Tietomalliblogin ensimmäinen versio

Olen yrittänyt olla kirjoittamatta tätä blogia monta vuotta, mutta nyt se on pakko tehdä. Suomessa tietomallintaminen on lyönyt itsensä läpi, ja muu maailma tulee hieman perässä vaikka joistain uutisista voisi kuvitella toisin.

Olemme Suomessa tietomallintamisen eturintamassa, Norjalaiset tulevat lähellä takana, Tanskalaiset  yrittävät saavuttaa ja jenkit keskittyvät suuriin puheisiin. Ruotsalaisista ei ole tässäkään asiassa mihinkään...

Mistä minä tiedän tämän?

Vastaus on yksinkertainen ja helppo: kokemuksesta. Vuosien pään hakkaamisesta seinään. Tietomallintamisen hyödyistä puhumisesta kuuroille korville.

Koska olen useimmille lukijoille (toivottavasti) outo lintu, tässä hieman taustaa:
Ikää +40, cadin kanssa tekemisissä ~1988 lähtien, työelämässä 1995 lähtien. Tittelinä BIM Manager, työpaikkana Insinööritoimisto Olof Granlund, Helsinki. (http://www.granlund.fi/)

Työnkuvana taistella päivittäin tietomallintamisen haasteiden kanssa. Lauseesta voidaan päätellä se, että toimenkuvani lähenee markkinamiestä ja erkanee teknisestä asiantuntijasta. Haasteet voivat olla joskus ongelmakin...

Palatakseni alkuperäiseen lähtökohtaan: tietomallintamisen tila suomessa ja muualla. Kymmenen vuotta sitten oli harvinaista löytää arkkitehti, joka teki projektin mallintaen. Jos löytyi, niin heillä oli käytössä ArchiCAD ja yleensä asennekin kohdallaan (olemme parhaita, olemme tehneet tätä jo 80-luvun lopulta jne.). Realiteetti tuli esiin projektin aikana kohtalaisen nopeasti - graafista 3d-mallia ei saatu erikoissuunnittelijoille asti tietosisällöstä nyt puhumattakaan.

Nykytilanne on jo hyvä, on enemminkin harvinaisuus löytää "2D-suunnittelija", mallit liikkuvat hienosti projekteissa, usein jopa rakennuttajan / tilaajan tietämättä asiasta.
Jenkeistä kunnioitus menee tällä kertaa tänne: http://www.dpr.com/, ja  Atul Khanzoden työ virtuaalisen mallinnuksen ponnistuksiin. Atulin työ myös CIFEssä (http://cife.stanford.edu/sites/default/files/TR187.pdf) on huomioitu.

Miksi tietomallintaminen on rakennusten suunnittelussa lyönyt itsensä läpi? Onko se hypeä vai jotain mitä pitäisi kaikkien tehdä?

Kaikki, jotka tekevät suunnittelun tietomallintaen, tietävät vastauksen. Se on nopeampaa, kun ajatellaan kokonaisuutta. Se on kustannustehokkaampaa, kun ajatellaan kokonaisuutta. Se on kaikkia näitä silloin, kun hallitaan ohjelmistot ja suunnittelu. Jos jompaa kumpaa ei hallitse, asia kaatuu.

Ensimmäisenä pitää osata suunnitella, sitten mallintaa. Mallinnus ei takaa sitä, että suunnitelma olisi kunnossa. Hävettää olla mukana projekteissa, joissa joku osapuoli ilmoittaa, että he eivät mallinna, koska se ei ole kustannustehokasta. Se tarkoittaa sitä, että en ole ammattilaisten kanssa töissä. Näistä kohteista on vain selviydyttävä.

Olen LVI-suunnittelija, jos se ei vielä tullut ilmi. Tai ainakin ex-sellainen. Siksi tämä uho. LVI-suunnittelija yleensä luulee tietävänsä kaikesta kaiken.

Meillä on pieni ego-ongelma.

Mutta se ei estä minua jatkamasta kirjoittamista.
Tulen kirjoittamaan suunnittelusta, kiinteistöjen ylläpidosta ja rakentamisesta tietomallintamisen näkökulmasta. Kirjoitan nämä asiat omiin nimiini eli työnantajaani ei kannata sisällöstä soimata.

Viikon vinkki:
- Sopikaa origon sijainti heti projektin alussa.
Arkkitehti määrää sen sijainnin World -koordinaatistossa ja muut seuraavat sitä.
Origoa ei siirretä projektin aikana.
Asemakuva on eri origossa kun rakennuksen kerrospohjat, vrt. Senaatti kiinteistöjen ohjeistus. Asemakuvaan merkitään kerrospohjien origon sijainti sekä positiivinen x-akseli, kääntökulma, UCS-koordinaatisto tai moduliverkko. Tai kaikki nämä.
Kerroskuvissa origo sijoitetaan lähelle rakennusta.

Viikon kuva:
Salon kaupungintalo, LVIS-tekniikka