LVI-suunnittelija on laiska

Yksi asia on vahvistunut muutamien vuosien seurannan ja asioiden pohtimisen jälkeen.

Ne projektit, joissa on geometrialtaan epätarkka LVI-mallinnus johtuu osaltaan siitä, että LVI-suunnittelija on laiskotellut luonnosvaiheessa.

Minulta on usein kysytty, että mitä TATE-suunnittelijat tekevät luonnosvaiheessa? Alan kertoa energiasimuloinneista, järjestelmävalinnoista, laiteluetteloista, palvelualueista jne.

Sitten hahmotan, että usealle arkkitehdille, rakennuttajalle, tilaajalle jne. TATE-suunnittelu on kanavien, putkistojen ja kaapelihyllyjen mallintamista. Ehkä jopa liian suuren iv-konehuoneen ehdottamista. 

Ajatusmaailman ero on suuri. En pysty välillä mitenkään perustelemaan, että vaikka ehdotussuunnitteluvaiheessa ei syntynytkään massoihin perustuvaa kolmea eri vaihtoehtoa koko rakennuksen osalta, niin kyllä kuitenkin jotain on tehty.

On mietitty - suunniteltu - tehty kaaviot, järjestelmät ja ajatus siitä, miten rakennuksen keuhkot, verisuonisto ja hermot tulee tehdä.

Valitettavasti tietomalliohjeissa ja -vaatimuksissa puhutaan enimmäkseen tilavarauksista, päärungoista ja muusta "tilaa" vievästä tekniikasta.

Ja ym. lauseeseen liittyy otsikon mukainen tilanne. TATE-suunnittelijan on todella helppo uppoutua matematiikkaan, kaavioiden ja laiteluettelon luomiseen. Tämä työmäärä harvemmin näkyy ulospäin suunnitteluryhmälle. 

TATE-suunnittelijan tehtävänä on luoda järjestelmiä. Putkistojen, kanavien ja kaapelihyllyjen mallintaminen tulee sen jälkeen.

Jos aika ei enää riitä tilavarausten tekemiseen ja varsinkin tiedonsiirron varmentamiseen arkkitehdille ja rakennesuunnittelijalle, niin ollaan ongelmissa toteutussuunnitteluvaiheessa. Tiedonsiirrolla tarkoitan kommunikointia, keskustelua siitä mitkä ovat TATE:n tilatarpeet. IFC ei liity asiaan mitenkään.

Yleissuunnitteluvaihe on tärkein vaihe TATE-suunnittelussa. Jos TATE (tai LVI) on laiska tässä vaiheessa, niin jatkossa on tiedossa ongelmia.

TATE:n yksi tehtävistä yleissuunnitteluvaiheessa on varmistaa, että ympäristö muokkautuu sellaiseksi, että TATE-verkostot pystytään mallintamaan toteutusvaiheessa oikeaan paikkaan, oikeilla tiedoilla jne. TATE-suunnittelija ei itse tarvitse tämän tekemiseen mallinnusta, mutta muut osapuolet tarvitsevat. Siksi tulee tehdä 3D-mallihuoneita ja -alueita määritellystä osasta rakennusta. Näin ne osapuolet, jotka eivät TATE-suunnittelua tunne / eivät siitä välitä, saavat paremman kuvan TATE:n tilantarpeista.

On helpompi perustella mallin avulla, että kamat eivät mahdu kuin sanoa, että tarvitaan lisää tilaa. TATE:n tulisi tehdä ehdotussuunnitteluvaiheessa sellaisia mallinnuksia, joita ei voida toteuttaa. Asia pitää pystyä perustelemaan muille osapuolille.

Jos tämä perustelu tehdään toteutussuunnittelun aikana, niin LVI-suunnittelija saa mennä katsomaan peiliin. Jos kamat eivät mahdu alakaton sisälle, voi mennä katsomaan peiliin. Ei se ole "arkkitehdin vika", vaan se on TATE-suunnittelijan huolimattomuutta. Asia olisi pitänyt selvittää yleissuunnittelun aikana. Olettaen tietenkin että rakennuksen yleissuunnitteluvaiheen speksit tilojen / rakenteiden suhteen eivät ole muuttuneet eikä arkkitehti ole salaa muuttanut (pienentänyt) sovittuja tilavarauksia. Tai rakennesuunnittelija tunkenut iv-kuilut täyteen tukirautoja.

Miksi TATE ei aina tee ehdotus- ja yleissuunnitteluvaiheessa töitään?

Yksi syy voi olla se, että kohteita hinnoitellaan edelleen vanhojen periaatteiden mukaisesti. Suunnittelun painopiste on siirtynyt hankkeen alkuvaiheeseen (mikä on loistavaa) mutta kenties tarjotun suunnittelun hinta on tehty perinteisesti. Jos tehdään enemmän ja asiakas saa jotain muuta kuin 20v sitten, niin tosiasia on se, että se maksaa myös enemmän.

Enää ei ole tietomallipohjaista suunnittelua.

On vain suunnittelua.

Viikon kuva:

Usko tai älä, tämä on tietomalli