Kansalliset tietomalliohjeet (cobim)

Kesälomat on pidetty, akut ladattu ja tämäkin blogi lähtee jälleen liikkeelle.

Ajattelin informoida näin oman blogini kautta, että kansallisten tietomalliohjeiden päivitysprosessi etenee, eikä ole jäissä vaikka sellaistakin olen jostain kuullut.

Kyseessä on siis Senaatti kiinteistöjen ohjeistuksen päivitysprojekti vastaamaan viimeisinä vuosina saatuja käytännön oppeja ja kokemuksia.

Talotekniikanohjeistus (osa numero 4) kokee mielestäni kohtalaisen muutoksen - konkreettisempaan suuntaan.

Kantaa otetaan mm. siihen, että mikä olisi oltava tate-mallin tarkkuustaso ja tietosisältö  toteutusvaiheessa. Valitettavasti tuota en osaa ihan konkreettisesti määritellä koska kuten tiedämme, kohteet ovat eriarvoisia. Elementtikerrostaloa ei voida tehdä samoilla ohjeilla kuin museoviraston suojelemaa arvokohdetta.

Luonnosvaiheessa otetaan kantaa mallinnuslaajuuteen, jonka voisi kiteyttää siihen, että: "Suunnitellaan ensin, mallinnetaan vasta sitten".

Luonnosvaiheessa tehdään tilavaraukset (arkkitehti mallintaa tilat, TATE-suunnittelija vaakasuuntaiset verkostot). Luonnoksissa tehdään perinteiset 2D-leikkauskuvat. Luonnoksissa tehdään palvelualuekaaviot.

Ja kaikista tärkein juttu: Laaditaan tavoitteet suunnittelulle. Mihin mallia käytetään? Mihin lämpötiloihin kesäaikainen jäähdytys eri tiloissa suunnitellaan? jne.jne.

Uusina asioina työpiirustustasolla nostetaan seuraavia asioita:
- "punakynäpiirustusten" mallintaminen, tuotetietojen päivitys
- Säätöpiirustusten tekeminen
- Sprinkleriverkostot tulee tehdä mallintaen ja käyttäen mallipohjaista laskentaa

Ja kun kaikki on kunnolla mallinettu ja laskettu, voidaan työmaalle toimittaa urakoitsijaa helpottavia asiakirjoja ja malleja. Säätöpöytäkirjat saadaan mallista, yhdistelmämallilla voidaan tehdä työnsuunnittelu.

Ym. kappaleesta tulikin mieleen: Urakoitsijat, kouluttautukaa yhdistelmämallien käyttäjiksi. Niistä on teille todellista hyötyä, kun malli on kunnossa. Ymmärrän täysin, että susimalli lentää roskikseen jos siihen ei voi luottaa, mutta kun me suunnittelijat opimme tekemään toimivia malleja, niin hyödyn korjaatte Te.

Lausuntoversiot ovat jakelussa projektin johtoryhmän jäsenille, mutta näppärimmät voivat ne kooklellakin löytää... tai sitten laittamalla minulle viestiä.

PS. Osa 9, tate-laskelmat kannattaa myös lukaista, jos jostain löytyy. Mukana uusia esimerkkejä valottamaan eri tate-laskentojen eroja.

MSc tutkinto tietomalleista

No niin, kaikki opiskelunhaluiset. Kipikipi tänne:
http://www.salford.ac.uk/news/details/1393

Arto ihan oikeasti tietää kaiken - loistava kaveri.

Olen nähnyt tulevaisuuden

Olin viime viikolla yhtenä osana suomalaista valtuuskuntaa tutustumassa USA:n ja varsinkin San Franciscon alueen tietomallipohjaiseen suunnitteluun ja rakentamiseen.

Viikon reissumme alkoi yritystapaamisilla, jatkui CIFE:n Summer Programilla ja päättyi kahteen sairaalakohteen työmaakäyntiin (UCSF Medical Center at Mission Bay, 23.000m2  ja  Sutter Medical Center Castro Valley, 22.000m2).

Kaksi kovaa, Rakennusneuvos Reijo Hänninen ja Professori Martin Fisher

Retken pelasti käyminen DPR:n työmailla - CIFE:n Summer Programin aihealueena oli Kiinteistöjen ylläpidon ja tietomallinnuksen yhdistäminen (FM+BIM), tai ainakin sillä mielellä menin luentoja kuuntelemaan.

Pitää sanoa, että jenkit osaavat kyllä esiintymisen, mutta tällä kertaa Summer Program oli pettymys. Kiinteistöjen omistajat kertoivat, että heillä on kiinteistöissä automaatiojärjestelmät, joita seuraamalla voidaan tietää mitä rakennukselle kuuluu. Ja että pitää analysoida mittarointien tuloksia, jos haluaa ylläpitää kiinteistöjä oikein.

Ei tuota varten olisi pitänyt jenkkeihin asti mennä.

Ei koko ohjelma kuitenkaan hukkaan mennyt, nyt vahvistui käsitys muutamasta ennaltakin tiedetystä asiasta: tuleviin rakennuksiin pitää tehdä kunnollinen mittarointi, kerroskohtainen, osastokohtainen jne. Käyttäjien on päästävä näkemään, mitä rakennus kuluttaa, jotta heidän käyttötottumuksiin voidaan vaikuttaa.

Erilaiset dashboardit, monitorit auloissa / käyttäjän omalla koneella kertovat reaaliaikaista tietoa siitä, kuinka paljon energiaa kuluu - tälläkin vaikutetaan käyttäjään, valot sammutetaan (käsin tai automaattisesti), kun tiedetään, että sillä voidaan aikaansaada säästöjä.

Pitää sanoa, että välillä ihmetyttää jenkkien teot. Toiset asiat ovat täyttä high-techiä, toiset taas aivan käsittämätöntä räpellystä. Ihmetyttää, onko tuo kansa todella käynyt kuussa...

Sairaalakohteiden työmaakäynneillä tutustuimme IPD projektien hienouksiin. Mission Bayn kohde oli julkinen rakennelma ja Sutter Healthin kohde yksityinen. Se toi sopimustekniikoihin muutaman lisäjuonteen. Mutta perusperiaate oli kuitenkin sama. Kaikki tekee yhdessä rakennusta, jokaisen panosta tarvitaan. Autetaan kaveria, kun sillä on ongelma ja suunnittelu, rakennuttaminen, käyttäjä ja urakoitsijat ovat samassa veneessä.

Oli todella hieno nähdä myös se, kuinka ylpeitä kohteiden esittelijät olivat toimintatavastaan. Perusjenkkityyliin kaikki oli hienoa ja mahtavaa. Jollain tapaa uskon sen näin olevankin. Ihan kaikkiin vaikeisiin kysymyksiin en saanut vastausta, mutta toimintatapa, jossa tehdään yhdessä töitä, on ilmiselvästi toimiva.

Tajusin IPD projekteista sen, että tietomallinnus on vain työväline. Koko homman juju on projektin vetäminen ja sen seuranta. Näissä projekteissa kaverit todella suunnittelevat ennen kuin aloittavat tekemään. Mallinnusta ei lähdetä suorittamaan, ennenkuin palaset on loksautettu paikalleen. Kaikenlaisia post-it -lippulappu juttuja näkyi seinillä, Big Roomissa oli käyty syvällisiä keskusteluja erilaisista toteutusvaihtoehdoista.

Oli aikamoinen shokki astua työmaatoimistoon sisälle. Luulin, että homma tehdään jossain isossa neukkarissa (big room). Oven takana oli arviolta 500m2 toimistoa, jossa 20-30 henkeä oli tietokoneiden takana töissä. Ei mikään ihan perustyömaakoppi. Samassa avokonttoritilassa olivat arkkitehdit, rakentajat aliurakoitsijoineen sekä erikoissuunnittelijat. Jos arkkitehdillä oli joku asia ratkaistavana, ei tarvinnut lähetellä sähköposteja, riitti että meni juttelemaan ko. alueen suunnittelijalle.

Melkein AC/DC, virtuaaliyrityksen pääkonttori.

Ilmankos DPR puhui, että haastavaa hommassa on virtuaaliyrityksen perustaminen. Sitä tuo homma todella oli, monta eri firmaa saman katon alla, yhteisissä tietojärjestelmissä, yhteisessä tietomallissa kiinni.

Talotekniikkaurakoitsijalla oli täysi sananvalta suunnitelmiin - jos (ja kun) he keksivät jonkun helpomman ja kustannustehokkaan asennustavan joka oli hyväksyttävissä myös suunnittelijan toimesta, niin se toteutettiin. Säästynyt rahasumma meni koko IPD ryhmän yhteiseen kassaan, josta eri prosenttiosuuksilla kerätään voitot pois.

Mukana suunnittelutiimissä oli myös kohteen kiinteistönhoitoyritys. Kun suunnittelija ja urakoitsija keksivät jonkun järjettömän ratkaisun, jossa piilotetaan huollettavat kohteet seinien sisään, niin huoltohenkilökunta pystyi puuttumaan siihen. Jälleen toimenpide, jolla rakenuttaja saa mitä tilaa - toimivan rakennuksen.

Jep, urakoitsijat uskaltavat koskea tietokoneisiin

IPD kohteissa ei muuten ollut kaivuria työmaalla ennen kuin kohde oli suunniteltu riittävän pitkälle (terveisiä vaan projektinjohtourakoitsijoille...). DPR on hahmottanut ja toteuttanut sen ihanteen, että panostamalla alkuvaiheessa todella kokonaisvaltaiseen ja tehokkaaseen suunnitteluun voitetaan työmaavaiheessa kustannukset moninkertaisesti takaisin. Eli ihan perusjuttuja, jotka kaikki rakentamisen ammattilaiset tietävät: suunnitellaan ensin, suunnitellaan vaiheistettuna. Sitten rakennetaan, kun tiedetään mitä tehdään.

Ei se voi olla vaikeata. Ekonomeilta pitäisi kieltää excelin käyttö, ei rakennusprojekti tuota enempää rahaa, jos aletaan tehdä liian aikaisessa vaiheessa sutta työmaalla. Kun tehdään kunnon kohde, jossa on elinkaarimalli mukana, niin rahaa virtaa vielä rakennuksen valmistuttuakin.

Nyt pitää lopettaa puhuminen ja aloittaa tekeminen. IPD on tulevaisuutta toivottavasti myös suomessa. Tarvitaan rohkeutta, intohimoa ja asiansa osaavia henkilöitä.

Tietomallinnustekniikka on meillä hallussa, pitää vain saada sopimustekniikka ja asenne kuntoon.

Viikon kuva

Kävin lähellä taivasta.
Haight Ashbury Music Center hippialueella... jos sieltä ei löydy kitaraa, niin ei sitten mistään...

Salaa mallinnetut kohteet

Kuinkahan monta kohdetta on suomessa viimeisten vuosien aikana mallinnettu suunnitteluryhmän
toimesta "salaa", tilaajalta tietämättä?

Eli on sattunut kohtaamaan firmat, joilla sisäisenä, normaaliina tapana on mallintaa kohteet.
Mutta koska mallinnusta ei ole tilattu, ei sitä silloin täysimääräisenä hyödynnetäkään. Ainakaan
ulospäin.

Ei anneta kaverille mallia käyttöön, josta toinen voisi jopa hyötyä - työmaasta nyt puhumattakaan.
On tilattu vain piirustukset - mallin kauttahan joku voisi nähdä, että jollain väliseinällä on
väärä koodi...

Voin kertoa tilaajille yhden salaisuuden. Jos kohteenne on vähänkään liikerakennukseen viittaava,
niin se on mitä suuremmalla todennäköisyydellä tehty softilla, joilla syntyy myös tietomalli.
Ja riippuen firmasta, sisäiset laatukriteerit jo takaavat ihan hyvän lopputuloksen
tietomallinnuksen suhteen.

Jos suunnittelufirmalla on oma käytäntö tehdä joku asia, se on yleensä sille firmalle paras tapa.

Pienellä tönäisyllä esim. arkkitehtisuunnittelun puoleen saadaan täysverisen tietomalli kohteesta.
RAK ja LVIS/SPR yleensä seuraa mukana, jolloin käsissä onkin täysiverinen yhdistelmämalli
ylläpidon käyttöön (mitä se sitten tarkoittaakaan...)

Se voi maksaa jopa 3-5% lisää suunnittelukustannuksista. On aivan varma, että tuo voitetaan
takaisin moninkertaisena urakoitsijoiden valintatilanteessa / työmaavaiheessa.

Rakennuttaja - luota suunnittelijaan. Hän haluaa olla kaverisi.

Origo

Kuinka vaikeata tämä voi olla?

Meni hermot tänään hommissa.

1990 luvulta lähtien on ollut selvää, että kaikkien suunnittelijoiden pitää tehdä mallit samaan origoon.

Rakennuksen mallintamisessa ei ole olemassa kuin yksi origo. Se on se, jonka arkkitehti on suuressa viisaudessaan sopinut. Kaikkien tulee noudattaa sitä origoa.

Korkomaailma tulee olla absoluuttinen. Ei ole olemassa muuta korkoa objektille IFC-mallissa, kuin absoluuttinen korko.

Uskokaa nyt jo kaikki tämä asia. Ollaan harjoiteltu 20 vuotta, eikö tämä asia nyt jo voitaisi tietää ihan kaikkien kesken...

Ja arkkitehdille vinkiksi:
- world -origo on lähellä rakennusta
- rakennuksen koordinaatisto ei ole sama kuin mittamiehillä / kaupungilla / suomella. ARK on velvollinen laittamaan rakennuksen suoraan world- origon suhteen, vasempaan alakulmaan, jonnekin lähelle rakennusta. Asemakuva on eri asia, se on valtakunnan koordinaatistossa. Tai kaupungin. Tai jossain, mihin GEO sen haluaa.
- z-korko on yhdistelmämalleissa absoluuttinen korko merenpinnasta, leikkauskuvien mukainen.
- JA SITÄ ORIGOA EI MUUTETA KESKEN PROJEKTIN

Niin monta turhaa työtuntia lähtisi pois, jos nämä asiat ymmärrettäisiin-

Suomalaiset softafirmat tietomallinnuksen kärjessä

Suomi on kummallinen maa. Joku keksii jalostaa kumisaappaasta kännykän, toinen taas tekee oman käyttöjärjestelmän tietokoneeseen, kun ei tykkää tarjolla olevista.

Tietomallinnuksessakin ollaan menty maassamme kohtalaisesti vastavirtaan. Kun muut puhuvat 3D:stä, täällä jo tarkastetaan malleja sääntöpohjaisesti. Kun muualla ihmetellään, miten kanttikanavan kulmakappaleesta saadaan levityskuva metallipajalle, täällä ollaan laskettu sen osan painehäviö tietyllä virtaamalla.

Kun täällä on laskettu yli kymmenen vuotta mallipohjaisesti rakennusten energioita, esittelee suuri ja mahtava cad-ohjelmistotuottaja asian suurena uutuutena uudessa softassaan.

Kuulin, että Tanskassa Ramboll esittely ylpeänä uutta pääkonttoriaan ja sitä, kuinka se on suunniteltu hyödyntäen tietomallinnusta. Rakenteet on suunniteltu Teklalla, talotekniikka MagiCADillä ja yhdistelmämallit / tarkastus Solibrilla.

Tilaisuudessa oli kuulemma hienoa olla suomalainen.

Sanat Solibri, MagiCAD ja Tekla saivat minun silmiini uuden kumppanin eräiden tapahtumien kautta. Se on Vico Software. En oikeataan tiedä, kuinka suomalainen tuo firma on (ei juuri ollenkaan), mutta ainakin minä haluan pitää sen suomalaisena.

Mallien kautta paukutetaan kustannustietoa, 5D-tietoa ja muuta taaloihin / euroihin sidottua arvoa sellaista vauhtia ulos, että heikompaa alkaa hirvittää. Kaiken perustana on kuitenkin toimivat mallit - ja kas kummaa, Vicon yksi suuri osa-alue on konsultointitoiminta / mallinnus. Eli kun mallinnetaan tietäen mikä käyttötarkoitus mallilla tulee olemaan, alkaa hyötyjä näkyä. Kun koulutetaan mallintajat tekemään asioita oikein, alkaa neliöt ja kuutiot muuttua euroiksi (tai Vicon tapauksessa varmaankin taaloiksi).

Kannattaa lukea Seppäsen Ollin (ei se proffa, mutta tekniikan tohtori kuitenkin) blogia, viisaita sanoja fiksulta kaverilta. Ja asennekin on kohdallaan.

No entäpä Tekla. Perinteinen ja vanha suomalainen pioneerityön pikkujättiläinen. 1970 luvulta lähtenyt firma, joka on aina ollut vähän liikaa aikaansa edellä. Tehnyt softaa firmoille, jotka eivät ole tajunneet mitä he uusmmalla softaversiolla tekisivät. Tai ovat tajunneet sitten 8 vuoden päästä, mutta yleensä silloin on ollut jo liian myöhäistä - maailma ehti muuttua.

Kunnes rakennesuunnittelufirmat 2000 luvulla hahmottivat, miten hyötyä Teklan tuotteista - myynti lähti nousuun, ero kilpailijohin oli selkeä. Ja eipä mennyt aikaakaan, kun ison veden takaa tuli taalasäkki pääomistajien harteille ja kehitys alkaa uusilla näkökulmilla.

Voisinpa jopa sanoa, että onneksi olkoon Tekla!

Toivon todella, että ostajana ei ole bulvaani erään toisen firman toimeksiannosta.


Solibri.

Solibri, Solibri, Solibri.

Jos puhutaan softasta, joka on aikaansa edellä, niin tässä on voittaja. Kuulemani mukaan firman johdolle on on tullut jo 1990 luvun puolivälissä ajatus esille (tai silloin ei ollut vielä firmaa, mutta ajatus oli...). Jos "uudessa tuotemallimaailmassa" mallinnetaan ovia, ikkunoita, seiniä ja ne tietävät itse mitä ovat, niin voidaan ohjelmallisesti tehdä tarkistuksia niiden oikeellisuudesta. Tämä lause on oma tulkintani, en tiedä, kuinka paljon heittääkö todellisuudesta.

Mutta pointti on se, että miten jollekin voi tulla tuollainen ajatus mieleen aikana, jolloin puhuttiin tasojen nimistä, viivojen väreistä ja muusta täysin turhasta.

2000 luvun alussa alkoi tulla toimivia tarkastusohjelmia - vain kunnolliset mallit puuttuivat. Taas softafirma on aikaansa edellä, sisällöntuottajat eivät pysty toimittamaan sellaisia tuotoksia, että ohjelmaa voisi fiksusti käyttää. On turha tehdä tarkastusraporttia siitä, että seinät eivät ole mallinnettu seinäobjekteina. Sen piti olla itsestäänselvyys.

Nykyaikana suunnittelutoimistot alkavat olla jo sillä tasolla, että Solibrista alkaa olla oikeasti hyötyä. Se on todellakin jotain muuta kuin IFC-viewer. Se on Checker.

Ja nyt sinne saadaan sisälle malleja, jotka on tehty tietomallintaen - ohjelman 10 vuotta vanhat ideat alkavat vihdoin toteutua.

Kunnes joku ostaa senkin.

Lisää kivoja kolmikirjaimisia lyhenteitä, kuten IPD ja VDC

On mielenkiintoista, että jotkut järkevät asiat lyhennetään yleensä kolmikirjaimisina. Esim. IFC, BIM ja kaikenlaiset muut pikkujutut.

Muutaman vuoden ajan yllämainittuihin lyhenteisiin on liitetty myös toisenlaisia asioita - IPD ja VDC. Toivon todella, että näiden lyhenteiden takana oleva ajatus löisi itsensä läpi suomalaisessa rakentamisessa ja muuttaisivat rakennusten hankinta-, tilaus-, suunnittelu- ja rakentamiskulttuuria.

Integrated Project Delivery tarkoittaa raa'asti sitä, että aloitetaanpa rakennuksen suunnittelu siten että suljetaan kaikki päätekijät lukittuun isoon huoneeseen ja avataan ovi kolmen päivän välein. Tai neljän - tai viiden.

No, oikeasti siis suunnitellaan siten, että paikalla on tilaaja, käyttäjä, suunnittelijat, rakentajat jne. eli kaikki osapuolet, jotka ovat tekemisissä kokonaisuuden kanssa. Näissä tilaisuuksissa siirretään suunnittelua ja ratkaisuntekopäätöksiä voimakkaasti alkusuunnitteluun. Voidaan jopa sanoa, että hankevaiheen aikana tapahtuu huomattavasti enemmän pienemmässä ajassa. Ehdotussuunnitteluvaihe käydään "lukitun" tilan sisällä keskenäiseesti läpi. Laskelmia tehdään, BIMiä käytetään hyödyksi sen äärirajoilla. Valitaan ratkaisuja kokonaistaloudellisin perustein, ei pelkästään siksi, että joku osapuoli saisi siitä 0.2% taloudellisen voiton.

Tehdään siis yhdessä töitä parhaan lopputuloksen saamiseksi annetuilla reunaehdoilla.

Kuulostanee utopistiseltä, idealistiseltä ja vaikealta.

Paitsi jos sattuu olemaan edistyksellistä porukkaa ajattelemassa, kuten Silicon Valleyssä.

Olen päässyt seuraamaan muutaman tovin rakennusfirman nimeltä DPR touhuja tuolla alueella. Heidän "neljän tason BIM" on suoraa myyntipuhetta siitä, miten asioita pitäisi tehdä.

Ja epäamerikalliseen tapaan he ovat myös tehneet, eivätkä vain puhuneet. Yhtenä esimerkkinä toteutuneesta IPD projektista Sutter Healthille tehty Sutter Medical Center, jossa on käytetty IPD:n periaatteita. Rakennusta tehdään tällä hetkellä (2011) ja sen valmistuu joulukuussa 2013. On hienoa nähdä tämän rakennuksen ympärillä oleva innostuneisuus. Sutter Health (siis tilaaja) pitää kohteesta omaa blogia, jossa sisältöäkin tuotetaan hyvää tahtia.

IPD:n edut on siis tässä esimerkissä hahmottanut rakennusyhtiö. He ovat tajunneet, että he saavat tällä menetelmällä parhaan taloudellisen hyödyn kokonaisuudesta. Siinä samalla tilaaja ja käyttäjäkin saavat toimivan rakennuksen - sellaisen jonka ovat halunneet.

Mitä tämä vaatii? se vaatii työtä, tilaajan ja käyttäjän paneutumista rakentamiseen, vahvaa projektinvetäjää ja koko IPD ryhmän kykyä tehdä päätöksiä kun on niiden aika.

Ennenkaikkea se vaatii uusia sopimusmalleja ja riskinottokykyä koko IPD-ryhmälle. Olin tilaisuudessa, jossa DPR:n Dean Reed esitteli heidän IPD konseptiaan. Yhtenä tärkeimpänä asiana esityksessä oli sopiminen taloudellisesta hyödystä. Itse suunnittelu- / rakentamistekniikka on ammattilaisten kanssa yksinkertaista. Ongelma on sopia juridisesti, ketä saa taloudellisen hyödyn. Kun nämä asiat on sovittu, aukeaa uusi maailma avoimille ajatuksille siitä, miten saadaa paras lopputulos tilaajalle ja käyttäjälle. Voin kertoa, että malli tähän on olemassa ja se kuulosti erinomaisen fiksulta.

DPR on kummallinen firma. Jotkut jenkeissä vaikuttavat tahot sanovat, että eivät ole kuulleetkaan koko fimasta tai sitten sanovat, että he eivät ole "isoissa" piireissä. Minun korviin jäi kuva, että he ovat erilaisia. Kuulostaa siis hyvältä.

Dean Reedin ajama Lean Project Deliveryn olen ymmärtänyt lähes synonyyiksi IPD:n kanssa, mutta IPD:ssä kenties mennään enemmän tekniikka edellä. Jotta kokonaisuus toimisi, pitää mukana ehdottomasti olla sopimustekniikka ja juridiikka. Ja Deanin ajatuksissa myös ihmiset. Ihmiset tekevät rakennuksia, eivät koneet.

No mitä se VDC (Virtual Design and Construction) sitten on? Minun mielestä ei juuri mitään. Se on sitä, että tehdään hienoja rakennuksia käyttäen BIMin mahdollisuuksia hyödyksi. Kuten nytkin, mutta vajavaisesti.

Mutta miten ne hienot, toimivat rakennukset sitten tehdään - siihen tarvitaan IPD:tä ja jokaisen osapuolen omistautumista rakennukselle.

Joskus 1990 luvulla kirjoitin Cadlink -verkkosivustolle otsikolla "Rakennuttajat, Herätkää!". Tuolloin tarkoitin sitä, että pitäisi osata vaatia suunnittelijoilta kunnollisia cad-suunnitelmia. Nyt tuo sama lause voisi tarkoittaa sitä, että: "Rakennuttajat; tulkaa auttamaan suunnittelijoita rakennuksenne tekemisessä - tuokaa prosessiin mukaan myös oikealla asenteella varustettu rakennusurakoitsija."

Viikon kuva:
Ote DPR:n Sutter Medical Centeristä