Urakoitsija on (vieläkin?) ystävä

Uusin blogini täällä:

http://energistarakentamista.com/2015/11/23/urakoitsija-on-ystava/

Käytännössä ei ole mitään uutta kirjoitettuna, lähinnä kooste tämän blogin jutuista.

On muuten tällähetkellä vaikeaa toteuttaa otsikon aihetta työelämässä.

Nimimerkillä "hyvä tietomalli vaikeaan kohteeseen -> suunnittelija on syyllinen työmaan ongelmiin"

LVI-alan historiikki 2015

Börje Hagner on tehnyt pienimuotoisen uroteon ja koonnut Suomen LVI-alan historiikin yksien kansien väliin.

Historiikki on ladattavissa mm. täältä:
http://www.ax.fi/?x18668=108099

(päivitys, uusi 2017 versio:
https://www.ril.fi/media/2017/2017-jasenyys/seniorit/2017/lvi-historiikki-2017-borje-hagner.pdf

)

Sisältö teoksessa on aivan uskomaton... hienoa kuvamateriaalia ja oivaltavaa tekstiä. En kyllä ihan vielä ehtinyt kannesta kanteen lukea - veikkaan siinä menevän muutama ilta.

Börje, seuraava sukupolvi kiittää ja kumartaa.

Viikon kuva:

Tiedon epävarmuus

Lähitulevaisuudessa kaikki tieto on pilvessä, ehkä myös 3d-mallit.

Tieto on hajautettu objektitasolle, kuten nyt toimitaan IFC-malleissa. Venttiili tietää olevansa venttiili ja sille on liitetty lisäinformaatiota attribuuteilla. Venttiili tulee tietämään itsestään paljon muutakin, jota ei ole sille erikseen koodattu.

Kun sanon ym. lauseen ylläpidon ammattilaisille, saan sääliviä katseita. Isoa tietomäärää ei pysty kuulemma hallitsemaan ja pikkuosilla ei ole merkitystä kokonaisuuden kannalta. Tietoa pitää pystyä päivittämään, isoa massaa on vaikea (mahdoton) hallita. Minun vastaus siihen on, että pitäisi päästä pois excelistä / perinteisistä hierarkisista tietokantanäkymistä kohti tiedonhallintaa ja sitä kautta koota iso kuva perustuen pienempiin palasiin. Tällä matkalla olen alkukuopassa, työ jatkuu.

Pitää pystyä elämään epävarmuuden kanssa.

Lisäinformaation oikeellisuudesta ei ole mitään määritelmää. Kun luovutan mallini toiselle osapuolelle, toinen osapuoli ei pysty tietämään, mikä tieto on totta, arvausta tai pahimmassa (sekä normaalimmassa) tapauksessa: "Se ohjelma vaan laittoi sen tiedon sinne".

Tässä piilee tietomallien tulevaisuuden suurin ratkaistavissa oleva ongelma.
Olemme ohittaneet sen pisteen, että suunnittelijat eivät osaa käyttää softaa.
Olemme ohittaneet sen pisteen, että mallinnettaisiin vanhalla piirustusprosessilla.
Olemme ohittaneet sen pisteen, että tilaaja ei tietäisi, miten malleja haluaa käyttää rakentamisessa.

Tietomalliselostukset, dokumentit yms. yleismaailmalliset julkilausumat eivät kerro mitään. Tiedon on oltava sisällä objektissa. Jokaisen mutterin pitää tietää minimissään oma syntymäajankohta, kuka minut suunnitelmaan sijoitti, kuka minut muutti, kuka minut deletoi. Kaikille asioille tultava ajankohta objektille. Näitä asioita ei suunnittelija objektille anna, softa hoitaa sen.

Tulemme kohtaamaan ongelmia, kun tietosisältöön ei voi luottaa. En usko, että paperilla olevat taulukkomuotoiset LoDit asiaa selvittävät. Onko se muuten Level of Details vai Development... sen kanssa saa aina hyvin kulumaan puolisen tuntia bim-palavereissa. Eräs proffa esitti, että pitäisi olla LoE, Level of Estimation -> olen valitettavasti samaa mieltä. Nämä asiat pitää olla rakennettuna softaan sisälle, pilveen koko suunnitteluryhmän käytettäväksi. Softan tulee tukea prosessia / suunnitelman kehittämistä, tiedon luonti ja oikeellisuuden arvaus ei voi olla ihmisen viitseliäisyyden varassa.

Vanha viisaus on ollut, että: "Epävarmuuden kanssa on kyettävä elämään". Miksi pitäisi arvata jotain asiaa, jos joku kuitenkin tietää oikean vastauksen? Miksei se tieto voisi olla googlemaisesti semanttisessa webissä josta löydän tiedon muutaman hakusanan avulla?

Kun tähän päästään, minulla tulee olla kyky analysoida, onko saamani tieto totta vai ei. Samalla logiikalla kuin nykyisinkin - etsin googlella tietoa, saan paljon vastauksia joista 98% on turhaa, mutta yleensä ensimmäisten kymmenen vastauksen joukossa on ratkaisu. Tai ainakin kun klikkaan ensimmäistä ratkaisua, pääsen syvemmälle uusiin mahdollisuuksiin ja sitten löydän haluamani informaation.

Iso muutos on se, että virallista, oikeaa tietoa ei ole olemassa. On vain se tieto, joka on tarjolla siinä hetkessä, kun sitä kysytään. Sillä tarkkuudella, kun se on pystytty toimittamaan ko. projektin vaiheessa.

Tähän ollaan jo otettu ensiaskeleet nykyisessä rakentamisprosessissa. On hyväksytty, että IFC-mallit talletetaan esim. viikoittain työmaan käyttöön. Muutospiirustukset laitetaan kuitenkin harvemmin, kun on tehty "isoja" muutoksia. Työmaalla on siis mahdollisimman ajankohtainen tieto IFC-malleissa, mutta piirustukset laahaavat perässä. En ole kuullut yhdeltäkään työmaalta, että tämä olisi ongelma. Muutospiirustuksia käytetään vain lisälaskujen viitteinä.

Toinen esimerkki on energiasimuloinnit. Ne kuuluu tehdä siinä vaiheessa projektia, jossa on mahdollisuus vaikuttaa rakennuksen energiakäyttäytymiseen (hankevaihe/ehdotussuunnittelu). Kukaan ei kuvittele silloin tulevan lopullisia energiankulutustietoja. Mutta saamme eri vaihtoehtojen vaikutukset selville, jonka perusteella voidaan tehdä päätöksiä etenemisestä. Siis paras käytettävissä oleva tieto siinä ajankohdassa kuin simulointi on tehty.

Tarvitsen ohjelmistoja, jotka kommunikoivat toistensa välillä pilven sisällä. Tähän tarvitsen pilviservereitä, jotka hoitavat kommunikoinnin ilman, että minä teen mitään. Minun tehtävä on syöttää parasta mahdollista tietoa pilveen Toisen projektissa mukana olevan velvollisuus on käyttää sitä tietoa, jos sattuu / haluaa sen jostain löytää.

"Jos sattuu / haluaa sen jostain löytää". Mahdoton ajatus perinteisillä sopimusmalleilla.

Viikon kuva:

Yksi näistä palloista (simuloinneista) on oikea vaihtoehto:

Matkaraportti: Norja

Kävin kääntymässä muutaman päivän Norjassa tutustumassa TATE-suunnittelun saloihin IFC:n luvatussa maassa.

Ensialkuun on todettava, että ei huhut Norjan edistyksellisyydestä ole turhia. He ovat noin valovuoden meitä edellä. Tai ehkä kaksi.

Ensimmäinen kohde oli Norconsult, http://www.norconsult.com/ jossa esiteltiin 80.000m2 toimistokohde http://fornebuporten.no/ . Jos suoraan sanotaan, niin oli ihan niin kuin meillä Suomessa oleva iso kohde. Tai ainakaan en päässyt jyvälle erinomaisuudesta.

Toisaalta, mallit, aikataulu ja budjetti oli kunnossa. Suunnittelijalla  oli hyvä yhteisymmärrys urakoitsijan kanssa. Tiedot olivat malleissa standardin mukaisissa paikoissa. Kohdetta oli kuulemma kiva suunnitella. Kaikki hilanvitkuttimet vaatimustenhallinnasta BCF-kommunikointiin oli käytössä.

Toinen kohde oli COWI, http://www.cowi.com/ jossa esiteltiin Oslon lentokentän 120.000m2 laajennusta http://www.airport-technology.com/projects/oslo-airport-terminal-2/ . Kohteen suunnittelijat ja urakoitsijat olivat lentokentän vieressä olevassa toimistorakennuksessa. Oven yläpuolella luki ”T2_Team”.

Astuin sisään toimistoon, infoscreeni löytyi aulasta ja portaiden yläpäästä avokonttori. Mentiin isoon neukkariin, jossa viriteltiin tietokoneet kuntoon ja vaihdeltiin kuulumisia. Kaikki oli kuten IPD –hankkeessa, bigroom kunnossa ja eri osapuolet saman katon alla tekemässä töitä.

Aloitimme palaverin, kaveri esitteli toimintaa hankkeessa. On se vain kummallista, että sellaiset asiat kuin yhteistyö, mallien oikeellisuus, tietosisällön standardisointi ja tiedonhallinta ovat itsestäänselvyyksiä kun kaveri esittelee kohdetta. Monta sellaista asiaa tuli eteen, jossa joku suomalainen olisi pysähtynyt ja esittänyt kuinka hienosti esim. ”ulkoseinien U-arvojen päivittäminen onnistui Revitin ja Excelin linkkauksella”. Nuo jutut oli itsestäänselvyyksiä, eivät erityisen esityksen  arvoisia.

Viikoittain käydään kuulemma läpi, mitä tehdään ensiviikolla ja miten viime viikko meni. Tarkistetaan tietotarpeet ja kerrotaan, mitä ollaan tehty.

Aloin kysellä, että miten te kutsutte tätä avokonttoria - kenties Bigroomiksi? Kaveri ei ollut koskaan kuullut termiä. Vastasi, että tämä on tiimityöskentelytila, ollaan tultu tänne viimeiset 5 vuotta duuniin.

Kysyin, onko tämä IPD tai Allianssi –projekti, jossa ydinryhmä on yhteisvastuullinen tappioista ja voitoista. Kaveri kertoi, että ei tiedä sopimustekniikasta paljoakaan, mutta sellainen käytäntö on, että jos kaikki pärjäävät, niin se näkyy hänen tilipussissa. Eli motivaatio hankkeen onnistumiselle on olemassa. Ei siis pelkästään palkkio firmalle, vaan myös hankkeeseen osallistuville työntekijöille.

Sivuhuomiona se, että hankkeeseen osallistuvien käyntikortitkin olivat hankkeeseen liittyviä – eivät siis oman firman logolla varustettuja pahvinpaloja.

Pitää myöntää, että kuka hanketta on vetänytkään, niin hienosti on onnistuttu hukuttamaan tekniset termit kuten Lean ja IPD pois henkilökunnalta. On osattu tuoda esiin ne elementit, jotka ovat yhteistoiminnalle tärkeitä ilman että ollaan kyllästetytty porukka erilaisilla lyhenteillä, kuten IPD, Lean, BIM, Last Planner jne.

Muita huomioita Norjasta:

- Vaatimustenhallinta. Molemmissa projekteissa käytössä yhteisillä ohjelmistoilla eri suunnitteluosapuolten ja käyttäjien välillä

- Energiasimuloinnit. Lämpöhäviöt, laiteluettelot jne. alkuvaiheen mitoitukset jäivät minulle mysteereiksi. Veikkaan syynä olevan se, että esittelijät olivat toteutusvaiheen kavereita. Kumpikin sanoi käyttävänsä ”rule of thumb” metodia mitoituksissa. Tuo ei voi mielestäni pitää paikkaansa, sen verran oli bimiä esityksissä. Tai sitten ymmärsin jotain väärin.

- Standardisointi. http://www.statsbygg.no/Om-Statsbygg/About-Statsbygg/ ,eli Statsbygg (paikallinen Senaatti kiinteistöt) on julkaissut vuosia sitten omat vaatimuksensa ja niitä noudatetaan yleisesti. Molemmilla firmoilla oli Revit Templatet viritetty omaan prosessin + Statsbyggin vaatimusten mukaisesti. Molemmat firmat (ja NTI CADcentral, www.nticad.no) sanoivat, että templaten tekeminen kunnolla on avain onneen. Jos oikein ymmärsin, niin mallit ovat koneluettavia.

-  Raha. Kyllähän se näkyi, mutta en millään haluaisi sanoa että: ”Onhan se helppoa kun on rahaa”. Ihmiset sitä työtä tekevät. Toisaalta, on se helpompaa kun saa ostettua mitä haluaa esim. ohjelmistolisenssien / tekniikan suhteen…

- 3D. Grafiikan erottaminen tietosisällöstä oli selviö. Eli klikkaamalla objektia tieto pitää tulla jostain pilvipalvelusta. Hienoa saada vahvistus omille luuloille – harmi vain että nämä kaverit tekevät sitä jo käytännössä.

- Yhteistyö. Vaikutti siltä, että urakoitsijan ja suunnittelijan välillä ei ollut isoa rotkoa. Molemmat ymmärsivät toisiansa, tai niin ainakin suunnittelijat minulle kertoivat.

Yritin keksiä jotain negatiivistakin tästä reissusta. Ei meinaa löytyä.

Kenties lopputulema on se, että tulen olemaan työpaikkani kallein henkilö seuraavien 1-5 vuoden aikana - liittyen prosessi-, koulutus- ja ohjelmistomuutoksiin.

 Päivän kuva:

Ilman piristeitä?

TATE määrätiedot kommenttikierrokselle

Pyydän kaikkia kommentoimaan buildingSMART Finland Talotekniikan toimialaryhmän tekemiä ohjeita kosken talotekniikan määrätietojen toimittamista urakkalaskentaan:

http://buildingsmart.fi/uutiset.html?18912

Nyt on mahdollsita vaikuttaa, muutetaan yhdessä prosessia ja tehdään tulevaisuudestamme fiksumpaa - kaikille osapuolille.

Vuoden kuva:

Espoossa Texasin säätiedot

Bigroom vs. Knotworking

Hävettää myöntää, mutta luin vasta nyt tämän Cradlen paperin:

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/42897/ICCEPM_2013_KNOTWORKING_re_submitted.pdf?sequence=2

Olin mukana ko. kohteen tiimissä nro 1, ja Helsingin Yliopiston tutkijoiden havainnot ovat kyllä ihan paikkaansapitäviä.

Vahvistan sen havainnon, että pikkuprojekteihin sopii paremmin Solmu ja Bigroom on isoihin kohteisiin, luokkaa 300M€ tai suuremmat.

Jos tehdään Bigroom, siellä on oltava todellakin paikalla. Ei riitä, että ollaan pari päivää viikossa hengessä mukana. Silloin pitää miettiä hankkeen henkilörakenne / vaiheistus huomattavasti tarkemmin. Solmussa pystyy yleensä löytämään oikeat henkilöt paremmin paikalle.

Solmutyöskentely tyhjentää takin totaalisesti parin päivän jälkeen, sinusta on täysin imetty mehut. Pitää skarpata koko ajan ja olla aktiivinen. Ei sovi kaikille persoonallisuuksille.

Mutta, kun on oikea porukka, tehdään parissa päivässä kuukauden duuni.

Vielä kun saisi tilaajan ja rakennuttajan mukaan solmuun. Lopputulos olisi paljon parempi.


Viikon kuva:

Mitä meiltä pimitetään?

Uusin blogi löytyy tällä kertaa täältä:

http://energistarakentamista.com/