-TaMp4_Nfo)

Talotekninen suunnittelu erään firman silmin

En malta olla mainostamatta työpaikkani Olof Granlundin tekemää 50v juhlakirjaa firman taipaleesta talotekniikan piirissä 1900 -luvun puolivälistä tähän päivään asti.

Kirja on luettavissa nettisivujemme kautta PDF-versiona. Ihan kaikkea ei ole tämän blogin kirjoituspäivänä vielä julkaistu, mutta luettavaa on kuitenkin jo ihan riittävästi.

Opus taustoittaa mielestäni hienosti taloteknisen suunnittelun kehitystä sekä antaa kuvan insinööritoimiston työnkuvan muutoksesta nykysuomessa.

Perusasia ei ole kuitenkaan muuttunut. Suunnitteluinsinööri haluaa olla tilaajan paras asiantuntija ja ajaa toimeksiantajan etuja annetussa tehtävässä.

Iso kunnia kirjan tekemisestä menee Rakennusneuvos Reijo Hänniselle (periaatteessa eläkkeellä), Tuotekehitysosaston vetäjälle Markku Jokelalle (kenties eläkkeellä) ja jokaisen alan monitoimimiehelle Harri Aavaharjulle (suomen nuori toivo jazz-trumpetistien piirissä).

TATE-suunnittelu ja luonnosvaihe

Huomasin vuoden 2010  lopulla, kuinka tyhmä olen.

Luulin, että kaikille suunnitteluosapuolille ja tilaajille on jo selvää se, että nykyisenkaltaista suunnitteluprosessia noudattamalla TATE-suunnittelija ei voi tehdä luonnosvaiheessa koko rakennuksen kattavaa tietomallia. Asiastahan on puhuttu vasta noin 10 vuotta.

Kunnes käsiin tippui muutamia tarjouspyyntöjä, joissa pyydettiin talotekniikan massaluetteloita sekä ehdotus-, että yleissuunniteluvaiheen lopussa. Vähän aikaa meni kelatessa, että mitäköhän niissä oikeasti tarkoitetaan?

Jos TATE-suunnittelija osaisi suunnitella kohteen luonnosvaiheessa, niin mihin tarvitaan toteutussuunnitteluvaihetta?

Vuoden 2011 missioni näyttää olevan tämän lauseen toistaminen: "Suunnitellaan ensin, mallinnetaan sitten". Tuo ei tarkoita sitä, ettäkö mallinnus olisi turhaa - ei tietenkään. Mutta ennen mallintamista pitää miettiä. Pitää arpoa eri vaihtoehtoja. Vaihtoehtoiset ratkaisut ovat niin yleismaailmallisia asioita, että ei niitä kannata mihinkään mallintaa.

Kollegani sanoi hyvin: "Ehdotussuunnittelu on sitä, että poltetaan tupakkaa ja juodaan konjakkia". Olen täsmälleen samaa mieltä. Siinä vaiheessa pallotellaan ideoita, keskustellaan ja ihmetellään. Joku ehdotus voi jalostua jopa skissiksi asti. Tai ainakin lauseeksi muistioon.

Kun voittanut ehdotus on muotoutunut, sitä aletaan tarkentaa. Simuloidaan olosuhteita, energiaa jne. Tutkitaan, toimiiko vaihtari. Jos ei toimi, niin muutetaan sitä hieman. Mallinnetaan vaikkapa mallihuone. Sen voisi vaikkapa visualisoida, jotta käyttäjäkin tajuaisi, mitä on saamassa. He voisivat vaikuttaa asioihin, kun juna ei ole mennyt vielä  ohi.

Kun ollaan päästy eteenpäin, niin aloitetaan yleissuunnittelu. Mennään vielä pidemmälle vaihtoehdon tutkimisessa. Mutta ei tehdä missään nimessä koko rakennuksen kattavaa TATE-verkostoa.

Yleisuunnitteluaika on TATE-puolelta avustavaa suunnittelua. Autamme rakennesuunnittelijaa ja arkkitehtiä, jotta he saavat omat mallinsa tehtyä. Kerromme tilavaraukset, kerromme reititykset jotta ei tule yllätyksiä palkistojen kanssa.

TATE-tekee 2D-leikkauksia. Kyllä, luit oikein. 2D-leikkaus. Siis ei mallista otettu, vaan sellainen perinteinen, piirretty leikkaus. Sen avulla  kerromme esim. alakattokorot. Hyvässä projektissa yleissuunnitteluvaiheen 2D-leikkaukset pätevät myös toteutussuunnitteluaikana. Niiden perusteella 5 TATE-mallintajaa voivat aloittaa omien järjestelmiensä mallintamisen siten, että verkostot eivät törmäile. Kaikilla on selvä reitti, missä korossa kulkea.

Kun TATE-suunnittelijalta vaaditaan "mittatarkkaa ja virheetöntä mallia" (ei muuten voitu jättää tarjousta tuosta kohteesta) niin toivoisin, että suunnitteluvaiheiden sisältöä kunnioitettaisiin. Eri suunnittelualojen vaiheistus ei ole olemassa ihan turhaan hyvässä suunnittelunohjauksessa.

Revit IFC rajapinta Open Sourceksi

Nyt kuuluu kummia Autodeskin tehtaalta.

Revitin IFC rajapinta on aukaistu ja jokainen pääsee koodaamaan omia lisäyksiä siihen:
http://sourceforge.net/projects/ifcexporter/

Tämä ei ole mikään krakkeriversio, vaan Autodeskin virallinen aukaisu:
“For several years now, our customers have been asking for greater flexibility with the Revit IFC file format output,” said Jim Lynch, vice president, Building and Strategic Technology Group, Architecture, Engineering and Construction Solutions, Autodesk. “The decision to release the Revit IFC exporter code as open source furthers our ongoing commitment to support the IFC standard, and marks the latest demonstration of the Autodesk drive to encourage full data exchange within a Building Information Modelling workflow.”

Suomalaiset "Isot Pojat" latasivat kehitysympäristön - ensimmäinen kommentti oli, että "ei siellä DLL:ssä mitään ollut". No, voipi olla pojat ei vaan osanneet... seurataan mielenkiinnolla kehitystä.

Mielenkiintoiseksi asian tässä tekee myös se, että tunnetusti Revitissä on ollut ehdottomasti huonoin rajapinta IFC-exportissa verrattuna muihin isoihin bim-softiin.

Sanooko Autodesk vuoden päästä, että, "Sorry, ei mahda ongelmille mitään, koska se on open sourcea ja vaikea valvoa jne. käyttäjät ei tee tarpeeksi hyviä rajapintoja..." vai jatkavatko he itse ifc-rajapinnan kehittämistä?

Oletan, että tottakai adesk jatkaa kehittämistä itse, muuten menee pohja pois koko touhulta. Tällä tavalla he saavat hienosti selville, kuka koodari osaa IFC:tä (ja rekrytoida heidät), ja he saavat kenties toivottavasti vihdoinkin toimivaa koodia - ilmaiseksi.

Tunnettuahan on, että AutoCAD Architecturen IFC-kehitystiimi on erillään Revitin IFC-rajapinnan kehitystiimistä. Tai tiimistä on vaikea puhuia, jos yksi kaveri on tehnyt sitä... kohta niitä lienee siis 3-5 kaveria.

Väittäisin tätä systeemiä jopa nerokkaaksi.

Ja voipi olla mahdollisuus jopa siihen, että me loppukäyttäjät jopa hyödymme tästä.

Viikon koodi:

Tämä kuuluu kuulemma IFC-tiedostoja lukevan ohjelman ensimmäisille riville:

"If Revit then End"

Betatestausta lisenssirahoilla

On se vaan hienoa olla cad-softafirmojen betatestaajina, maksaen täydet lisenssihinnat ja sen päälle vielä vähän extrajuttuja, joita softafirma on suuressa viisaudessaa halunut firmalta vaatia. (extrat eivät ole tämän blogin aihe, mutta voisi näistä ylimääräisistä maksuistakin jotain joskus kirjoittaa...)

Viimeisin ongelma tuli eteen Autodesk Navisworks 2012 päivitysten kanssa. Eipä se sitten ollutkaan yhteensopiva version 2011 kanssa.

Menin siihen lankaan, että kuvittelin jonkun Autodeskillä avanneen 2011 versiolla tehdyn yhdistelmämallin (nwf, jossa nwc -tiedostoja linkitttynä) 2012 versiolla, mutta taisin olla väärässä. Eivät varmaan olleet avanneet. Tai sitten heillä on laittomat versiot omissa koneissaan, jotka eivät tutki lisenssejä jne.

Tässä hätäisimmille ongelman ydin:
http://beyonddesign.typepad.com/posts/2011/06/nwc-files-cant-be-loaded-in-navisworks-2012-nwfs-.html

Lopputuloksena työpaikallani kaikki 2011 versiolla tehdyt nwffät pitää deletoida, tehdä uudet nwc:t kaikista malleista ja tehdä uudet nwffät, uusilla linkityksillä, uusillä näkymillä, uusilla värityksillä, uusilla animaatioilla jne.

Yhdistelmämallien lukumäärä lähenee sataa, ajallinen menetys arviolta 300 tuntia.

Jälleen sama kysymys: Kenelle saan lähettää laskun?

Navis 2012 julkaistiin muistaakeni huhtikuussa 2011. Miten on mahdollsita, että vieläkään ei ole service packia tähän ongelmaan olemassa...? (Syyskuun 3,  2011).  Mitä softafirmat ajattelevat heidän asiakkaidensa softilla tekevän...? Leikkivän jotain kivoja juttuja?

Voin paljastaa heille salaisuuden. Niillä softilla tehdään töitä. Laitetaan kone aamulla päälle, aukaistaan ohjelmat ja mallinnetaan päivä. Sitten se kone suljetaan ja sama juttu seuraavana aamuna.

Yleensä viikonloppuna kone olisi kiinni, mutta kun softan aiheuttamia ongelmia on pitänyt viikolla selvitellä, voi olla, että pitää vielä tulla viikonloppuna paikkaamaan aikataulua.

Tekla, Graphisoft: tehkää pliis HVAC/E -softa!
Ei se DDS tai Plancal niin hyvä kuitenkaan ole.

Päivitys 9.9.2011:
SP1 on julkaistu.
Asennus lähee "Multilingual" versiona win7 64bit english koneessa hienosti saksankielisenä...:

Saapa nähdä, korjaako se kuvaamaani ongelmaa. Adeskin mukaan korjaa, mutta arvaa uskonko - testataan kunhan pääsen sekoittamaan jonkun projektityöntekijän koneen. Ja sitten asennetaan softia mallinnusajalla taas uudelleen.