CAD-softat ja 3D

Geometrialtaan onnistuneen tietomallinnuksen edellytyksenä on yhdistelmämallin luominen heti suunnittelun alkuvaiheissa.

CAD-softia käyttävät suunnittelijat tietävät, että markkinoilla ei löydy sovellusta, joka toimisi tietomallien rakentamistyökaluna ja samaan aikaan kokonaisuutta hallitsevana yhdistelmämallisovelluksena.

Jos joku teille väittää, että käyttää omaa cad-softaansa yhdistelmämallien tarkastelutyökaluna, hän on joko softamyyjä tai ammattitaidoton turisti.

Kun rakennuksen pinta-ala on luokkaa 4.000m2 tai suurempi, alkaa cad-softista potku lopppua, jos siihen tungetaan kaikki suunnittelualat - joko suoraan objekteina (miten päivitetään?) tai viitekuvatekniikoilla (näkyvät cad-softassa yhtenä isona mötikkänä). 

RYM Oy:n DRUM -hanke (http://www.rym.fi/tutkimusohjelmat/PRE/drum/) on mielenkiintoinen tekniikka, joka jollain tasolla toivottovasti lyö itsensä läpi. Valitettavasti osa meistä elää kuitenkin Autodesk -maailmassa joten olen erittäin skeptinen tekniikaltaan hyvien ajatusten löytämistä perille näihin softiin. Onhan yleisesti tiedossa, että paras tekniikka ei takaa markkinajohtajuutta tai läpimurtoa - sen takaa iso markkinointikoneisto.

Miten sitten tänä päivänä esimerkiksi TATE-suunnittelija voi toimia 3D:ssä, jos käytetty cad-softa ei sitä tue?

Pitää ottaa käyttöön joku apusofta, esim. Navisworks, Solibri, BIMsight, CadFaster tms. Sitten cad-softan tiedostot linkitetään kiinni valittuun apuohjelmistoon. Formaattina esim. dwg, ifc, nwc tai joku muu.

Ym. asia kuulostaa yksinkertaiselta, mutta matkassa on paljon mutkia edessä. Käytettäessä esim. MagiCADiä, ei ko. yhdistelmämallisoftiin voida suoraan linkittää dwg-tiedostoja. Tämä siksi, että magi käyttää proxyobjekteja. Jotta 3D-informaatio saataisiin siirtymään yhdistelmämallisoftaan, tulisi magicadissä ensiksi laittaa "3D-tila" päälle ja sitten tallettaan dwg + päivittää yhdistelmämallisofta lukemaan päivitetyt tiedostot.

Ja kun yhdistelmämallisoftassa on kiinni 20-50 dwg-tiedostoa, voi vain kuvitella kuinka kauan se kestää.

Ja kun viisi kollegaa mallintaa tietenkin samaan aikaan jotain toista osa-aluetta rakennuksessa, niin he eivät ole välttämättä tallettaneet omia osuuksiaan 3D-tilassa -> lopputuloksena yhdistelmämallisoftassa näkyy vain 2d-tietoa näiltä osin.

Entäpä IFC? Ihan toimiva, mutta esim. Navisworks ei osaa käyttää ainakaan magicadin värejä (kaikki menee valkoisena sisälle). Lisäksi IFC:n teko ja lukeminen kestää isommassa kohteessa liian kauan aikaa jolloin sen käyttö ei ole riittävän tehokasta, kun puhutaan lähes reaaliaikaisesta mallien päivitettävyydestä. 

IFC on hyvä formaatti, kun siirretään tietoa esim. projektipankin kautta muille suunnitteluosapuolille. Toimiston päivittäisenä, sisäisenä tiedonsiirtoratkaisuna se on liian massiivinen / hidas.

Toimivimmaksi ratkaisuksi Autodesk -maailmassa ehdottaisin kantapään kautta oppineena yhdistelmää magi + nwc + navisworks. Tällä tekniikalla yhdistelmämallin päivitys esim. minuutin välein on mahdollista ja takaa mallintajalle lähes reaaliaikaisen 3D-näkymän kokonaisuuteen. 

Isotkin kohteet pyörivät, päivitysten nopeus on riittävä, joskaan ei tehokas isoissa kohteissa. Aina menee jossain kohtaa raja sille, koska pitää suunniteltava kohde pilkkoa pienempiin osiin.

Toimivaa softaa ei ole olemassa, sellaisesta ei kannata edes uneksia. On selvitettävä tarjolla olevat vaihtoehdot ja valittava vähiten huono ratkaisu. Lisäksi on oltava rohkeutta luopua vääristä ratkaisuista, kun tekniikka kehittyy jollain muulla alustalla paremmaksi / pidemmälle. 

Viikon kuva:

Autodesk -tuotteet sulassa sovussa. Näköjään tehoa riittää vielä MP3-musiikin pyörittämiseenkin...

Huomioi, että kyseessä on todellinen suunnittelijan työpiste - kolmioviivotin on edelleenkin yksi tietomallinnuksen perustyökaluja.

Miten rakentamisen maailma muutetaan?

Huomauttaisin heti alkuun, että otsikossa on kysymysmerkki.

Olin pari päivää läheisessä kosketuksessa saksalaiseen rakentamiskulttuuriin ja voin todeta, että meillä suomessa asiat ovat hyvin - vaikka haluankin olla mukana muuttamassa suomalaista rakentamiskulttuuria totaalisesti.

Saksalaisten "normaali" tapa antaa kohteesta tarjous on hintakilpailu. Ei laatua, ei energiavertailuja, ei innovaatioita. Yksi hinta, yksi voittaja.

Kun tämä "voittaja" on saatu valittua, alkaa selvittely, mitä tilaaja ihan oikesti haluaa. Siinä voi olla pieni mahdollisuus siihen, että tehtäisiin jotain järkevääkin bulkkirakennuksen sijasta. Yleensä kuulemma ei tapahdu mitään erikoista - sillä hinnalla, jolla ollaan materiaalitietojen perusteella rakennus tarjottu, se tullaan toteuttamaan.

Olen niin rikki ym. tapaan toimia, että en viitsi asiasta enempää kirjoittaa. Palataan otsikon aiheeseen.

Miten rakentamisen maailma muutetaan.

Se lähtee yksilöistä. Jonkun on oltava eri mieltä. Jonkun on saatava muutkin ammattilaiset vakuuttuneeksi siitä, että homma haisee. Sitten nämä muut omalla toiminnallaan ajavat tilanteen siihen pisteeseen, että systeemiä aletaan muuttaa. Meitä on paljon, meissä on voimaa - meidän pitää vain toimia.

Kun suunnittelemme ja rakennamme rakennuksia, meidän pitää oppia tekemään yhteistyötä kaikkien osapuolten kanssa. Työmaan siivooja on yhtä pätevä ammattilainen kuin insinöörikoulutuksen käynyt suunnittelija. Molempia tarvitaan, molemmat tekevät työtä yhteisen päämäärän eteen - tilaajan tulee saada se, mitä he ovat tilanneet.

Arkkitehdin ja tilaajan pitää ymmärtää, että talotekniikka tarvitsee rakennuksesta tiloja. Talotekniset laitteet tulee olla huollettavissa, niihin pitää päästä käsiksi vielä takuuajan jälkeenkin. Tämä on rakennuksen omistajan etu, jonka todellisena valvojana projektissa on pääsuunnittelija.

Kun suunnittelemme rakennuksia, on tietomallinnus erinomaisena apuna faktatiedon tai visuaalisen esittelyn työkaluna. Mutta mikään ei poista sitä velvollisuutta, että meidän rakennusalan ammattilaisten pitää tehdä omalta osa-alueeltamme se tehtävä, mihin meidät on koulutettu. Yhdessä teemme rakennuksia, yksilönä teemme vain projekteja.

Tietomallinnus on prosessimuutos rakennusteollisuudessa. Se ei ole cad-softa, se ei ole tietotekniikkaa. Tietomallinnus on mahdollistaja - muutos ajattelutavassa.

Onneksi pieni osa suomalaisia alan ammattilaisia on hahmottanut tämän asian. Infrapuolella on jo ollut esim. allianssihankkeita. Senaatti kiinteistöt ajaa sitä testimielessä myös rakennuspuolelle.

Allianssihankkeen tavoitteet ovat nopeasti katsottuna aivan kuten IPD / Lean -hankkeen oppikirjasta. Valitaan suunnittelu- ja rakentamisryhmä  laadullisin perustein, asetetaan tekemiselle selviä tavotteita. Tehdään työtä yhdessä, jaetaan riskit ja voitot yhdessä.

Miten tilaaja saa rakennuksensa mahdollisimman edullisella kustannuksella laadusta tinkimättä? Miten se pystytään osoittamaan virtuaalisesti, ennen kuin kaivuri on työmaalla? Miten rakennuksen tekijät saavat sen taloudellisen voiton, joka heille kuuluu kun tavoitteet on saavutettu?

Näihin kaikkiin kysymyksiin on jo vastaukset olemassa. Asia pitää vain konkretisoida todellisen projektin kautta.

Tässä maailmassa minä haluan olla mukana - aktiivisena osapuolena.

Viikon linkki:
http://www.rtk.fi/Download.aspx?id=8345&type=1
Lukekaa ajatuksella... Liikenneviraston uudet linjaukset, Allianssia, PPP-mallia ja vaikka mitä mukavaa.