Tietomallin tilaamisen ihanuus

Nykymuodossa talotekniikan suunnittelijoilta tilataan vielä silloin tällöin "tietomalli" sen tarkemmin kertomatta, mitä sillä tarkoitetaan. Tämä johtuu aika usein siitä, että tilaajalla ei ole olemassa työkaluja tarkempaan sisältökuvaukseen.

Uudet talotekniikan tehtäväluettelot tuovat pientä apua asiaan, mutta edelleenkin jää monia asioita määrittelemättä esim. tietomallin sisällön ja geometrian tarkkuuden suhteen. Toisaalta, ei näiden määrittely ole tehtäväluetteloiden asia, vaan muiden sitä täydentävien asiakirjojen. Tarkkuustasoon ja tietosisältöön tulen tarttumaan tulevissa kirjoituksissani.

Onneksi on käynnissä muutamia kehityshankkeita, joissa tähänkin asiaan toivottavasti saadaan parannuksia jo tämän vuoden puolella. Talotekniikan suunnittelua ostettaessa tulee olla määriteltynä, mitä mallilta halutaan.
Mitä enemmän halutaan hyötykäyttöjä, sitä enemmän suunnittelija tekee työtä mallin tekemiseksi käyttötarpeen mukaiseksi.

Ensimmäiset skeptikot tässä kohtaa varmaankin ajattelevat, että: "Taas ne suunnittelijat haluavat lisää rahaa".

No, he ovat oikeassa.

Mutta kohteen maksajalle tämä ei tarkoita sitä, että käytössä olevaa kokonaisrahasummaa pitäisi suurentaa, vaan mitä suuremmalla todennäköisyydellä se laskee. Se raha (aika), mitä suunnittelijalla menee enemmän hyvän tietomallin tekemiseen voitetaan moninkertaisesti verkostomallintamisen laadun ja tietomallien hyödynnettävyyden kautta - jos niitä vain osataan käyttää rakennuttajakonsulttien tai työmaan toimesta hyödyksi.

Tässäkin suunnittelija voi ja haluaisi auttaa, mutta sehän tietäisi taas rahanmenoa...

Otetaan esimerkkinä yksi pieni asia, jonka jo jokainen tietää - materiaaliluettelot. Sähkösuunnittelijat ovat jo vuosia toimittaneet nippeliromuista määrälistat laskentaan. Ei tule yhtään kohdetta mieleen, että oltaisiin jälkikäteen tultu sanomaan, että esim. kytkimiä oli liian vähän listoissa - urakka meni sen takia miinukselle.

LVI-puolella massalistojen teko on tietomallinnuksen kautta ollut mahdollista päälle kymmenen vuotta. Edelleenkin on kohtalainen harvinaisuus, että päätetään käyttää massalistoja. Mitä suurempi kohde, sitä varmemmin niitä ei käytetä.

Ja sitten siihen, minkä kaikki tietää: LVI-suunnitelmat lähtevät kahdeksalle urakoitsijalle, joista viisi laskee ne tarkemmin, eli mittaa paperikuvista putkimetrit, laskee patterit ja iv-päätelaitteet, hanat, pesualtaat jne. Nämä laskentakustannukset menevät projektin päälle. Sekä 10 edellistä laskentaa, joita ei olla saatu "kiinni".

Minulla ei ole heittää mitään faktaa, mutta voisin kuvitella, että suunnittelija laskuttaa huomattavasti vähemmän massalistojen teosta kuin urakoitsija voittamalla projektin ja laittamalla siihen 10 ohimenneen projektin kustannukset.

Voittaneella urakoitsijalla on tietokoneellaan tuon jälkeen se matemaattinen minimimäärä rautaa, mitä kohteen tekeminen vaatii. Mukana ei ole hukkaprosentteja, eikä tietoa siitä, minne rauta asennetaan - iv-konehuoneeseen, korkealle kattoon, ahtaaseen putkitunneliin tms. Eli tottakai lopullisen hinnan muodostukseen tarvitaan urakoitsijan oma ammattitaito tulkita massalistaa.

Mutta on se silti eria asia ottaa metrit ja kappalemäärät valmiista listasta kuin lyödä käsi johonkin kohtaan 1:50 kuvaa ja todeta mielessään: "kymppitonni".

1990 luvun puolivälissä luultiin, että kohta aletaan käyttää massalistoja koska ne saadaan cad-kuvista. Täällä ainakin odotellaan edelleen asian tuloa "normaaliksi" toimenpiteeksi lvi-urakkatarjouksia laadittaessa. Asia jää yleensä kiinni siitä, että "tehdään kuten ennenkin". Rakennusalan uudistusmielisyys ja innovatiivisyyshän on kaikkien tiedossa.


Viikon vinkki:
- "Suunnittele ensin, mallinna vasta sitten".
Tarkoittaa suomeksi sitä, että tee luonnosvaiheessa riittävästi leikkauksia, joiden kautta mietit TATE-järjestelmien toimivuuden ja reitit. Vasta sitten, kun päärungot on mietitty, voidaan mallinnus tehdä kunnolla.