Hyvää Joulua!

En ole uskonnollinen, mutta tämä (ja lastenklinikan kardiologit) lämmittävät Sydäntä:

Joululahjat osoitteeseen:
http://uusilastensairaala2017.fi/joululahjoitus

Hyvää Joulua ja Uutta vuotta!

teroj

Onko Autodesk herännyt?

Maailmassa tapahtuu kummallisia asioita.

Kummallinen asia 1:
Navisworks 2014 osaa lukea IFC-tiedostoista värejä:

Hienoa. about 8 vuotta siinä meni, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Kummallinen asia 2:

Revit 2014 tekee välillä hyvää IFC:tä kustannuslaskenta- / energialaskentanäkökulmasta (spaceboundaryt melkein ok)

Kuulin, että käytössä onkin add-on Revitin päälle (ei siis revitin mukana tuleva ifc-export), jonka toimittaa Autodesk:

http://apps.exchange.autodesk.com/rvt/en/Detail/HelpDoc?id=appstore.exchange.autodesk.com%3aifcexporterforrevit2014%3aen&mode=live

Sitten kuulin, että se on sama softa, jota kehitetään vapaaehtoisvoimin (vrt. blog:

http://tietomalli.blogspot.fi/2011/09/revit-ifc-rajapinta-open-sourceksi.html )

http://sourceforge.net/projects/ifcexporter/

Joo, Autodeskin linkin takana lukee, että on open source, mutta jotenkin on hauskaa, että vapaaehtoiset koodarikaverit linux-tyyppisesti itse tekevät toimivaksi sen, mihin Autodesk ei miljoonillaan pystynyt. Tai halunnut.

Arkkitehdit, ladatkaapa tuo open source ifc-export, niin elämänne ifc-mallien maailmassa helpottuu.

Pitänee kehittää jokin tukiorganisaatio open source -kavereille, ei voi olla pelkää freewarea, hyvästä työstä pitää palkita. Paypal -donaton jos olet tyytyväinen softaan?

Viikon kuva:

Rantatunnelin Bigroom

Pääsin erään puidenhalaus -delegaation (kehityshanke LCIFIN2) mukana tutustumaan Tampereen Rantatunnelin Bigroomin sekä tunnelin suunnittelun ja rakentamisen etenemiseen.

Jälleen kerran allianssihanke, jossa osallistujat kehuvat toimintatapaa - sekä projektijohto että mallintavat henkilöt bigroomissa. Ja tekijät kertoivat rehellisesti myös sen, että tämä toimintatapa ei synny itsestään - siihen pitää panostaa resursseja sekä tilaajan että palveluntuottajan toimesta.

Mutta lopputulos on vaivan arvoinen, avioliittohan vaatii työtä:

Kuulimme vakuuttavan esityksen siitä, miten liian pienen budjetinkin jälkeen saadaan puristettua vielä muutamia miljoonia pois hankkeen kustannuksista. Selviä innovaatioita hankkeen aikana, jälkikäteen kuultuna "helpoilla" ideoilla. Ihan varmaan eivät ole olleet helppoja itse tekijöille, he ovat edelleen suuren paineen alla rakentamisteknisesti sekä poliittisesti. Paikka, jossa tarvitaan todellista johtajuutta ja organisointikykyä.

Muutama esimerkki innovaatioista, jotka tulivat esiin siinä vaiheessa, kun lyötiin  riittävä määrä viisaita päitä yhteen:
- Tunnelin sisäänmenoaukon siirto muutamia metrejä pidemmäksi -> olemassa olevan liikennejärjestelyjen säilyttäminen nykyisellään, ei "tietyömaata" vilkkaassa risteyksessä.
- Olemassaolevan infran käyttö -> sisäänmeno tunneliin "Nääshallin" kautta. Mahdollisuus tehdä tunnelia myös keskeltä, ei vilkkaan tieliikenteen / junaradan katkoa.
jne. jne.

Muita oppeja reissusta oli se, että kaupungin lupaviranomaisten kanssa yhteistyö toimii loistavasti. Kun yhteistyökumppaneina on Liikennevirasto ja pääurakoitsija Lemminkäinen, niin lupa-asioiden käsittelyyn on käytössä sellainen voima, että asioiden läpimenoa voidaan todella edesauttaa sellaisissakin asioissa, joissa normaalitapauksissa olisi kuulemma voinut luovuttaa heti.

Oli mukavaa nähdä samantyyppistä Bigroom -toimintaa Suomessa kuin jenkeissäkin. Oranssitakkisia kavereita kypärä päässä istumassa kulahtaneen villapaitakaverin vieressä ja molemmat sohii näyttöä minkä ehtivät - ratkaisevat jotain asiaa yhdessä.

Toinen mielenkiintoinen asia oli se, että henkilöt jotka olivat bigroomissa, olivat henkisesti töissä "Rantatunnelissa". Eivät siis omissa firmoissaan, vaan olivat perustaneet korviensakin väliin "virtuaalisen yrityksen" perusajatuksen.

Minut yllätti se, että Bigroomissa oli tilaa sen verran kuin tällaisessa tilassa kuuluu ollakin. Avokonttoria tottakai - ihan mukavat tilat verrattuna moneen kulahtaneeseen, normaaliin toimistoon.

Tekniikkaa oli riittävästi, mutta aika vähän seinillä oli kuvia siitä, miten projekti etenee jne. Tai sitten ne ovat lähiverkossa, kuka nyt enää paperille jotain tulostaisi (jenkit tulostavat, jotta turistit näkevät miten KPI tai RFI -tilastot etenevät... joskin heilläkin on uusin tieto ohjelmissa, eikä päivitettynä seinille. Sanoivat, että "Nuo ovat vierailijoita varten...").

Lisäksi oli hienoa kuulla, että ei ole rajoitteita sille, että suunnittelijat tekisivät bigroomissa muitakin projekteja kuin Rantatunnelia. Tämä on erittäin tärkeä asia talotekniikkasuunnittelijoille - varsinkin sähkölle jopa pakollisuus. Suunnittelu ei ole sitä, että kaikilla olisi yhdellä hetkellä 100% työllisyys yhden projektin kanssa. Joku suunnitteleva mallintaja voi tehdä yhtä kohdetta parin viikon verran, mutta heillä on muitakin velvollisuuksia - esimerkiksi hoitaa niitä työmaita, joita he suunnittelivat vuosi sitten. On epärealistista olettaa, että jokainen henkilö voitaisiin sitoa täysin yhden projektin armoille pitkäksi ajaksi.

Tämä koskee kaikilla suunnittelualoilla varsinkin projektinvetäjätasoisia henkilöitä. Pitää olla mahdollisuus hoitaa myös muita asioita joku osa ajankäytöstä. 70-100% ajankäyttö ~vuoden projektissa on täysi mahdottomuus niille henkilöille, jotka vetävät projekteja. Tai sitten, jos tilaaja tuon maksaa, niin vuoden päästä tästä tiedosta voi olla järjestettävissä aikarako, jossa voi sitoutua yhteen projektiin tuolla aktiviteettiprosentilla. On epäreilua muita tilaajia kohtaan sitouttaa henkilöä yhteen projektiin.

Rantatunnelin vetäjien mukaan ei ole ongelmaa siinä, että henkilö istuu bigroomissa, ja tekee päivässä esim. 20% Rantatunnelin töitä sekä 80% muita. Pääasia on se, että hän on käytettävissä jos joku muu henkilö bigroomissa tarvitsee häneltä tietoa - tiedon paikalla oleminen ja saaminen heti vähentää sähköpostien ja puheluiden määrää reilusti.

Tämän lisäksi saavutetaan yhteisymmärrys siitä, miten jonkun asian kanssa edetään. Kaikkihan tietää sen, miten sähköpostit aiheuttavat joskus vain suurempaa sekamelskaa.

Avoimuus oli jälleen ihan toiselta planeetalta, kuin mihin ollaan normaaliprojekteissa totuttu. Kun kyselin projektijohdolta lupaa kirjoittaa reissusta + julkaista kuvia blogissa, niin vastaus oli "Tottakai, ei ongelmia". Yleensä näiden asioiden hoitaminen on hieman vaikeampaa...

Kyllä ainakin minä olen täysin myyty tällaiseen toimintatapaan. Jos olisin rakentamisen tilaaja, en harkitsisi nanosekuntiakaan muunlaista urakkamuotoa.

Tai tietenkin, jos tavoitteeni olisi tapella ja saada lopputulos jota en halunnut, niin tekisin kuten olen ennenkin tehnyt.
.
Viikon kuva:
Muutaman sadantonnin kustannussäästö fläppitaululla - ajatus siitä, että louhitaan tunnelia suuremmaksi ei ehkä heti tuo sitä mielleyhtymää, että kokonaiskustannukset pienenevät.

Kyllä nämä tilat työmaakoppiinkin saa, mutta jos sattuu olemaan työmaan vieressä vapaata toimistotilaa, niin kyllä se on voittajavaihtoehto... keittiönurkkaus ja wc-tilat tarvitaan jokatapauksessa. Ja kunnon ilmanvaihto + jäähdytys. Vaikutti siltä, että Rantatunnelin bigroomiin oli tehtu IV-saneeraus. Uusi, pyörivällä LTO:lla oleva kone kävi eräässä toimistotilan nurkassa.

Tässä neukkarissa on kahden ison näytön videoneuvotteluvarustus.

Ja oma huomio: Tuolit ehdottomasti pyörillä olevia, kuvissa näkyvät tuolit olivat erinomaisia. Jopa minun kokoiselle ylisuurelle erikoiskuljetukselle. 

Ison keskitilan tilannealueen pöydät myös pyörille, jotta se muuuntautuu tarpeeseen sopivaksi palaverin luonteen mukaisesti.

SKOL ry: TATE-tietomalliprosesseja kommentoitavana

SKOL ry:n Talotekniikkaryhmä  käynnisti vuoden 2013 alussa projektin, jonka tarkoituksena on kerätä prosessikuvauksia niistä tietomallisuunnittelun osa-alueista, joissa on havaittu haasteita - ainakin talotekniikan näkökulmasta. Tarkennuksena se, että haasteet eivät ole lakiteknisiä, joku voisi niitä ongelmiksikin sanoa.

Työhon perustettiin paras A-ryhmä, eli kyseltiin SKOLlin taloteknistä suunnittelua harjoittavilta toimistoilta halukkuutta osallistua talkoisiin. Työporukkaan ilmottautui lopulta firmat: AX-suunnittelu, Granlund, Hepacon, Lausamo, Maaskola, Pöyry, Talokeskus, Wise Group ja Äyräväinen.

Rakennepuolen kommentoinneissa kunnostautuivat A-Insinöörit, Finnmap ja Ramboll.
Arkkitehtipuolelta saatiin myös hyviä kommentteja, joiden kautta hiottiin prosessia kaikille yhteensopiviksi.

Prosesseiksi valittiin useiden vaihtoehtojen joukosta:
- Alakattosuunittelu
- Reikäkuvasuunnittleu
- Rakennemallin valmiusastevaatimus ennen TATE-mallinnuksen aloittamista

Kaupanpäälle tuli kuvaus siitä, miten origo laitetan paikalleen ja hieman sanastoa tietomalliteknisistä termeistä (koskien näitä prosessikuvauksia, mitään akateemistä tutkimusta sanastosta ei lähdetty tekemään)

Kommentointiversio prosesseista löytyy SKOLlin sivuilta:
http://www.skolry.fi/talonrakennussektori

Suora linkki kuvaukseen:
http://www.skolry.fi/sites/default/files/SKOL_TATE_prosessikuvauksia_201311.pdf

(edit: linkki lopulliseen kuvaukseen:
http://www.skolry.fi/tiedotteet/talotekniikkasuunnittelun-tietomalliprosessia-p%C3%A4ivitetty-ty%C3%B6njaosta-hyv%C3%A4-sopia-etuk%C3%A4teen )

Käykää lataamassa, lukeaa ja kommentoikaa. Julkaisu tehdään vuoden 2014 alussa.

On tiedossa, että ohjeet ovat tylsää luettavaa ja todellisuudessa niitä katsotaan varmaankin sitten, kun on ongelmia toteutuksen kanssa (=etsitään syyllistä). Mutta rautalankaa on vaikea vääntää, jos sitä ei edes yritä taivuttaa.

 Toivottavasti mahdollisimman moni tilaaja viittaa näihin prosesseihin, kun tilataan tietomallisuunnittelua. Eli kolme lausetta suunnittelun tarjouspyyntöön, joka on tehty  TATE12 tehtäväluettelon mukaisesti:
- Kohde mallinnetaan "Yleiset Tietomallivaatimukset 2012" mukaisesti, viitaten tehtäväluettelossa valittuihin tehtäviin.
- Kohteessa noudatetaan SKOL ry:n tietomallinnusprosesseja (http://www.skolry.fi/talonrakennussektori )
- Tietomallien käyttötarkoitus on: xxx, yyy, zzz

Ja kyllä, tuo tilaus on tehtävä myös ARK ja RAK suunnittelijoille - yhteispeliähän tässä tehdään, ei riitä että yksi osapuoli noudattaa jotain ohjetta.

Viikon kuva:
Alakattosuunnittelua yleis- ja toteutussuunnitteluvaiheessa

BIM vuonna 2013

Minua haastateltiin NSS:n toimesta Plaani -lehteen muutamia viikoja sitten.

Taustana on projekti:
http://www.skolry.fi/tiedotteet/skol-kehitt%C3%A4%C3%A4-talotekniikkasuunnittelun-tietomalliprosesseja

Kun prosessikuvaukset ovat virallisesti julkaisu- / kommentointikelpoisia, laitan linkkiä tänne blogiin.

Lopputulos varmaankin ilmestyy Plaani 2013/4 lehdessä, lisätietoa täältä:
http://nssoy.fi/index.php/plaani

Omalta osalta homma lähti lapasesta, eli kirjoittelin ummet ja lammet toimittajalle. Koko juttu ei voi millään mahtua itse lehteen, mutta tänne blogiinhan se mahtuu... eli alla vastaukseni toimittajan kysymyksiin:

---

                                                                                                                                                            14.10.13                                                                                                                                                  Plaani 4/13

SKOL:n talotekniikkasuunnittelun tietomalliprosessien kehityshanke

Tietomallipäällikkö Tero Järvinen, Granlund Oy

Hankkeen tausta ja tavoitteet?  

• Vuosina 2011-12 päivitettiin Senaatin vuonna 2007 julkaisut tietomallisuunnittelun   vaatimukset ja julkaistiin Yleiset tietomallivaatimukset 2012. SKOL suunnitteli jo tuolloin suunnitteluprosessien kehittämistä edistävää projektia.  Miten nyt valmistuva hanke eroaa  YTV:n ohjeista ja siinä kuvatusta tietomallintamisen suunnitteluprosessista?

Nyt tehtävät ohjeet menevät tarkemmalle, tekniselle tasolle kuin YTV:ssä pystytään menemään. Koska SKOLin prosessikuvauksissa voidaan valita muutamia haasteellisiksi havaittuja prosesseja, niin pystymme rajaamaan näkökulmaa paremmin

• Miten hanke on edennyt ja keitä mukana?

Hanke etenee alkuvuonna asetetussa aikataulussa. Toimimme siten, että minä teen alustavan rungon prosessikuvauksesta ja sitten käymme sen työpajatyyppisesti läpi muiden suunnittelutoimistojen edustajien kanssa. Näin mahdollistamme sen, että näkemys ei jää yhden osapuolen toimintatavoista riippuvaiseksi.

Mukana työpajoissa on ollut henkilöitä suurimmista suomalaisista taloteknisistä suunnittelutoimistoista, mm. Pöyryltä, Wise Groupilta, AX-Suunnittelusta, Hepaconilta, Lausamolta, Maaskolalta, Äyräväiseltä ja Talokeskukselta. Ja tietenkin meiltä, eli Granlundilta.

• Millaisia käytännön ongelmia projektin tavoitteissa mainituista perinteisestä               suunnitteluprosessista ja tiedonvaihtoaikataulusta on aiheutunut?

Tietomallipohjainen suunnittelu on siinä mielessä hieno juttu, että se laittaa suunnittelijat oikeasti ajattelemaan. Jotta asioita voidaan mallintaa fiksusti, tulee asioita ensiksi suunnitella ja aikatauluttaa. Tietomallipohjainen suunnittelu palauttaa siis meidän suunnittelijat ajassa taaksepäin ja tuo yhteistyön ja suunnitelmallisuuden takaisin.

Liian usein ”perinteiset” suunnittelumetodit ajavat siihen, että suunnittelijoiden välillä ei saada käyttää omaa kaupunkilaisjärkeä vaan tehdään sitä mitä on tilattu – vain omasta näkökulmasta katsoen. Valitettavasti perinteiset sopimusmallit ohjaavat tähän tilanteeseen, sillä vaikka esim. sähkösuunnittelijan olisi järkevää mallintaa reikävaraukset mallipohjaisesti jotta rakennesuunnittelijan päässä olisi reikävaraushallinta yksinkertaisempaa, niin sitä ei tehdä koska sitä ei ole tilattu. Ei pystytä eikä haluta katsoa kokonaisuutta, koska osaoptimoidaan omaa suoritusta .

• Mitä tarkoittaa se, että suunnitteluprosessi muutetaan ”Lean Construction” -periaatteita   noudattavaksi?

Olen puolileikilläni sanonut, että Lean Construction tarkoittaa puiden halailemista. Käytännössä Lean Construction minun ajatuksissani tarkoittaa yhteistoiminnallista suunnittelutapaa, niiden töiden tekemistä, joista asiakas on valmis maksamaan ja josta he hyötyvät. Helpoin vastaus Lean –ajatteluun on ”hukan minimointi”, mutta tuo on mielestäni lähinnä seuraus siitä, kun toimitaan siten että kunnioitetaan toisen ihmisen työntekoa ja tehdään itse se, mitä on luvattu tehdä.

Tavoite?
Tarkoituksena luoda:

• Ohjeellinen kaikkia suunnittelualoja koskeva suunnitteluprosessin kuvaus
• Kaikkien suunnittelualojen välinen tiedonvaihtoaikataulu

• Projekti on loppusuoralla, toteutuvatko tavoitteet?

Asiasisältö saadaan kerättyä ja kirjoitettua, mutta olisin toivonut enemmän visuaalisempaa lopputulosta. Nythän prosessikuvaus on insinöörimäisen jämäkästi tehty numeroituna työlistana joka on raskasta luettavaa.

Toivon, että ohjeistus saataisiin sellaiseen muotoon, että nopealla silmäyksellä saataisiin kokonaiskuva siitä, mitä ollaan tekemässä ja sitten sen jälkeen tarvittaessa siirrytään lukemaan tekstiosuutta. Kateellisena katselen esim. arkkitehtien kykyä tehdä graafisia ”sarjakuvia” vaikeistakin asioista.

• Tässä kehitetään TATE-lähtöisesti, ovatko muut (esim. ARK ja RAK) suunnittelualat   tunnistaneet samat ongelmakohdat kuin tässä esitetyt?

Alakattosuunnittelun osuus on alustavasti tarkastettu muutamien arkkitehtien toimesta ja kokonaispalaute on ollut hyvää. Toisaalta, palautetta tuli laidasta laitaan tyyliin: ”Kokemuksesta tiedän, että tämä kuvaus ei tule yleistymään” ja ” Kaikki mitä kirjoitat on täyttä asiaa. 2d-leikkauksella on lähdettävä.”

Kun ollaan muuttamassa nykyistä käytäntöä – tai tuomassa vanhaa tapaa takaisin – niin mielipiteet jakautuvat puolesta ja vastaan. Suurin osa kuitenkin oli sitä mieltä, että ohjeet ovat hyvät ja niitä voidaan noudattaa.

Rakennesuunnittelijoiden kanssa kävin myös reikäkuvaprosessin läpi (Finnmap, Rambol, A-Insinöörit). Ohje oli lähes sellaisenaan toimiva, olimme jo aikaisemmin eri kehityshankkeissa ja projekteissa rakennesuunnittelijoiden kanssa asiaa hioneet. Elementtisuunnittelun haasteet nousivat nyt konkreettisemmin esille ja ne jouduimme ohittamaan tässä hankkeessa.

Rakennesuunnittelijoilla on ymmärrettävä vaatimus – he haluavat kaiken reikävaraustiedon mallipohjaisena. Valitettavasti talotekniikan ohjelmistot eivät tähän vielä taivu ja ei voi olettaa, että talotekninen suunnittelija ottaisi normaalitapauksessa  käyttöön esim. Tekla Structures –ohjelmiston jolla tämä työ olisi mahdollista teknisesti suorittaa.

• Pitäisikö kartoittaa myös toisten suunnittelualojen omat kipupisteet, jotka puolestaan           voisivat vaikuttaa koko rakentamisprosessiin?

Kyllä, se olisi erinomainen asia. Nyt on pintapuolisesti kyselty valmiin materiaalin kanssa arkkitehdeiltä ja rakennesuunnittelijoilta siitä, että soveltuuko tämä ohje heidän mielestä suunnitteluun. Ohjeessa on kuitenkin vaatimuksia kaikille osapuolille, eli jotta ohjeen vaatimukset voidaan toteuttaa, jokaisen osapuolen on sitä noudateltava.             

• Prosessikuvaukset on tehty origon asettamisesta, alakattosuunnittelusta ja -mallinnuksesta   sekä TATE-reikävarausten tekemisestä. Miksi juuri nämä valittiin?

Nämä aiheet tulivat hankkeeseen perustetun työryhmän kautta. Valitsimme yhteisesti noin kymmenen eri aihetta, jotka ovat aiheuttaneet ylimääräistä, turhaa työtä hankkeissamme ja sieltä äänestettiin nämä kolme vaihtoehtoa ensimmäiseksi askeleeksi tässä prosessikehityshankkeessa.

• Mitkä ovat oleellisimmat prosessinkulun muutokset TATE-suunnittelijan kannalta?

Oleellisin asia on yhteistyön korostaminen. TATE on riippuvainen muiden suunnittelualojen etenemisestä. Näillä prosessiohjeilla tuodaan takaisin myös töiden vaiheistus Jotta voidaan tehdä jokin asia, tulee ympäristö työn tekemiseksi olla jo suunniteltu riittävällä tasolla.

Lisäksi ohjeet toimivat muistilistana TATE-suunnittelijalle. Liian usein TATE ei tee jotain työosuutta, vaan odottaa ”täydellistä” ympäristöä tai lähtötietoa muilta suunnittleijoilta. Suunnittelu on iteratiivinen prosessi, kaikkien tulee tehdä iteraatioita oikeassa järjestyksessä ja vaiheessa.

• Eikö origon asettamiselle ole ollut ohjeita aikaisemmin? Miten mallit voidaan yleensä           sovittaa yhteen ilman yhteistä origoa? 

Tämä on yksi surkuhupaisimmista asioista mitä tiedän. Origon sijoitus on ollut liian monessa projektissa hukassa jo 1990 luvulta lähtien. Yli kaksikymmentä vuotta sitten on keksitty, miten tämä asia tulee hoitaa, mutta jostain käsittämättömästä syystä edelleenkin lähes kuukausittain meille tulee projekteja, joissa origon asettamisessa ollaan epäonnistuttu.

Asian ratkaisu on erittäin yksinkertainen mutta vaatii toisen osapuolen mallintamisen ymmärrystä ja aivan normaalia keskustelua mallintajien kanssa. Ehkäpä tässä ollaan epäonnistuttu siksi, että ei tehdä suunnittelutiimin kanssa yhteistyötä riittävällä tasolla?

• Alakattojen osalta yleissuunnitteluvaiheessa arkkitehti ja TATE-suunnittelija tekee 2D-leikkauksia valituista paikoista? Miksi ei tehdä heti mallintamalla, eikö 2D ole paluuta vanhaan suunnittelutapaan?

Tämä on yksi asia, jota yritän korostaa. Ensiksi suunnitellaan, sitten mallinnetaan.

TATE-puolella esim. käytäväleikkauksessa kulkee useiden eri suunnittelualojen verkostoja. Jotenkin nämä verkostot on koordinoitava siten, että ne pystytään mallintamaan 3-6 eri henkilön toimesta graafiseen tietomalliin. Tämän ajatustyön apuna on perinteinen 2D-leikkaus. Kun siinä on asia suunniteltu, niin voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen, esim. saman asian mallintamiseen. Nämä eivät ole toisiansa poissulkevia työtehtäviä. Pitää hyväksyä se tosiasia, että ei ole olemassa tietomallipohjaista suunnittelua – on vain suunnittelua.

• Reikävaraukset: Kuinka yleistä on, että esim. urakoitsija muuttaa rakennuksen runkoratkaisun

Ei se kokemukseni mukaan mikään normaali tilanne ole, mutta kun tuo tapahtuu, niin TATE-verkostojen graafinen mallinnus voidaan heittää roskikseen. Tai painaa deleteä tiedostoille.

Tätä asiaa ei mielestäni ymmärretä riittävästi, kun tehdään valinta euron halvemmasta runkoratkaisusta. Tuo tilanne on katastrofi TATE-suunnittelijalle ja yleensä rakennesuunnittelijallekin. Tilaajan pitäisi heti näin toimittaessa selvittä aikatauluvaikutus sekä kokonaiskustannusten nousuvaikutus.

Tosiasia on se, että jo valmiiksi mallinnettuja TATE-verkostoja ei tuosta vaan soviteta uuteen rakennusrunkoon, vaan yleensä fiksuinta on mallintaa verkostot uudelleen. Eli ei ole hyvää vaihtoehtoa tarjolla, kun runko muutetaan.

• Miksi valittiin reikien kooksi tuo 150 mm, kun kuitenkin todetaan, että olisi                           kokonaistaloudellisempaa tehdä myös pienempien reikien mallinnukset suunnittelijan             toimesta?   

Tuossa on historian havinaa mukana. Joku koko pitää olla sanottuna, jotta voidaan tarjota järkevällä työmäärällä kiinteähintaisia suunnittelutarjouksia.

On monia asioita, joissa voitaisiin toteuttaa kokonaistaloudellisempaa suunnittelua, eli suunnittelija pystyisi tuottamaan lisätyöllä sellaista tietoa / materiaalia, joka helpottaa urakoitsijan työtä. Tätä ei kuitenkaan tehdä, koska tästä lisätyöstä ei olla valmiita maksamaan  - siis suunnittelijalle. Kokonaiskustannushan laskisi.

• Prosessikuvauksessa erikseen mainitaan, että reikävaraussuunnittelun 2D-piirustusten           tekovelvollisuus on rakennesuunnittelijalla, onko tästä ollut epäselvyyttä?

On, sillä perinteisesti 2D-piirustukset on tehnyt TATE-suunnittelija. Tuo on puhdasta työtä, eli tuolle pitää olla varattuna suunnittelijan toimesta joku työmäärä, eli rahasumma. Rakennesuunnittelijalla on parempi ammattitaito ja tietämys siitä, mistä kohtaa rakennusta vedetään mittaviiva, mitä tietoja tarvitaan jne. 

Työmäärähän ei kokonaisuutta ajatellen kasva, vaan se siirtyy eri suunnittelualalta toiselle, joka osaa tehdä työn paremmin. Ja tämä siirtynyt työ tulee pystyä hinnoittelemaan tarjousvaiheessa.

• Reikävarausten kohdalla on otettu esiin peruskorjauskohteet. Onko joku                           peruskorjauskohteiden työtapavaihtoehdoista (1-4) erityisen tyypillinen?

Oman näkemyksen mukaan tilanne 3 on tyypillisin, eli on käytössä arkkitehtimalli, mutta ei koko rakennuksen kattavaa rakennemallia. Mutta kaikkia vaihtoehtoja on olemassa ja se aiheuttaa haasteen peruskorjauskohteiden suunnittelussa.

Mielestäni vaihtoehto 1 olisi TATE:lle paras, eli rakennemalli mallinnettu vanhojen piirustusten mukaisesti ja sen lisäksi kaikilla osapuolilla ymmärrys siitä, että aivan varmasti matkan varrella tulee yllätyksiä niistä asioista, joita ei ole vanhoista piirustuksista löytynyt.

Kun toimitaan tämän mukaisesti, kannattaa pistokoemaisesti tarkistaa todellisen rakennuksen ja vanhojen rakennepiirustusten yhteensopivuus ennen mallinnuksen aloittamista.

• Kuinka hyvin tietomallinnus yleisesti sopii mielestäsi peruskorjauskohteisiin?

Sopii aivan hyvin, kun ymmärretään se tosiasia, että täydellistä, virtuaalista mallia rakennuksesta on nykytekniikalla lähestulkoon mahdoton tehdä suunnittelijan käyttöön. Pitää hyväksyä todellisuuden ja virtuaalitodellisuuden rajat.

Nyt joku sanoo, että skannaamalla saadaan pistepilvet käyttöön ja siten parin millin tarkkuuteen. Heille sanoisin, että tervetuloa hommiin, kun käytetään pistepilviä TATE-mallinnuksen lähtökohtana koko rakennuksen alueella. Mallihuoneet tms. pikkualueet tai maanalaiset luolat ovat eri juttu pistepilvien suhteen.

Projektin valmistuminen

• Aikataulu ja mistä löytää?

Vuoden 2013 lopulla pitäisi olla julkaistuna. Se mistä löytää, ei ole ihan vielä käsittääkseni sovittu, mutta ainakin nyt taustatietoa löytyy SKOL Ry:n sivuilta :
http://www.skolry.fi/tiedotteet/skol-kehitt%C3%A4%C3%A4-talotekniikkasuunnittelun-tietomalliprosesseja

• Miten hankkeen tulokset saadaan eri suunnittelualoilla käyttöön (muillekin kuin SKOL:n       jäsentoimistoille)?
• Viettekö ohjeet myös aktiivisesti tilaajien tietoon, vaikuttaa kuitenkin koko projektin             aikatauluun ja läpivientiin?

Toivon, että ohjeet ovat netistä vapaasti ladattavissa kaikkien käyttöön. Asiasta ei ole tehty tarkkaa suunnitelmaa, ainakaan minun toimesta. Tilaajille toivon tiedon kulkevan ensi alkuun lehdistön ja TATE-suunnittelutoimistojen kautta.

Lisäksi on ollut puhetta BuildingSMART Finlandin kanssa, että ohjeet voisivat tulla myös heidän kautta levitykseen.

Asian ratkaiseminen on vielä kesken, mutta tuskin nämä miksikään salaseuran sisäiseksi ohjeeksi jäävät – ne ovat tarkoitettu käyttöön jo silloin, kun annetaan suunnittelutarjousta kohteesta. Tilaaja voi viitata prosessikuvauksiin ja vaatia niiden noudattamista jos toteaa ne kohteeseensa sopiviksi. Näin kaikki tarjoajat ovat samalla viivalla ja tietävät, mitä heiltä odotetaan.

• Prosessinkuvauksissa oli mainittu paljon tapaamisia eri suunnittelualojen suunnittelijoiden   kesken. Suunnittelijat sanovat, että erilaisia palavereja on nykyisin todella paljon. Jos           noudatetaan näitä ohjeita, onko vaikutusta suunnittelukokouksien määrään?

Sana ”Suunnittleukokous” tulisi määritellä tarkemmin. On liian paljon suunnittelukokouksia, joissa TATE-suunnittelija istuu kaksi tuntia ja pääsee kerran ääneen, kun kysytään suunnitteluasioita. Vastaus on yleensä, ”Ei kokousasioita”. Tuossa ei ole mitään järkeä – byrokratiaa tuntuu olevan liikaa.

Välillä on tuntunut, että suunnittelukokouksissa ei saa puhua suunnitteluasioista ja työmaakokouksissa ei saa puhua työmaan asioista.

Prosessikuvauksissa esitetyt kokoukset voivat olla myös etäpalavereja. Ajatus on kuitenkin se, että pidetään työpaja teknisistä asioista. Ei ole tarkoitus katsoa ”suurta kuvaa”, vaan keskitytään pienemmän mittakaavan asioihin, joiden me tiedämme aiheuttavan isoja ongelmia, jos niitä ei yhteistoiminnallisesti ratkaista. Esim. alakattosuunnittelua ei voi tehdä vain yksi osapuoli projektissa. Se vaatii usean ammattilaisen panostusta, jotta se voidaan suorittaa teknisesti toimivana

Yleisesti tietomallintamisesta

• Jossain vaiheessa sanottiin, että Suomi on kärjessä tietomallintamisen käytössä. Mikä on       tilanne mielestäsi nyt?

Oma tuntuma on se, että meillä tietomallinnus on konkretisoitunut normaaliksi tavaksi tehdä suunnitelmia. Minun näkemyksen mukaan Norjalaiset ovat meitä edellä, siellä on paljon kehityshankkeita ja eteenpäin vievää voimaa. Englantilaiset ovat kuulemma edenneet todella nopeasti, kun hallitus määräsi mallinnuksen käyttöönotettavaksi. Kiinassa tapahtuu vaikka mitä, sitä aluetta en tunne mutta ilmiselvästi siellä on kuhinaa asian ympärillä. Lähellä Suomalaista tapaa tehdä asioita on ehkä Hollanti.

Mielestäni olemme kuitenkin edelleen kärkikolmikossa kun katsotaan kokonaiskuvaa. Olemme ohittaneet hype –vaiheen ja tilanne on normalisoitunut siinä määrin, että kaikki – sekä suunnittelijat, tilaajat ja urakoitsijat – ovat jo omat karikkonsa käyneet lävitse ja nyt osataan ottaa oppia vanhoista virheistä.

Me emme usko asioita, ennen kuin olemme tehneet ne pari kertaa väärin. Väittäisin, että muut eivät ole kaikkialla vielä samalla tasolla kokemuksen suhteen.

• Onko ohjelmistokehitys pysynyt tietomalliprosessin kehittämishankkeiden mukana?

On pysynyt, välillä he ovat joillakin alueilla edellä ja jollakin toisella alueella jäljessä. Ohjelmistokehittäjäthän katsovat markkinatilannetta. Jos softaa myydään Kiinaan, niin tehdään sinne soveltuvia ominaisuuksia. Skandinavia on niin pieni markkina-alue jenkkien isoille firmoille, että lienee ihan sama, mitä me täällä huudamme. Esim. IFC ei ole heille ollenkaan tärkeä asia, kaikillahan voi olla saman softafirman tuotteet.

Onneksi meillä Suomessa tilanne on toinen – OpenBIM lyö itseään läpi ja tietomallisuunnittelussa toimivimmat ohjelmistot tehdään Suomessa.

• Onko yhteensopivuus eri suunnittelualojen ohjelmistojen kesken parantunut (joskus               sanottiin, että oli ongelmia)?

Aina tilanne parantuu, kunnes tulee joku toinen asia mikä ei toimi. Omaa elämääni helpotti sen ymmärtäminen, että softa ei ole koskaan valmis. Se on aina puutteellinen käyttäjän mielestä.

Mikään softa ei ole täydellinen, koska käyttäjä kehittyy jatkuvasti vaativammaksi. Tietomallisoftia on pystyttävä käyttämään niiden äärirajoilla, jotta niistä saadaan kaikki teho irti. Tämä aiheuttaa sen, että käyttäjä asettaa koko ajan vaativampia ja vaativampia tavoitteita työnsä tekemiselle.

Tuolla on suora vaikutus softan toimintaan. Kun softafirma implementoi jonkun uuden ominaisuuden, voi olla, että sitä ei käytetä ensimmäiseen kahteen vuoteen, koska sen käyttö toisi uusia suunnitteluprosesseja. Mutta sitten kun uutta ominaisuutta käytetään, niin käyttäjä löytää siitä heti 10 ongelmaa – ja syynä on vain se, että softan tekijä ei ole suunnittelun ammattilainen. Palautteen merkitys on erittäin suuri.

• Onko Tehtäväluettelo 2012 TATE-osuuden julkaisun viivästymisellä ollut vaikutusta esim     tietomallintamisen prosessien kehittämiseen? Ja toisinpäin, onko julkaistava TATE 12  edelleen ajan tasalla tietomallinnuksen suhteen?

Mielestäni viivästymisellä on ollut vaikutusta tietomallinnuksen kehittymiselle. Jotta me suunnittelijat voimme tehdä asioita mallipohjaisesti, niitä töitä pitää pystyä meiltä tilaamaan. Kun annamme kiinteähintaisia tarjoushintoja, niin tilaajan on pystyttävä kertomaan, mitä he haluavat.

Se onnistuu hyvin TATE12 tehtäväluettelolla ja se on mielestäni hyvin ajan tasalla nykyisyyden kanssa. TATE12 talotekniikan osaltahan oli lähes valmis, kun teimme YTV2012 vaatimuksia. Ehdimme lisäämään tehtäväluetteloon muutaman kohdan, jotka tarkensivat tietomallisuunnittelun tehtäviä.

Tietenkin, neuvottelumenettely on paras ratkaisu, jos todella halutaan laatua ja elinkaarikustannusten vähenemistä -  eikä vain investointikustannusten minimoimista.

• Puhuit Plaanissa 2/12 uusista sopimusmalleista ja mainitsit IPD:n (Integrated Projec Delivery), jonka suuntaan toivoit mentävän. Nyt uusia malleja noussut, esim. Yliopisto-   kiinteistöjen ”yhteistyömallit”. Mitä mieltä nyt?

IPD tai Allianssi, se on yksi tapa tehdä asioita fiksummin. Nämä ovat sopimusteknisiä asioita, joissa pyritään sopimustekniikalla mahdollistamaan suunnittelijoiden, tilaajan ja urakoitsijan mahdollisimman järkevä yhteistyö. Normaalit, perinteiset sopimusmallit estävät järkevän yhteistyön, koska aina välillä joukossa on joku osapuoli, joka ei halua nähdä kokonaisuutta.

Se, että pitääkö näin pitkälle mennä, ei ole aina pakollista. Tilaaja voi aivan hyvin koota tiimin, jonka yhteistyön tietää toimivan ja jonka kanssa he osaavat toimia. Juridisia mahdollisuuksia on olemassa, neuvottelumenettelyt jne.

Kun Yhteistoimintamalliseen projektiin lisätään Lean Construction filosofia ja prosessina käytetään tietomallipohjaista etenemistä, niin uskon että homekouluilta vältytään ja tilaaja saa sitä, mitä on tilannut.

Viikon kuva:

Tekla Global BIM Awards 2013 käynnissä

Käykääpä hoitamassa voitto Suomeen:

http://www.tekla.com/global-bim-awards-2013/

Viikon kuva:
Oma lehmä radalla:

Allianssihanke "VIRMA" etenee

Kuten blogissani http://tietomalli.blogspot.fi/2013/06/virma-lahti-tosissaan-liikkeelle.html kirjoitin, Järvenpään kaupunki osoitti mallia ja laukaisi liikkeelle allianssiprojetkin uuden terveystalon rakentamisesta.

Suunnittelijatiimien tarjouskisan voitti "VALO" -ryhmä, jonka ydinryhmä on:
- Uki Arkkitehdit
- Tähti-Set
- A-Insinöörit rakennuttaminen
- A-Insinöörit suunnittelu
- Insinööritoimisto Erkki Leskinen
- Insinööritoimisto AX-LVI

Onnea voittaneille, hoitakaa homma kotiin. Tämä on tärkeä kohde suomalaiselle suunnittelulle ja rakennuttamiselle.

Itse olin mukana kilpailevassa tiimissä ja hävisimme insinöörimäiseen mokaan. Oikeastaan juttu kiteytyy Radiopuhelimien tekemän biisin sanoitukseen:
"Kun täytyy sanoa jotain, eivät runomitat kerro mitään"

Voisin kenties ottaa syyn jopa itselleni. Olin niin innostunut tästä asiasta, että hehkutin esittelytilaisuudessa allianssimallin erinomaisuutta ja kerroin, miten aiomme tehdä energialaskentoja, visualisointeja, olosuhdesimuloiteja jne. kerrankin siten, kun niitä pitää tehdä. Koska nyt siihen olisi tarjolla mahdollisuus myös sopimusteknisesti.

Eli aivan puhdasta insinööripornoa.

Kun valinta oli tehty, niin saamassani perustelumuistiossa ryhmämme kohdalla oli maininta:
"Talo itsessään tuntui olevan sivutuote ja uusi allianssikonsepti tärkeämpi".

On sydäntäraapaisevaa, koska tuo lause osui ja upposi. Olin täysin allianssin hurmiossa ja unohdin käyttäjän. Joka toisella sivulla tarjouspapereissa sanottiin "käyttäjälähtöinen suunnittelu".

Missasimme ryhmänä tämän jutun täydellisesti. Tämän asian ja kohteen merkityksen suomen rakennuttamiskulttuurissa olisivat voineet tajuta myös muutamat ryhmässämme olleet osapuolet.

Toivon tälle kohteelle erinomaisen paljon onnea ja menestystä.

http://julkinen.fi/virma/Etusivu

Systems Engineering

Täytyy myöntää, että olen aika kovapäinen tyyppi.

Minun piti käydä pari seminaaria ja yksi baari-ilta asiaa tekevän henkilön kanssa ennen kuin tajusin, että on olemassa tekniikanhaara nimeltä Systems engineering.

Tajusin vasta kun pari kertaa toistettiin, että: "Tuo tietomallinnus vaikuttaa aika samanlaiselta hommalta kuin mitä minä teen.". Ehkä ympäristössä oli hieman liikaa melua, kun en heti tajunnut.

Jonkuntyyppisen googleselvittelyn jälkeen huomaan, että BIM onkin Systems engineeringiä.

Eli jos BIM on prosessi, niin prosessin toimiminen tarvitsee tavoitteita, vaatimuksia ja niiden todentamista.

Ja mitäpä sanotaan sivuilla http://www.finse.org/systemsengineering.php :
"Systems Engineeringillä tarkoitetaan järjestelmällistä toimintatapaa, jolla pyritään varmistumaan siitä, että järjestelmä tai yleisesti ottaen palvelu, jota ollaan tuottamassa vastaa sille asetettuja vaatimuksia. "

Keski-Euroopan reissujeni perusteella olen ymmärtänyt, että Alankomaissa tämä taiteenlaji on kohtalaisen normaalissa käytössä myös rakennuspuolella. Tai ainakin isommissa kohteissa, joita paikalliset firmat tekevät globaalisti.

Nyt tiedän, mitä aihealuetta selvittelen seuraavat pari vuotta jotta pääsen syvällisempään ymmärrykseen tietomallinnuksen mahdollisuuksista.

Näiden kavereiden termistössä ovat 'kaikki' oikeat sanat: "Integrated Teams, Life Cycle, Requirements, Coordination, Risk Management... jne."

Tästä se lähtee:
http://en.wikipedia.org/wiki/Systems_engineering

Viikon kuva:
Aika tutunnäköisiä ympyröitä

Lean Construction seminaaria tarjolla

Lean Construction Instituutti (LCI Finland) tarjoaa seminaarin, jossa kerrotaan Lean Construction filosofiasta, yhteistoimintamalleista, allianssista / IPD:stä jne.

Eli täyttä asiaa kaikille tietomallintamiseen vihkiytyneille henkilöille ja yhteistöille.

http://www.lci.fi/fi/content/lcifin-%E2%80%93p%C3%A4iv%C3%A4-21112013

Ilmottautua voit täällä:
http://www.vison.fi/lcifin-paiva-21.11.2013

Ja ohjelma löytyy täältä:
http://files.kotisivukone.com/vison.fi.auttaa.fi/lcifin-paiva_ohjelma_21.11.2013.pdf

Muut speksit:
Torstai 21.11.2013 klo 9.00-16.00
Niemi Center / Hartwall Areena, Areenankuja 1, 00240 Helsinki

Suosittelen kaikille tämän blogin lukijoille. Jos olet eksynyt näille sivuille, sinun tulee osallistua tähän seminaariin ja laajentaa tajuntaasi...

Viikon kuva:

Oululaista hulluutta:

Oppia nuoremmille

Tämän päivän (tai kuukauden) ehdoton huippuhetki oli lukea tänään Hesaria ja sen "Työelämää" osiota:
http://www.hs.fi/paivanlehti/13102013/tyoelama/Matkalla+kallion+uumeniin/a1381550050562 . Linkki aukeaa varmaan vain, jos on muistanut avittaa Sanoma Mediaa taloudellisesti.


Partasen Matti Lemminkäiseltä kertoo mm:
"Vaik­ka olen 66-vuo­tias, en mil­lään malt­tai­si läh­teä eläk­keel­le. Syy­nä on in­to­hi­mo Tie­to­mal­liin, jo­ta olen ol­lut mu­ka­na ke­hit­tä­mäs­sä"

Matti on sen tason asiantuntija, joita tietomallipiireissä pitäisi olla huimasti enemmän. Täydellinen alansa ammattilainen ja siihen päälle tietomallinnuksen ymmärtäminen / kehittäminen.

Olen aina arvostanut ammattitaitoa ja kokemusta ja tuossa on kaveri, jossa ne kaikki kohtaavat toisensa. Ennakkoluulottumuus, yhteistyökyky ja ongelmanratkaisukyvykkyys.

Nähtiin Matin kanssa mennellä viikolla ja keskustelu alkoi heti siitä, että hän haluaa saada kaiken tiedon mitä suunnittelija on tuottanut - riippumatta siitä, onko se keskeneräistä, valmista tai väärää. Oletus tietenkin olisi, että tieto olisi kunnossa mutta ei sekään tuntunut ongelma olevan. Kunhan näkisi jotain mitä ollaan ajateltu ja voisi tehdä oman johtopäätöksen siitä, mitä aletaan rakentaa.

Näin minäkin haluaisin yhteistyön suunnitelijan ja urakoitsijan välillä toimivan. Ei etsitä syyllisiä, ymmärretään että autamme toinen toisiamme. Aivan varmaan näin pysyisi projektit molemmilla osapuolilla taloudellisesti hanskassa.

Valitettavasti sopimustekniikka / oman selkänahan vaaliminen estää tämänkin yhteistyön.

Viikon kuva:
Taitaa olla laiton ruudunkaappaus:

Porin Puuvilla vuoden Tekla -kohde

Porin Puuvilla voitti Tekla BIM Awardsin vuonna 2013:
http://www.tekla.com/fi/about-us/news/pages/kauppakeskus-puuvilla-on-vuoden-paras-bim-kohde.aspx

Onnea voittajille.

Voittajat muistivat vääntää puukkoa haavassa sanomalla kiitospuheessa mm.: "Olemme tottuneet voittamaan", "Poika tuli kotiin". jne...

Viikon kuva:
Paljon betonia ja kanavia, putkia

LVI-suunnittelija on laiska

Yksi asia on vahvistunut muutamien vuosien seurannan ja asioiden pohtimisen jälkeen.

Ne projektit, joissa on geometrialtaan epätarkka LVI-mallinnus johtuu osaltaan siitä, että LVI-suunnittelija on laiskotellut luonnosvaiheessa.

Minulta on usein kysytty, että mitä TATE-suunnittelijat tekevät luonnosvaiheessa? Alan kertoa energiasimuloinneista, järjestelmävalinnoista, laiteluetteloista, palvelualueista jne.

Sitten hahmotan, että usealle arkkitehdille, rakennuttajalle, tilaajalle jne. TATE-suunnittelu on kanavien, putkistojen ja kaapelihyllyjen mallintamista. Ehkä jopa liian suuren iv-konehuoneen ehdottamista. 

Ajatusmaailman ero on suuri. En pysty välillä mitenkään perustelemaan, että vaikka ehdotussuunnitteluvaiheessa ei syntynytkään massoihin perustuvaa kolmea eri vaihtoehtoa koko rakennuksen osalta, niin kyllä kuitenkin jotain on tehty.

On mietitty - suunniteltu - tehty kaaviot, järjestelmät ja ajatus siitä, miten rakennuksen keuhkot, verisuonisto ja hermot tulee tehdä.

Valitettavasti tietomalliohjeissa ja -vaatimuksissa puhutaan enimmäkseen tilavarauksista, päärungoista ja muusta "tilaa" vievästä tekniikasta.

Ja ym. lauseeseen liittyy otsikon mukainen tilanne. TATE-suunnittelijan on todella helppo uppoutua matematiikkaan, kaavioiden ja laiteluettelon luomiseen. Tämä työmäärä harvemmin näkyy ulospäin suunnitteluryhmälle. 

TATE-suunnittelijan tehtävänä on luoda järjestelmiä. Putkistojen, kanavien ja kaapelihyllyjen mallintaminen tulee sen jälkeen.

Jos aika ei enää riitä tilavarausten tekemiseen ja varsinkin tiedonsiirron varmentamiseen arkkitehdille ja rakennesuunnittelijalle, niin ollaan ongelmissa toteutussuunnitteluvaiheessa. Tiedonsiirrolla tarkoitan kommunikointia, keskustelua siitä mitkä ovat TATE:n tilatarpeet. IFC ei liity asiaan mitenkään.

Yleissuunnitteluvaihe on tärkein vaihe TATE-suunnittelussa. Jos TATE (tai LVI) on laiska tässä vaiheessa, niin jatkossa on tiedossa ongelmia.

TATE:n yksi tehtävistä yleissuunnitteluvaiheessa on varmistaa, että ympäristö muokkautuu sellaiseksi, että TATE-verkostot pystytään mallintamaan toteutusvaiheessa oikeaan paikkaan, oikeilla tiedoilla jne. TATE-suunnittelija ei itse tarvitse tämän tekemiseen mallinnusta, mutta muut osapuolet tarvitsevat. Siksi tulee tehdä 3D-mallihuoneita ja -alueita määritellystä osasta rakennusta. Näin ne osapuolet, jotka eivät TATE-suunnittelua tunne / eivät siitä välitä, saavat paremman kuvan TATE:n tilantarpeista.

On helpompi perustella mallin avulla, että kamat eivät mahdu kuin sanoa, että tarvitaan lisää tilaa. TATE:n tulisi tehdä ehdotussuunnitteluvaiheessa sellaisia mallinnuksia, joita ei voida toteuttaa. Asia pitää pystyä perustelemaan muille osapuolille.

Jos tämä perustelu tehdään toteutussuunnittelun aikana, niin LVI-suunnittelija saa mennä katsomaan peiliin. Jos kamat eivät mahdu alakaton sisälle, voi mennä katsomaan peiliin. Ei se ole "arkkitehdin vika", vaan se on TATE-suunnittelijan huolimattomuutta. Asia olisi pitänyt selvittää yleissuunnittelun aikana. Olettaen tietenkin että rakennuksen yleissuunnitteluvaiheen speksit tilojen / rakenteiden suhteen eivät ole muuttuneet eikä arkkitehti ole salaa muuttanut (pienentänyt) sovittuja tilavarauksia. Tai rakennesuunnittelija tunkenut iv-kuilut täyteen tukirautoja.

Miksi TATE ei aina tee ehdotus- ja yleissuunnitteluvaiheessa töitään?

Yksi syy voi olla se, että kohteita hinnoitellaan edelleen vanhojen periaatteiden mukaisesti. Suunnittelun painopiste on siirtynyt hankkeen alkuvaiheeseen (mikä on loistavaa) mutta kenties tarjotun suunnittelun hinta on tehty perinteisesti. Jos tehdään enemmän ja asiakas saa jotain muuta kuin 20v sitten, niin tosiasia on se, että se maksaa myös enemmän.

Enää ei ole tietomallipohjaista suunnittelua.

On vain suunnittelua.

Viikon kuva:

Usko tai älä, tämä on tietomalli

Kirjoitussuojattu USB-tikku

Tämä ei liity tämän blogin aihepiiriin, mutta laitanpa kaikille ongelman kanssa painiville tiedoksi.

Jos sinulla on USB-tikku, joka ei suostu avautumaan, ilmoittaa että "write protected", niin tässä ohjeet korjaamiseen Win7:ssa (ja varmaan kasissakin).

Googlasin asiaa ja tämä tuntui olevan hakusessa kohtalaisen monella. Kerrottiin, että regeditillä pääsee puukottamaan, mutta ei auttanut minun tapauksessani. Eikä auttanut ohjeet, jotka oli kerrottu käskystä diskpart -> piti opetella itse...

Mene Command Promptiin (CMD.exe), kirjoittele seuraavat litaniat:

diskpart

list disk

select disk x (ja se äksä on siis se levy, jonka megatavumäärä on se, minkä kokoinen on muistitikkusi. Huomaa ero GB:llä ja MB:llä...)

attributes disk clear readonly

clean

create partition primary

list volume

select volume x (ja sama homma, valitse se numero, joka näkyy listauksessa)

format fs=fat32

Ja se on siinä. Muistitikku toimii jälleen.

Nimimerkillä: "uusia USB-tikkuja kourallinen".

Pitäisi varmaan käyttää sitä "eject media" toimintoa, kun vetelee usb-tikkuja koneesta.

Ja sitten hakusanoja googlelle:
USB stick write protected how to 

Objektien lukumäärä

Tein erääseen seminaariin pientä vertailevaa salapolisiitutkimusta siitä, kuinka paljon löytyy yksittäisiä objekteja eri suunnittelualojen kesken. Siis graafisista tietomalleista (IFC), ei tietokannassa majailevista lisäkilkkeistä.

Vaikka osasin odottaa haluttua lopputulosta, niin suuruusluokat eri suunnittelualojen välillä pääsivät hieman yllättämään.

Kohde on peruskorjattava sairaala, 36.000m2.siitä on tehty hyvätasoiset tietomallit ARK, RAK ja TATE-puolen objekteista.

Yksi yllätys oli se, että ARK mallin ja RAK mallin välillä oli aika iso ero: ARK 31.000 objektia ja RAK mallissa 85.000 objektia. Olisi luullut asian olevan toisin päin.

TATE-mallissa on 470.000 objektia.

Siinä yllätti se, että sähköpuolella on "vain" 70.000 objektia, kun esim. vesi ja viemäripuolella niitä on 147.000. Tosiaalta IV-puolella objekteja on 87.000, joten ollaan samassa haarukassa sähkön kanssa.

Se, miksi sähkössä on näin vähän objekteja johtuu siitä, että mallissa ei ole kaapeleita ja jakorasioita. Siellä on kyllä kaikki kytkimet, pistorasiat jne. pikkutavara. Lisäksi esim. valaisinripustuskiskot on mallissa pitkänä nauhana, kun ne todellisuudessa on pätkitty pienemmiksi paloiksi.

Vesi/viemäripuolen suuri määrä johtunee siitä, että kyseessä on sairaala, jossa on paljon pesualtaita ja muita vesi- ja viemärikalusteita. Kytkentäjohtojen vetäminen seinän sisällä sekoittimelle on mallinnettu kuten se tulee asentaa, joten siinä on pikkukilkettä ihan riittämiin. Laskelmahan ei erottele sitä, onko kyseessä 90 asteen Cu15 käyrä vai kahden metrin pituinen seinä.

Arkkitehtimalli on ainakin minun silmiin lähes "normaali" eli on seinät, alakatot, ikkunat jne. peruskamat. Joku kummallinen ratkaisu on tehty lattioiden kanssa, eli sitä ei ole ARK-mallissa, vaan löytyy RAK mallista.

RAK mallikin on "normaali" - uusien IV-konehuoneiden ympäriltä löytyy uutta uutta rautaa ja rei'ät on mallinnettu kantaviin rakenteisiin.

Reikävarausobjektejakin on saneerauskohteessa hulppeat 7.600 kappaletta, vaikka ollaan käytetty hyödyksi olemassa olevia reikiä. Tuohon vaikuttaa normaalia pienempi merkattujen reikien koko, eli ollaan tehty myös alle 150mm reikävarausobjekteja jotta urakoitsijan elämä olisi helpompaa.

Eräänä kuriositeettinä voi myös ajatella IFC-tiedostojen lukumäärää: 215kpl.

Solibri imaisi ne käsittämättömän nopeasti sisäänsä. Ja pyöritti mallia kohtalaisesti (vajaa 200Mt tavaraa smc:ssä, IFC:nä 2Gt). Autodesk Navisworks ja Tekla BIMsight kaatuivat alkumetreillä. Ei riitä 64bit win7 ja 8Gt keskusmuistia. Ehkä se yli kymmenen vuoden kokemus IFC -tiedostojen käsittelyssä näkyy jossain...

Toivottavasti tämä laskelma hieman hahmottaa sitä, mitä tapahtuu kun arkkitehti päätätä "hieman" siirtää WC-istuinta tai pesuallasta - kaaosteoriavaikutus muille suunnittelualoille on suuri. Uusiksi menee monta eri suunnittelumallia ja niiden koordinointi on työlästä. En sano, etteikö pääobjekteja saisi siirrellä, onhan se paljon helpompaa hiirellä kuin hiltillä, mutta parin siirron jälkeen se paikka pitäisi kyllä jo löytyä... Ja tästä vielä yksi asia: mallihuoneessa tai -alueilla voi tehdä mitä vaan, TATE siirtää mielellään kamoja parempiin paikoihin. Mutta jos rakennuksessa on 500kpl mallihuoneita, niin pistorasioiden, kytkimien, pesualtaiden jne. siirtoon menee vähän enemmän aikaa = rahaa.

Suunnitellaan ensiksi, sitten mallinnentaan.

Viikon kuvat:
13 objektia / m2 vs. 1 (tai 2)

Graafinen komponentti

Meni taas hermot.

Tuli katsottua juutupesta isojen firmojen mainosvideoita BIMin hyötykäytöstä ja sisältö oli suurinpiirtein se, että "näemme mitä tulemme rakentamaan" ja "voimme tehdä törmäystarkasteluja". Ja videot oli vuodelta 2013.

Ei hemmetti... koska joku TATE-urakoitsija oikeasti hahmottaisi sen, että tietomallissa on myös tietoa.

Tai siis kyllähän tuon tietää kehityskaverit isoissa firmoissa (suomessa ei ole isoja tate-firmoja) , mutta jotenkin heidän viesti ei tavoita
a) firman johtoa
b) firman keskijohtoa
c) kenttää (poislukien alle 6 hengen firmojen ammattilaiset, jotka tietävät täysin mitä tekevät + haluavat mutta heillä ei ole valitettavasti mitään sananvaltaa isojen poikien leikissä).

Ja tiedän, että ym. lauseesta saan kommenttia, mutta tarkennan: tarkoitan LVIS-tekniikkaa, en betoninvalamistekniikkaa. On hienoa, että talot pysyvät suomessa pystyssä (vaikka vähän katto vuotaa), mutta ehkäpä myös rakennusten sisältämillä tiloilla on myös jotain merkitystä..?

On surkuhupaisaa, että olemme tehneet tate-puolella yli 10 vuotta mallinnusta jossa on oikeat materiaalit, paineet ja virtaukset. Kukaan ei ole niistä kiinnostunut.Tilat tietävät ilmamääränsä, jäähdytys- ja lämmitystarpeensa ja mihin järjestelmiin ne kuuluvat.

Halutaan kuitenkin vain surffata 3d-mallissa, halutaan hakea mahdollisuutta lisälaskun tekemiseen. Pyydetään suunnittelijaa tulostamaan paikoista 1-69kpl eri näköistä tulostetta. Ja soitetaan vielä sille nuorelle suunnittelijalle, joka ei hahmota että tämä ei kuulu normaalin suunnittelun piikkiin. (kaveri tekee pari päivää töitä tuon pyynnön eteen, jonka rahallista määrää kukaan ei korvaa).

Urakoitsijat:
- Menkää tietokoneen käsittelykursseille
- Pyytäkää suunnittelijaa auttamaan mallien käytössä - olkaa myös valmiit maksamaan siitä edes suunnittelijan omat kulut pois.
- imuroikaa Tekla BIMsight ja käyttäkää vaikka sitä, jos ei muuhun rahat riitä (40M€ kohteessa ei ole varaa laittaa "1.000€ + koulutus" kiinni yhdistelmämallisoftaan)
- kertokaa henkilökunnallenne, että maailma on muuttunut.

Rakennuttajat:
- Ottakaa heti projektin alussa mukaan tietomallikoordinaattori. Ette te oikeasti hahmota, mitä olette tekemässä kun haluatte tietomallinnusta kohteeseenne. Pahin juttu on se, että mallinnetaan ilman päämäärää. Tarkoitan siis sitä, että mallipohjaisen suunnittelun johtamisen prosessit ovat erilaisia, joita ei kannattaisi opetella kantapään kautta, kuten ollaan tehty viimeiset 10 vuotta.
- Tietomallikoordinaattori ei ole välttämättä cad-maailman ammattilainen (sitä olisi kyllä paljon hyötyä) vaan he ovat suunnitteluprosessien ammattilaisia. Vähän niinkuin rakennuttajakonsultti, mutta tietomallikaverit tietävät oikeasti mitä pitää tehdä ja miten hanketta pitää johtaa. On olemassa myös orastavia näkymiä siihen suuntaan, että mallipohjaisen prosessin ammattilaisia on syntymässä myös rakennuttajakonsulttirintamalle.

Asiaan:
Tämän blogin otsikon mukaisesti kerron kaikille: Graafinen komponentti yhdistelmämallissa on ihan kiva juttu. Se asennetaan siihen paikkaan, kuin mihin se on mallinnettu.

Sen tietosisältö on jossain aivan muualla kuin graafisessa komponentissa.

Tietosisältö voi muuttua päivittäin.

Mutta mikä on tämän komponentin tietosisältö? Miten se on päätynyt siihen paikkaan, missä se on? Kuka on päättänyt, että juuri sentyyppinen komponentti on päätynyt suunnitelmaan / malliin? Onko päätös ollut yksimielinen vai onko ollut erilaisia mielipiteitä? Minkä firman tuote se on? Mikä on sen malli? Missä on sen huolto/käyttöohjeet? Kuka on vastuussa, jos komponentti on rikki? Kenelle ilmoitan, jos komponentti on rikki? Koska se pitää huoltaa? Mihin järjestelmään se liittyy? Mitä se maksaa asennettuna juuri siihen paikkaan, johon se on suunniteltu? Koska se uusitaan? Mikä on komponentin sisällä virtaavan aineen lämpötila/nopeus/viskositeetti? Painehäviö? Äänitaso verkostoon? Äänitaso ympäristöön? jne. jne.

Bim2FM

Viikon kuva:
Rakennustekniikkaako?

Energiat pilvessä

Minulla on koko tämän bloginkirjoittamisen ajan ollut ongelmana se, että missä menee työpaikan sisäisten juttujen ja avoimuuden rajapinta.

En tiedä tuleeko nyt potkut, mutta ajattelin kertoa hieman siitä, miten muutamien vuosien päästä tehdään energiasimulointeja. Tai vain yhden jutun, ihan kaikkea ei uskalla kirjoitella.

Stanfordissa toimivan CIFE:n vetäjä Prof. Martin Fisherin kautta meille syötettiin ajatus siitä, että miksi laskemme vain muutaman eri version rakennuksen energioista (ja muista "jutuista") kun voisimme laskea niitä pilvipohjaisesti? Maailma on täynnä tietokoneita, jotka vain odottavat jotain tekemistä. Ja rahalla voi ostaa tuota prosessoriaikaa vaikka Mäntsälän konesalista.

Miksei laskettaisi esim. miljoona erilaista variaatiota rakennuksesta ja sitten valikoitaisi sieltä sellainen vaihtoehto, joka miellyttää tilaajaa? Asiat kulkevat kuitenkin relaatioissa toisiinsa. Jos haluat ympäristöystävällisen rakennuksen, sen investointikustannus maksaa normaalia enemmän.

Investointi saadaan kuitenkin takaisin muutamien vuosien päästä elinkaarikustannusten ollessa pienempi kuin perusratkaisussa.

Mitä jos hiilijalanjäljen minimointi onkin tilaajalle vielä tärkeämpää kuin raha? Tai toisinpäin esitettynä: missä menee kipuraja, mitä ympäristöystävällinen rakennus saa  maksaa?

Jospa LEEDin huipputasojen saavuttamien ei olekaan heille riittävä, vaan he haluavat "oikeaa" ympäristöystävällisyyttä...? Ei pelkästään markkinoinnin / kiinteistön myymiseen tähtäävänä toimenpiteenä, vaan he olisivat todellisia maailmanpelastajia?

Perusteluja / käyttötarkoituksia on paljon, mutta pointti on se, että jos nykyisin laskemme "iteratiivisessa" suunnittelussa 5-15 vaihtoehtoa rakennuksen energiankulutuksesta, niin muutamien vuosien päästä teemme asiat parametrisesti ja laskemme huomattavasti enemmän. Laskentapilvestä valitsemme alueen, josta haluamme tehdä tarkempaa analyysiä.

Mitä tarkoittaa "parametrinen"? Ihan samaa kuin ennenkin. Ikkunan aurinkosuojaus voi olla esim. välillä 30-60%. Samalla ikkunassa voi olla sälekaihtimien varjostusprosentti 0-80%. Ja tilojen sisäinen lämpötilakuormitus vaihtelee arvioidun käyttöaikataulun puitteissa (valaistus, henkilöt, laitteet). Kesällä ei kenties ole samaa toimintaa kuin syksyllä/keväällä. Tähän vielä lisää se, että erilaiset materiaalit ottavat lämpöä vastaan eri tavalla - mitä jos niitä tutkittaisiin hieman tarkemmin? Parempi materiaali varmaan maksaa enemmän? Otetaanpa siis kustannukset mukaan laskentaan.

Ja rakennusmateriaalien valmistamiseen kuluu toisella materiaalilla enemmän hiilidioksidia kuin toisella - otetaan sekin huomioon.

Ym. jutuista lasketaan siis "kaikki" variaatiot ja siten voidaan tehdä yksinkertainen kaavio päätöksentekoa varten. X-akselilla kulkee esim. energiankulutus ja y-akselilla investointikustannus. Z-akseliin saadaan mukaan vielä CO2. Tai jotain muuta.

Teknisesti täysin mahdollista, mutta utopistista toteuttaa. Tuosta ei tule "killer applicationia", jotta saisi siihen laitetut rahat takaisin sen kehittäneelle firmalle. Maailma ei ole vielä valmis tähän.

Ohjelma kylläkin säästäisi energiakustannusten suhteen miljoonia euroja maailmanlaajuisesti ja sen kautta rakennusten CO2 päästöt saataisiin pienemmiksi kuin nykyisin.

Väitän, että maailmanpelastusvaikutus olisi suurempi kuin-E-luvun laskemisella.

Viikon kuva:
Laskentojen pistepilvi.

Tökkää sormi sille alueelle, joka vastaa rakennuttajan / tilaajan arvomaailmaa -> sen jälkeen tutkitaan tätä aluetta tarkemmin rakentamisen perspektiivistä.

Standardin mukainen IFC malli

Nyt on maailmankirjat sekaisin.

Sain viime viikolla toimivan ja periaatteessa kaikin puolin kunnossaolevan IFC -mallin joka meni energia- ja olosuhdesimulointisoftaan (Riuska) heittämällä. Eikä ollut mikään nakkikioski  vaan ihan oikea rakennus.

Spaceboundaryt siellä missä pitääkin, relaatiot melkein kunnossa ja jopa huonenumerot ja tilanimet oikeissa kentissä.

Ja sitten se suurin ihmetys.

Malli oli tehty ja exportattu Revit 2014 versiolla.

Käsittämätöntä.

Revitissä on ollut perinteisesti kaikista huonoin rajapinta - nyt muuttui minullakin prioriteettejä.
Autodeskin miljoonat taalat kehitystyössä näyttävät auttavan - saisivat kuitenkin korjata myös sen, että käyttäisivät kansainvälisesti sovittua tapaa ääkkösten esittämiseen, ne olivat saadussa mallissa hepreaa tms. muinaissanskriittia.

Ihan ensimmäisellä kerralla tämä malli ei toiminut, mutta selvitystyön jälkeen kun tietomallikoordinaattori laittoi Revitissä ruksit oikeisiin paikkoihin, niin alkoi homma toimia.

Eli arkkitehti oli tehnyt mallinnuksen hienosti, vain oikeat export -asetukset ja IFC speksin mukaisessa kunnossa.

Jaa mitkä ruksit? Sitä kannattaa kysyä Tietoa Finland Oy:stä.


Viikon kuva:

Nämä ovat helppoja korjattavia. Menee jakeluun kaikille, että päällekkäin on kaksi seinää.

Ammattilaiset CAD-tukipalveluissa

Tässä pieni muistutus kaikille niille, joilla on luulo että suunnittelutoimistossa suunnittelijat pystyvät keskittymään "perustyöhön" koko päivän ajan... välillä lähtee viikosta päivä-pari kun ihmetellään jonkun automaagisen windows -päivityksen tuomia lisäominaisuuksia.

Ongelmana oli se, että eräs softa ei näyttänyt 3D-näkymässä yhtään mitään, vaikka malli oli ladattu ja todettu, että tietosisältöä löytyy. Ao. juttua ennen oli käyty n kappaletta "perusjuttuja" läpi.

Tässä raporttia sähköpostiviesteistä (kursivoidut sanat: softan nimet muutettu):

"Ongelman ydin taisi löytyä, eli kun poistin näytönohjainajurit niin sain softassa A:ssa mallin näkymään, mutta sitten en saanut softaa B:tä käyntiin. Kun ajoin uusimmat näytönohjainajurit, niin softa B lähti päälle mutta softa A ei näytä 3D-mallia."

Sitten parin päivän päästä:


"Jonkunmoinen toimiva ratkaisu saatiin aikaiseksi ”yritys ja erehdys”-menetelmällä. Eli ensin näytönohjain C:n ajuri (v13.4) poistettiin ja asennettiin vanha 12.8 versio (pelkkä GPU-ajuri). Käynnistyksen jälkeen W7:n gadgetit ei toimineet ja testaus osoitti, että softa A toimi kuten pitikin, mutta softa B ei suostunut startaamaan -> 12.8 version asennus ajettiin uudelleen (täysi asennus ilman catalyst control centteriä), bootin ja testauksen jälkeen tilanne sama kuin aiemmin -> asennettiin 12.10 version ajurit ilman CCC:tä ja kas kummaa, softa A ja softa B molemmat toimivat. Windowsin desktop gadgetit eivät bootin jälkeen startanneet vieläkään, mutta tätä ei alettu ratkoa."

Eli helppoa, kun sen oikein oivaltaa...

Ylläkuvattuja tilanteita IT-kavereilla on viikottain, jollei jopa useamminkin kun firman koko saavuttaa jonkun pisteen.

Softavalmistajan tukeen näissä asioissa on kohtalaisen turha ottaa yhteyttä, koska he ovat kiinnostuneet vain oman ohjelmansa toimivuudesta. Sieltä saatu ohje voi sekoittaa toisen softan toiminnan. Ainoa käyttökelpoiseksi jäävä ratkaisukeino on googlettaa foorumeita, etsiä muita kohtalotovereita ja sen jälkeen lähteä arpomaan koneen asetuksia.

Arvonnan oikeaan osumista helpottaa, jos onnetar omaa esim. 15-20 vuoden kokemuksen CAD-tekniikasta. Ja jos tämän päälle kaveri on jostain käsittämättömästä syystä jaksanut tehdä sitä OTO hommana, niin nostan hattua.

Viikon vinkkinä:
- mutu perusteella huomioitu, että näin Win 8 julkistuksen jälkihuumassa hardwaretoimittajat ovat alkaneet toimittaa sille optimoituja ajureita, joiden pitäisi "muka" olla myös Win 7 yhteensopivia.

Uskoo kuka haluaa.

Viikon kuva:
Tyhjää...

Israelkin mukana Lean/BIM haasteessa (ja varmaan IPD:ssäkin...)

Aarni Heiskanen on kirjoittanut AEC business -julkaisuun pienen jutun, jossa kannustetaan tutkimustulosten valossa jatkamaan Lean / BIM työkalujen käyttöönottoa:

http://aec-business.com/making-construction-efficient-again-with-lean-and-bim/

Mielestäni olemme nyt selvästi siirtymässä teknologiavoittoisesta tietomallimaailmasta lähelle sitä, mitä meidän pitäisi rakennusteollisuuden suunnittelussa ja urakoinmnissa tehdä. Eli ymmärtää, että kaikkia osapuolia tarvitaan ja pitää osata kommunikoida muiden kanssa.

Teknologia (BIM) yhdessä filosofian (LEAN) ja sopimustekniikan (IPD / Allianssi) kanssa mahdollistaa tavoitteen mukaisen lopputuloksen.

Kirjoituksessa  "Associate Professor Rafael Sacks of Technion, the Israel Institute of Technology" sanoo:
"One practical idea for increasing cohesion is to create social networks among the subcontractors"

Huh huh... kuinkahan lähellä tai kaukana tuosta aliurakoitsijat ovat keskenään.... Edelleenkin jopa minulla on ongelmia nykyprojektien valossa ajatella, että "urakoitsija on ystävä".

Sitten kun tuohon tilanteeseen todella päästään, ollaan pitkällä.

Lue lisää hyviä kirjoituksia osoitteesta http://aec-business.com/

Arkkitehtivisualisoinnit YLE:n nettiuutisissa.

Kuten totesin blogissani:
http://tietomalli.blogspot.fi/#!/2012/11/visualisoinnit-vs-tietomalli.html

että arkkitehtien projekien alussa tekemät visualisoinint harvemmin toteutuvat sellaisenaan, niin YLE on huomannut samansuuntaisen asian:
http://yle.fi/uutiset/arkkitehtien_havainnekuvat_myyvat_karamellisia_utopioita/6728331

Taas esimerkki siitä, kuinka vahvistetaan sitä luuloa, että rakennuksen loppukäyttäjää "huijataan" näillä alkuvaiheen visualisoinneilla.

Pitää olla aika kova, kustannustietoinen arkkitehti, jotta pystyisi toteutamaan myyntivaiheen rakennuksen lopullisena tuotoksena.

Hyvä esimerkki YLEn uutisen kuvista on Pasilan asema, joka vastaa aika hyvin toteutusta - vai onko piirretty jopa vasta sitten, kun rakennus on lopullisesti suunniteltu...?

Joka tapauksessa, nykyiset visualisoinint ovat "liian hyviä", ja näin normaali käyttäjä kokee saavansa jotain muuta kuin mitä oli tilattu. Rakennusalan ammattilaisillakin pitää olla hyvä lukukyky ensivaiheen visualisointien kanssa ja ymmärrys siitä, että saatu visu on "aihio", jota lähdetään projektissa työstämään.

Eli, ei ole mitään väärää siinä, että arkkitehti tekee ensimmäiset luonnokset visualisoimalla ajatuksiansa siten, että muutkin ymmärtäisivät mitä ollaan hakemassa.

Sen jälkeen alkaa suunnittelu / rahavirtojen tarkastelu ja "ajatus" tarkentuu lopulliseksi rakennukseksi.

Olen itse täysin samaa mieltä kuin uutisessa allaolevan lauseen kirjoittaja:
"Mitä järkeä suunnittelukilpailuissa sitten on?
- Niillä haetaan uusia innovaatioita. Niitä ei synny, jos arkkitehdeille annetaan liian tiukat rajat, Jaakko Stauffer sanoo. "


Viikon kuva:
Pasilan Asema



Kesälukemista: IFC Guide

Eipä ole näkynyt vielä ArchiCAD versiolle 17 tehtyä IFC-tietopakettia, mutta ei se mitään, version 16 ohjeillakin pääsee pitkälle

http://download.graphisoft.com/ftp/techsupport/documentation/IFC/IFC%202x3%20Reference%20Guide%20AC16.pdf

Tässä kaikille kivaa kesälukemista IFC:n hienouksista.

Muistakaa lukea / oppia kaikki mahdollinen space boundaryistä ja niiden tarpeista energiasimuloinneissa ja kustannuslaskennassa.