Ilman yhdistelmämallia ei voida tuottaa suunnitelmia, jotka ovat keskenään ristiriidattomia. No, enpä ole suunnitelmien osalta ristiriidatonta kohdetta vielä koskaan nähnyt - mutta yhdistelmämallin avulla voidaan varmistua siitä, että päälinjat ovat kunnossa. Aina tulee olemaan pieniä, merkityksettömiä törmäilyjä. Pitää osata nähdä metsä puilta.
Suunnittelussa ja niiden arvioinnissa pitää muistaa, että suunnittelu on muuttamista. Hanke- ja ehdotussuunnitteluvaiheen aikana tehdään isoimmat ratkaisut järjestelmistä, energiankulutuksesta ja rakennuksen ylläpidon aikaisista kuluista. Yleissuunnitteluvaiheessa varmistetaan, että hanke on toteutettavissa valitun ratkaisun mukaisesti. Toteutussuunnittelun yhteydessä nämä asiat konkretisoituvat ja kohteesta tehdään yhdistelmämalli.
Yhdistelmämallin teko ei ole siis todellakaan kertasuoritus. Jos yleissuunnitteluvaiheessa asioita vielä pyöritellään liikaa, tilat muuttuvat, käyttäjältä ei ole osattu kysyä, mitä he haluavat tai käyttäjää ei ole vielä edes tiedossa, niin kaikki tämä sähläys kostautuu toteutussuunnitteluvaiheessa. Kun suunnittelija ei tiedä, mitä hänen pitäisi tehdä, mutta aikataulussa näkyy toteutussuunnittelun loppumispäivä, jolloin mallit ovat "valmiita", niin on selvää, että talotekniset järjestelmät elävät viimeiseen päivään asti suunnittelijoiden ruudulla.
Se aiheuttaa sen, että verkostot ovat ristissä keskenään. Ketään ei pysty hallitsemaan kaaosta, tällainen projekti menee selviytymistaisteluksi. Ratkaisut pitää olla tehtynä siis yleissuunnitteluvaiheen lopussa, jonka jälkeen suunnittelun perusteita ei enää saisi muuttaa.
Yleissuunnitteluvaiheessa taloteknisen suunnittelijan tulee tehdä perinteiset 2D-leikkaukset peruspaikoista (käytävät, kuilujen ulostulot jne.). Näiden avulla voidaan kohde mallintaa. On siis huomioitava perusasiat: suunnitellaan ensin, sitten mallinnetaan. On täysin järjetöntä ajatella, että ei tehdä leikkauksia alkuvaiheessa koska ne voi ottaa sitten valmiista mallista. Miten se malli saadaan tehtyä, kun ei ole tietoa, mihin korkoihin ja paikkoihin verkostot asennetaan?
Tulen palaamaan tässä blogissa vielä useasti yhdistelmämallien tekoon, se on kuitenkin selvästi näkyvin suoritus joka tietomallintamalla saadaan aikaiseksi. Lisäksi työmaakäytössä yhdistelmämalli on osoittautunut ammattilaisten käsissä erinomaiseksi työvälineeksi.
Viikon vinkki:- Kun tehdään 3D-suunnitelmia, ei ole olemassa mitään muuta korkotietoa kuin absoluuttinen korko. Kaikki 3D-informaatio tulee luovuttaa toiselle osapuolelle absoluuttisessa korossa. Tasokuvien korkomerkinnät tulee olla absoluuttisia, ei lattiapinnasta mitattuja. Jos laitetaan mitta esim. lattiapinnasta, niin pahimmassa tapauksessa se mitta otetaan puolalaisen asentajan toimesta ontelolaatan pinnasta - pintavalu puuttuu ja kanavat ovat 10cm liian alhaalla.
Viikon kuva:
Kuka vielä sanoo, etteikö työmaa asentaisi verkostoja siten, kuten yhdistelmämallissa ne ovat...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi, palautteen kautta saadaan eri näkökulmia